Kaikille lienee tullut viime aikoina selväksi, että Petteri Orpon (kok.) ja Riikka Purran (ps.) oikeistohallitus ei ole ainakaan palkansaajan asialla. Se on heikentämässä työntekijöiden asemaa lukuisin tavoin: lakko-oikeutta rajoitetaan, irtisanomissuojaa heikennetään, lomautusten varoaikaa lyhennetään, ensimmäinen sairauspoissaolopäivä muutetaan palkattomaksi, pätkätöiden teettämistä helpotetaan, työttömyysturvaa ja muuta sosiaaliturvaa leikataan rajusti, ja niin edelleen.
Kuka hyötyy? Voisi kuvitella, että saamapuolella olisivat yrittäjät. Vaan eivätpä ole – ei ainakaan valtaosa heistä. Kaikista yrityksistä 95,5 prosenttia on mikro- ja yksinyrityksiä. Pienyrityksiä on 3,6 prosenttia, keskisuuria 0,7 ja suuryrityksiä 0,2 prosenttia. Yksinyrittäjien osuus kaikista yrittäjistä on 70 prosenttia ja heidän osuutensa kaikista työllisistä 7 prosenttia. Heidän mediaaniansaintansa vuonna 2021 oli alle 2 000 euroa kuukaudessa. Joukossa on runsaasti esimerkiksi palvelualoilla sekä kulttuurialoilla ja muilla luovilla aloilla toimivia. Valtaosa yrittäjistä on itse asiassa meidän aikamme proletariaattia ja luettavissa työväenluokkaan.
Mikro- ja yksinyrittäjät ry on ottanut kantaa nykyhallituksen päätöksiin ja todennut niiden heikentävän jäsenistönsä asemaa.
Jo edellinen hallitus päätti yrittäjäeläkelain uudistuksesta, jonka mukaiset työtulotarkistukset koskivat viime vuonna 56 000 yrittäjää. Heistä 83 prosentilla YEL-maksut nousivat. Tarkistukset jatkuvat tänä vuonna. Isomman maksun mahdollisesti tuoma parempi eläke ei lohduta heitä, joilla kerta kaikkiaan ei ole varaa sitä maksaa ja jotka ehkä siksi joutuvat lopettamaan työskentelynsä.
Orpon ja Purran hallitus on EU-direktiivin velvoittamana poistamassa arvonlisäveron alarajahuojennuksen, joka on helpottanut kaikkien pienimpien, liikevaihdoltaan alle 30 000 euron yritysten asemaa. Direktiivistä huolimatta hallitus voisi halutessaan auttaa näitä yrityksiä nostamalla niin sanotun vähäisen, alv-vapaan toiminnan liikevaihdon ylärajaa 15 000:sta 30 000 euroon, mutta on nostamassa sitä vain 20 000 euroon asti. Mikroyritysten verorasituksen kiristäminen on hallitusohjelmankin kirjausten vastaista, todetaan Mikro- ja yksinyrittäjien lausunnossa.
Päätös rasittaa erityisesti niitä yrityksiä, joiden arvonlisäverolliset ostot ovat vähäisiä myyntiin nähden, toisin sanoen työvoimavaltaisia ja palvelualan mikroyrityksiä. Niin työllisyyden parantaminen kuin ekologisetkin syyt puoltaisivat juuri työvoimavaltaisten palvelu- ja kulttuurialojen edistämistä.
Hallitus aikoo myös nopealla aikataululla nostaa yleisen arvonlisäveron 24:stä 25,5 prosentiin, Pohjoismaiden kireimmäksi ja EU-maiden toiseksi kireimmäksi. 10 prosentin alv-kanta on nousemassa 14 prosenttiin sanoma- ja aikakauslehtiä lukuun ottamatta. Tämä koskee esimerkiksi kirjoja, lääkkeitä, liikuntapalveluja, elokuvalippuja, kulttuuri- ja muiden tapahtumien pääsymaksuja, joukkoliikennettä ja majoituspalveluja.
Arvonlisäverojen korotuksilla on pitkälti samat negatiiviset vaikutukset kuin alarajahuojennuksen poistolla, mutta huomattavati laajemmin. Sekin kohdistuu erityisesti työvoimavaltaisiin yrityksiin.
Lisäksi työttömyysturvan ja muun sosiaaliturvan leikkaukset koskettavat mikro- ja yksinyrittäjiä vahvasti. Työttömyysuhka on monilla heistä iso ja pahenee hallituksen toimien myötä. Asumis- ja toimeentulotukeenkin turvautuminen on monelle yrittäjälle tuttua.
Kaikki eivät joudu osallistumaan uhrauksiin samassa määrin. Arvonlisävero on regressiivinen: koska pienituloiset käyttävät tuloistaan kulutukseen isomman osan kuin suurituloiset, he maksavat sitä suhteellisesti enemmän. Niinpä suurituloiset hyötyvät ja pienituloiset menettävät, kun kiristetään arvonlisäveroa sen sijaan, että kiristettäisiin esimerkiksi progressiivista ansiotuloverotusta – puhumattakaan pääomaverotuksen progression lisäämisestä. Niin sanotun solidaarisuusveron alarajan nostaminen noin 86 000:sta 150 000 euroon on keventänyt suurituloisten verotusta tuntuvasti. Listaamattomien yritysten osinkoverohuojennukseen, josta valtaosa menee varakkaimmalle kymmenykselle suomalaisista, ei edelleenkään ole puututtu.
Työnantajaleiri puolestaan hyötyy – ainakin lyhytnäköisesti katsoen – työntekijöiden oikeuksien heikennyksistä, jotka ovat kuin suoraan Elinkeinoelämän Keskusliiton (EK) linjauksista.
Toivotusta työllisyyden paranemisestakaan ei toistaiseksi ole ollut merkkejä – päinvastoin. Tavoite 100 000 uudesta työllisestä on huomattavasti kauempana nyt kuin hallituksen aloittaessa.
Hyötyjien joukko on pieni, mutta hyväosainen ja vaikutusvaltainen. Valtaosa edes nykyisten hallituspuolueiden äänestäjistä ei siihen kuulu. Muutos on mahdollinen, jos ihmiset heräävät nykyisestä mielikuva- ja identiteettipolitiikasta oman yhteiskunnallisen asemansa huolelliseen tarkasteluun.
