Kulttuurivihkot 1/2023, pääkirjoitus
Mielikuvituksesta tulee monelle ensimmäiseksi mielen fantasiagenre tai tieteiskirjallisuus – sellaisen kuvittelu, jota ei ole tai ei ehkä edes voisi olla olemassa. Fantasia- ja tieteiskirjallisuus, tai laajemmin spekulatiivinen fiktio, ovatkin tärkeitä lajeja, joita tässäkin Kulttuurivihkoissa, muun muassa kirjailija Emmi Itärannan haastattelussa sivutaan. Itäranta toteaa aineellisen todellisuutemme ja mielikuvituksen olevan samaa jatkumoa. Tyhjästä ei kukaan nyhjäise, vaan kuvitellutkin maailmat ovat aina olemassaolevan jonkinlaisia funktioita.
Mielikuvitusta vaatii kuitenkin myös kuvitella olemassaolevaa – sitä mitä tapahtuu toisella puolen maailmaa, omassa maassamme hyvin erilaisessa asemassa olevien ihmisten elämässä tai ihan lähellämme toisen ihmisen tajunnassa. Tai sitä, miten toisiin lajeihin kuuluvat yksilöt kokevat maailman. Tällaistakin mielikuvitusta kaunokirjallisuus, elokuva ja muut taiteenlajit edistävät.
Sen, mitä asioita maailman valtavasta tapahtumavirrasta tiedostamme ja mihin eläydymme, määrää suureksi osaksi media jota seuraamme. Tällä hetkellä Suomessa eläydytään vahvasti ukrainalaisten kärsimyksiin sotaan joutuneessa maassaan. Hyvä niin. Optimisti voisi toivoa, että tilanne laventaisi kiinnostustamme ja solidaarisuuttamme maailman muidenkin kriisipesäkkeiden suuntaan. Tällaisesta ei kuitenkaan ole merkkejä. Voi kysyä, paljonko keskivertosuomalainen edelleenkään tietää esimerkiksi Jemenin sodasta – 2000-luvun pahimmasta humanitaarisesta katastrofista. Kukapa sellaiseen myöskään eläytyisi, mistä ei mitään tiedä.
Todellisuudentaju ja mielikuvitus eivät ole vastakohtia, vaan ne yhdessä mahdollistavat ympäröivän maailman merkityksellisen hahmottamisen. Ilman mielikuvitusta emme tajuaisi todellisuuttakaan. Rikoksentekijöillä ja sotia aloittavilla valtiojohtajilla on puutetta molemmista.
Yksi mielikuvituksen ulottuvuus on toisenlaisten maailmojen hahmottelu. Parempaa yhteiskuntaa kohti on vaikea pyrkiä ilman käsitystä siitä, minkälainen se voisi olla. Tutkija Keijo Lakkala toteaa tämän Kulttuurivihkojen artikkelissaan, että yhteiskunnallinen mielikuvitus ja utopiat ovat kriisissä. Uusliberalismin vanavedessä utooppinen energia on kanavoitunut yksilökeskeisiin elämäntapaprojekteihin. ”Poliittisesta toiminnasta tulee osa henkilökohtaista identiteettiprojektia, kulutusvalintojen tarkkailua ja sosiaalisen median mustavalkoisia kannanottoja”, Lakkala kirjoittaa.
Lakkala uskoo kuitenkin, että tilanne muuttuu pakon edessä – ympäristötuhon ja muiden yhteiskunnallisten kriisien käydessä sietämättömäksi. Silloin tulee painetta yhteiskunnallisen vaihtoehdon kollektiiviselle kuvittelulle, vaikka automaattisesti tämäkään ei tapahdu.
Kriisitietoisuutta tarvittaisiin, jo ennen kuin tilanne on fyysisesti ja konkreettisesti sietämätön. Kriisitietoisuuskin on kuitenkin kaksiteräinen miekka. Se voi johtaa myös kovan kurin ja valtiojohtoisten toimintatapojen nousuun. Viimeksi koronapandemian yhteydessä on nähty, kuinka pelkojen ja uhkakuvien – todellisten tai liioiteltujen – avulla ihmiset voidaan saada hyväksymään rajujakin perusoikeuksien rajoituksia. Brutaaleimmat esimerkit ovat Kiinasta, mutta myös Euroopassa esimerkiksi Saksasta tuli korona-aikana käytännössä poliisivaltio. Myös Euroopan kiristynyt geopoliittinen tilanne on omiaan lisäämään valtiovallan autoritaarisia piirteitä ja kaventamaan demokratiaa.
Ympäristö- ja ilmastokriisissä, samoin kuin vaikkapa työelämän kysymyksissä, kansalaisliikkeillä on onneksi paremmat mahdollisuudet aloitteellisuuteen. Vihreän kapitalismin ajatukseen perustuva ilmastopolitiikka on haastettava, koska se ei poista juurisyitä, kuten tuotannon ja kulutuksen loputtoman kasvun vaatimusta. Ilman valtiovallan vahvaa otetta ei laivaa voida kääntää, mutta muutoksen tulisi perustua myös ruohonjuuritasolla tehtävään tilanneanalyysiin ja visioihin paremmasta. Tärkeä rooli on sekä tutkimustiedolla että esimerkiksi taiteiden – myös spekulatiivisen fiktion – kautta tilanteeseen pureutumisella. Jälleen tulee keskeiseksi todellisuudentajun ja kuvittelun liitto.
Kulttuurivihkot 1/2023, sisältö ja saatavuus
