Toisenlainen huominen

Olin sopinut puhuvani huhtikuussa Tulenkantajat-kirjakaupan luentosarjassa Toisenlaiset torstait kosmologiasta. Kirjakaupan mukaan siihen kutsutaan puhujia, jotka "suhtautuvat kriittisesti yleisesti hyväksyttyihin ajattelutapoihin". Huomasin, että Timo Hännikäinen oli tammikuussa puhunut samassa sarjassa.

Kysyin kirjakaupalta, miksi se oli kutsunut henkilön, joka on tehnyt yhteistyötä natsien kanssa, uhkailee seksuaalisen ja parisuhdeväkivallan uhreja raiskauksella ja esittää kansanmurhan ratkaisuna siihen, että Eurooppaan tulee pakolaisia Afrikasta ja Lähi-idästä.

Tulenkantajat vastasi, että kyseisessä luentosarjassa on tarkoitus ravistella yleisiä mielipiteitä ja siihen halutaan mukaan kriittisiä ääniä monelta suunnalta. Kirjakaupan mukaan se ei allekirjoita Hännikäisen ideologiaa, mutta hänen luentonsa oli "juuri sopiva ääripää" sen luentosarjaan. Se myös kertoi, että Hännikäisen mukaan hänen "räikeimmät kannanottonsa" ovat "tahallista provokaatiota" tai "humalatilassa syntyneitä" ja hän pystyy asialliseen keskusteluun.

Mietittyäni asiaa peruin puheeni. Päätös samoilla foorumeilla esiintymisestä tai esiintymättä jättämisestä sanoinkuvaamattomia asioita edistävien ja henkilökohtaiselta käytökseltään tuomittavien henkilöiden kanssa ei ole suoraviivainen. Pitää ottaa huomioon foorumin asema ja oman esiintymisen suhde muihin esityksiin. (Olen aiemmin pohtinut Tiede-lehden blogini lopettamisen yhteydessä.) Tässä tapauksessa katsoin, että osallistumalla kirjakaupan kriittisille äänenpainoille omistettuun luentosarjaan olisin antanut hyväksyntäni sille, että Hännikäisen aatteita pidetään tärkeänä osana kriittistä ajattelua.

En halua vahvistaa käsitystä siitä, että naisviha, rasismi ja fasismi ovat hyväksyttävä osa yhteiskunnallista keskustelua, jolle pitäisi antaa enemmän tilaa.

Huomattakoon, että Hännikäistä ei kutsuttu puhumaan hänen näkemyksistään huolimatta, vaan niiden takia. Kirjakauppa jopa esitti lieventävänä asianhaarana sen, että Hännikäinen pystyy argumentoimaan niiden puolesta asiallisesti. Oireellista on myös kirjakaupan tapa vähätellä ahdistelua ja rasismia humalatilaan tai "provokaatioihin" vetoamalla. Miksi rasistinen "provokaatio" olisi hyväksyttävämpää kuin muu rasismi?

Asialla ei ole sananvapauden kanssa mitään tekemistä. Mielestäni Hännikäisellä on oikeus kirjoittaa ja puhua mitä haluaa, mutta kenelläkään ei ole velvollisuutta antaa hänelle julkista tilaa esitysten sopimisen, tekstien julkaisemisen tai haastattelujen tekemisen muodossa. (Suomen lakihan ei ole yhtä antelias, sen mukaan esimerkiksi ihmisryhmän "uhkaaminen, panetteleminen tai solvaaminen" "rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen" perusteella on laitonta. Rasistien onneksi näitä rikoksia katsotaan läpi sormien.) Eikä minulla ole velvollisuutta osallistua samaan luentosarjaan hänen kanssaan.

Rasismin ja fasismin esittäminen keskustelun yhtenä ääripäänä muiden joukossa ei ole Tulenkantajat-kirjakaupalta rohkea tai poikkeuksellinen veto. Ensinnäkin se on höperöä – ovatko Anna Kortelaisen puhe tapauskovaisuudesta ja esittämäni nykykäsitys kosmologiasta ääripäitä? Toisekseen se on vakiintunut osa yhteiskunnallisen keskustelun valtavirtaa, ei ravistelevaa toisinajattelua.

Rasismin normalisoiminen on mennyt Suomessa pitkälle, se ei rajoitu poliitikkojen puheisiin ja toimittajien kirjoituksiin. Vuonna 2017 ollaan tilanteessa, missä kansalaisjärjestöjen kattojärjestö Kepa (jonka tavoitteena on toimia "rohkeasti oikeudenmukaisen maailman puolesta”) linjaa julkisesti, että rasistisille ja vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin (kuten etnisiin puhdistuksiin ja sotarikoksiin) osallisille järjestöille pitäisi antaa enemmän tilaa kutsumalle ne puhumaan Maailma kylässä -festivaalille.

Vastakohta tilan antamiselle rasismille ei tietenkään ole siitä vaikeneminen, vaan kyseenalaistaminen. On tärkeää kohdata rasistien, naisvihaajien ja fasistien väitteet ja osoittaa ne perättömiksi. Mutta niistä keskusteleminen ei tarkoita niiden hyväksymistä osaksi keskustelua. Rasistioikeiston harhat ovat jo saastuttaneet osan yhteiskunnallista viestintää valtavirtatiedotusvälineiden omaksuttua niihin kuuluvat mielikuvitukselliset käsitteet (suvakki, maahanmuuttokriittinen, ja niin edelleen). Keskustelua pitää tervehdyttää, ei myrkyttää entisestään. Yhteiskunnalliset siirtymät eivät tapahdu suurmiesten toimesta yhdessä mullistuksessa, vaan toisenlainen huominen rakentuu päivä päivältä pienten tekojemme ja tekemättä jättämistemme myötä.

 

ILMOITUS