Sodankylän elokuvajuhlilla sai torstaina 16.6. ennakkoensi-iltansa Tapio Piiraisen ohjaama ytimekkäästi nimetty dokumentti Peter von Bagh. Vuoden 2014 elokuvajuhlat jäivät festivaalia sen alusta saakka, 29 vuotta, luotsanneen von Baghin viimeisiksi. Vuoden 2015 festivaalit oli sitten omistettu hänen muistolleen, ja tänä vuonna von Baghia käsittelevä uutuusteos on ollut ansaitusti yksi festivaalien kohokohdista.
”Petterillä oli oma tapansa tehdä dokumentteja. Sen mukaisesti hän halusi, että häntä ei kuvata arkiaskareissa, vaan kameran edessä puhumassa asiaa”, Piirainen kertoi elokuvaa esitellessään.
Tämä periaate toimii erinomaisesti Piiraisen dokumentissa, joka on kuvattu von Baghin viimeisinä elinvuosina. On ilo kuunnella painavaa puhetta, jossa on asian lisäksi myös vahva tunnelataus.
Von Bagh ihmettelee, mihin on kadonnut Kekkosen aikainen sivistys poliitikkojen keskuudesta. Kun puhe ja ajattelu on epäselvää, myös toimet ovat epäselviä. Von Bagh itse osasi totisesti sanoa, ja taustalla oli vankka sivistyspohja.
Elokuvakerhot eivät unohdu
Erityisen hyvin puhe pääsee oikeuksiinsa siksi, että elokuvassa on mukana von Baghin koko henkilöhistoria, joka valaisee, miksi hänestä tuli cinefiili ja miksi hän puhuu kuten puhuu. Äskettäisten haastattelujen ohella elokuvassa on käytetty runsaasti arkistomateriaaleja ja otteita päähenkilönsä elokuvatuotannosta.
Olennaisessa roolissa on ollut elokuvakerhotoiminta, joka voimahahmo von Bagh oli jo teini-ikäisenä 1950-luvun lopun Oulussa. Von Bagh kertoo, että monet tulevat vieläkin puhumaan hänelle silloin näkemistään elokuvista. Aki Kaurismäki puolestaan kertoo elokuvan alkukuvana näytetyssä haastattelupätkässä, kuinka hän vaikuttui ja ystävystyi von Baghin kanssa käydessään 19-vuotiaana Orionissa tämän isännöimissä elokuvahistoriallisissa sarjoissa.
Toisessa alkukuvassa Esko Salminen kertoo anekdootin von Baghin näyttelijöille antamasta arvonimestä: ”elämän lähettiläs”.
Von Bagh ei rajoittunut vain elokuvaan, vaan kirjoitti kirjoja ja teki elokuvia myös esimerkiksi suomalaisesta iskelmästä. Hän puhuu dokumentissa siitä ”valtavasta tunetiedosta”, jota iskelmät välittävät menneistä ajoista. Hän arvosti esimerkiksi Tapio Rautavaaraa paitsi laulaja-lauluntekijänä myös napakkana sanojana. Tämä puoli ilmenee mainiosti dokumentin pätkissä von Baghin elokuvasta Tapsa – Viiltoja reissumiehen elämästä.
Tietämättömyys turhautti
Elokuvakerhokulttuuri, jonka kautta von Baghista tuli se mikä hän oli, on paljolti historiaa. Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen laitoksella opettanut Von Bagh päivittelee opiskelijoittensa tietämättömyyttä klassikkoelokuvista. Hänen turhautuneesta asenteestaan tulee mieleen paitsi aikamme pinnallisuus ja historiallisen perspektiivin puute myös se, ettei von Bagh ehkä ollut kaikkein vahvimmillaan juuri opettajana. Hän ja muutamat tämänkin päivän pedagogit ovat kuitenkin saaneet monia nuoria myös innostumaan elokuvaklassikoista.
Sodankylän elokuvajuhlien konseptissa ja tunnelmassa von Bagh pitää tärkeänä sitä, että näytöksissä käy myös tavallisia paikallisia ihmisiä, ei pelkkiä cinefiilejä.
Lopuksi von Bagh pohtii kuolemaa ja uskontoa, josta hän ei omien sanojensa mukaan paljon ymmärrä, vaikka hän tietää omassa toiminnassaan elokuvakulttuurin puolesta olevan jotakin samaa kuin siinä mitä kirkko tekee omalla alallaan. Lapsenlapset saavat hänet herkistymään ja pohtimaan, että viisaus liitetään usein turhaan nimenomaan vanhuuteen.
Piiraisen dokumentti kertoo eleettömällä ja konstailemattomalla tavalla Peter von Baghin tarinan. Onko tarina elämää suurempi vai pikemminkin elämän kokoinen, sitä voi jokainen katsoja itse miettiä.
Peter von Bagh -dokumentti esitettiin Yle Teemalla saman päivän iltana, jolloin se oli nähty Sodankylässä. Dokumentti on katsottavissa Yle Areenassa.
Aiheesta muualla Kulttuurivihkoissa:
