Vuoden vaihtuessa on sopiva aika kerrata, mitä on saatu aikaan, ja luodata tulevaa. Kulttuurivihkoille vuosi 2017 on ollut hyvin vireä ja monipuolinen. Aloitimme historialla, 1970-luvun marxilaisella estetiikalla, josta julkaisimme numerossa 1/2017 useita asiantuntija-artikkeleita. Toisessa numerossa erikoisteemana olivat sodan ja rauhan kysymykset, nykyinen maailmantilanne ja meneillään oleva maailmanjärjestyksen muutos. Numerossa 3/2017 jalkauduimme nuorison pariin. Nostimme esiin erityisesti syrjäytymistä ja sen vastustamista, nuorten osallisuutta yhteiskunnassa. Jatkoimme myös edellisen numeron teemasta julkaisemalla Olli Tammilehdon tärkeän artikkelin siitä, miten yksipuolisesti läntinen valtamedia on käsitellyt Syyrian sotaa.
Vuoden suurponnistus oli 100-sivuinen Suomi 100 -erikoisnumero (4–5/2017), tietysti juhlavuoden valtavirrasta poikkeavine aiheineen ja näkökulmineen. Teemassa painottui kulttuurin ja historian ohella ruohonjuuritason yhteisöllisyys nyky-Suomessa. Muun muassa työväentalot ja lähiöelämä olivat vahvasti esillä. Paljon kiitosta keräsi professori Juhani Suomen haastattelu, jossa hän ruoti kovin sanoin maamme nykyistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Haastattelusta julkaistiin myös video.
Numeron 6/2017 sukupuoli-teemapaketissa korostuivat sukupuolinen moninaisuus ja vähemmistöjen oikeudet. Erityisen huomion kohteena olivat lisäksi sukupuolten tasa-arvon ongelmat musiikkimaailmassa.
Verkkolehdessä kävijäennätys
Verkkolehti kulttuurivihkot.fi videoineen ja blogeineen ylsi kaikkien aikojen kävijäennätyksiinsä. Sivustolla on vierailtu (kun vuoden kaksi viimeistä päivää vielä puuttuvat tilastosta) lähes 200 000 kertaa. Edellisenä vuonna vierailuja oli noin 130 000. Suurimpia hittejä ovat olleet poliittiset ja yhteiskunnalliset blogikirjoitukset ja uutiset. Kolmen kärjessä olivat allekirjoittaneen kommentti hallituksen suunnitelmiin työttömien työhakemuspakosta, uutinen taide- ja kulttuuriväen kannanotosta turvapaikkapolitiikkaan sekä Syksy Räsäsen kirjoitus, jossa hän kertoi, miksi oli kieltäytynyt osallistumasta samaan luentosarjaan, jossa myös kirjailija Timo Hännikäinen oli esiintynyt.
Videotoiminnassa vuosi alkoi vauhdikkaasti, kun Studio e -ohjelmamme jalkautui ensimmäistä kertaa kaupungille. Gaudeamus Kirja & Kahvi -liikkeessä järjestetyssä avoimessa yleisötilaisuudessa professori Jukka Kekkonen ja Helsingin yliopiston vararehtori Anna Mauranen debatoivat yliopistodemokratian tilasta. Muusikkovieraana esiintyi Eki Suomaa. Yle-kohu poiki kesäkuuksi kiinnostavan studiokeskustelun, jossa toimittaja Salla Vuorikoski ja aktivisti Syksy Räsänen pohtivat, miten journalismin vapaus toteutuu Suomessa.
Itsenäisyyspäiväksi kokosimme kolmihenkisen raadin, professori Teivo Teivaisen, tutkija Emilia Palosen ja kuvataiteilija Minna Henrikssonin, pohtimaan maamme henkistä tilaa. Keskustelussa sivuttiin muun muassa itsenäisyyteen liittyviä symboleja, saamelaisten ja muiden vähemmistöjen roolia kansakunnan identiteetin ilmauksissa, populismia sekä demokratian toteutumista EU:n ja globalisaation oloissa.
Suurponnistuksia videotoiminnassa olivat lisäksi kuntavaalistudio, jonka poliitikkohaastatteluissa kyseltiin erityisesti kulttuuripolitiikasta, sekä Flow Festivalin yhteydessä tehdyt muusikkohaastattelut.
Kirjat avautuivat
Kokonaan uusi sivu Kulttuurivihkojen historiassa avautui, kun aloitimme syksyllä kirjankustannustoiminnan. Sen avasivat kaksi runokokoelmaa, Johan Alénin Alukseni, kirkas ja Maria Susannan Tämän maan pidot, sekä Tuomas Kailan novellikokoelma Lähettiläät. Kevään kirjatkin ovat jo pian viimeistelyvaiheessa, ja niistä kerrotaan sivustollamme tuota pikaa.
Kirjoittamisen harrastajille ja ammattilaisiksi aikoville suunnattu arvostelupalvelu jatkoi toimintaansa.
2018: Laulelmamusiikista intellektuelleihin
Kulttuurivihkot-lehdessä vuosi 2018 alkaa musiikkiteemalla: numerossa 1/2018 tutkimme, miten tämän päivän Suomessa jatkuu ja kehittyy sellaisen musiikin perinne, jonka sanoituksissa on asiaa ja sanomaa. Toisessa numerossa paneudumme suomalaiseen köyhyyteen ja kolmannessa Tukholman kulttuurielämään ja yhteiskunnalliseen aktivismiin. Muita alustavasti suunniteltuja teemoja ovat muun muassa intellektuellien rooli yhteiskunnassa sekä kirjalliset yhteisöt.
Studiokeskusteluja ja videoreportaaseja jatketaan verkkolehdessä ajankohtaisine aiheineen. 28.1. järjestämme presidentinvaalistudion, ja elokuussa on jälleen Flow-videoiden aika.
Mitä tapahtuu todella?
Lopuksi muutama sana Kulttuurivihkojen tekemisestä yleisesti: 5–6 kertaa vuodessa ilmestyvässä ja vähin resurssein tehtävässä lehdessä ongelmana on aina se, että hyviä ja tärkeitä aiheita riittäisi loputtomasti verrattuna siihen, mitä pystytään käsittelemään. Onneksi myös innokkaita kirjoittajia riittää, mutta rajallisten sivumäärien vuoksi heidän tarjouksiaan joudutaan karsimaan.
Journalismissa, varsinkin aikakauslehtien parissa, on muodikasta sanoa, että aiheiden sijasta painotamme kiinnostavia näkökulmia. Näin on Kulttuurivihkoissakin, mutta meille keskeinen on aina Pentti Saarikosken kirjannimestä tuttu ajaton kysymys: Mitä tapahtuu todella? Tai kuten Elvi Sinervo runoili: ”Niin että silmäni eivät pakenisi / pääskysen lennon ja pilvien myötä, / vaan tavoittaisivat kaikessa tapahtumisessa tärkeän / ja näkisivät ajan iljettävyyksien lävitse sen, / mikä huomista luo”. Arvostamme erityisesti sellaista kulttuuria ja pyrimme tekemään sellaista journalismia, joka on kiinteässä yhteydessä ihmisten arkikokemuksiin, mutta jonka taustalla on myös laajempi yleishumaani – ja nykypäivänä myös yleisekologinen – näkemys maailmasta jossa elämme.
Kulttuurivihkojen alkuajoista 1970-luvulta alkaen keskeistä on ollut sivistyneistön ja työväestön elävä yhteys. Niistä ajoista (jolloin minä ja useimmat muut Kulttuurivihkojen nykyisistä tekijöistä eivät vielä olleet syntyneetkään) sekä sivistyneistö että työväenluokka ovat monin tavoin muuttuneet. Sivistyksen arvostus itseisarvona tuntuu laskeneen, vaikka suomalaiset ovat koulutetumpia kuin koskaan ennen. Tuotantoelämän rakenteessa painopiste on siirtynyt teollisuudesta palveluihin ja henkiseen työhön. Työttömyys ja epävarmuus työelämässä on lisääntynyt. Reaalisosialismin romahduksen jälkeen työväenliikkeeltä on puuttunut kokonaisvaltainen, ihmisiä laajasti yhdistävä visio paremmasta tulevaisuudesta. Kulttuurivihkoissa pyrimme jatkuvasti kartoittamaan tämän päivän moninaista työväenluokkaa ja työväenkulttuuria, nostamaan esiin vaikeistakin oloista ponnistavia ja sosiaalista todellisuutta kuvaavia taiteentekijöitä, olemaan mukana syrjäytettyjen ihmisten ja moninaisten vähemmistöjen kamppailuissa ja pohtimaan yhteiskunnallisia vaihtoehtoja.
Tule sinäkin mukaan – lukijana, tilaajana, tekijänä, ilmoittajana, ideoiden heittäjänä, Facebook- tai twitter-seuraajana!
