Kulttuurivihkot 6/2024, pääkirjoitus
Petteri Orpon (kok) ja Riikka Purran (ps) hallitus sälytti Museovirastolle ensi vuodelle (2025) alun perin vajaan 900 000 euron budjettileikkauksen. Kulttuuriperinnöstämme laajasti vastaava virasto kärvisteli talousvaikeuksissa jo ennestään. Lokakuussa päättyneissä yhteistoimintaneuvotteluissaan se haki kaikkiaan 3,2 miljoonan euron leikkauksia ensi vuoden toimintamenoistaan.
Irtisanomisilta vältyttiin, mutta lomautukset läpäisevät suurimman osan henkilöstöstä, määräaikaisia työntekijöitä jätetään palkkaamatta ja palvelujen ostoja vähennetään merkittävästi. Remontissa olevan Kansallismuseon vuodelle 2027 kaavailtu avaaminen uhkaa lykkääntyä resurssien puutteessa.
Isoin julkinen kohu nousi siitä, että neljä museokohdetta aiottiin sulkea kokonaan: Seurasaaren ulkomuseo Helsingissä, Suomen tunnetuimpiin jugend-kokonaisuuksiin lukeutuva Hvitträskin ateljeerakennus Espoossa, Louhisaaren kartanolinna Askaisissa sekä Langinkosken keisarillinen kalastusmaja Kotkassa.
Etenkin Seurasaaren ja Louhisaaren sulkemiset olivat kiusallisia isänmaallisilla tunnoilla perinteisesti ratsastaneille kokoomukselle ja perussuomalaisille. Suomalaista rakennusperintöä ja vanhoja asumisen tapoja esittelevä Seurasaaren ulkomuseo on perustettu vuonna 1909 ja se on ollut avoinna keskeytyksettä, jopa sotien ajan ja 1990-luvun lamavuosina. 1600-luvulta peräisin oleva Louhisaaren kartanolinna puolestaan tunnetaan marsalkka C. G. E. Mannerheimin syntymäkotina. Perussuomalaisten puheenjohtajalta, valtiovarainministeri Riikka Purralta voisikin kysyä, kuuluuko myös Mannerheimin syntymäkodin ylläpitäminen muun kulttuurin tavoin ”luksuspalveluihin”, joihin ei ole varaa.
Voimakkaan julkisen paineen seurauksena kulttuuriministeri Sari Multala (kok.) esitti Museovirastolle ensi vuodelle 2,1 miljoonan euron lisärahaa, jolla muun muassa museokohteiden sulkemisilta vältytään. Lopulta täydentävään talousarvioon tuli yhden miljoonan euron lisärahoitus tähän tarkoitukseen. Museoviraston mukaan museokohteiden sulkemiset voidaan sillä rahalla vuoden 2025 osalta estää. Sama tilanne voi kuitenkin olla edessä myöhemmin: kahdelle seuraavalle vuodelle on tulossa entistä enemmän leikkauksia.
Lisäksi Kansallismuseon uudisosan ohjelmistotuotannon käynnistämiseen ja toteuttamiseen tuli 800 000 euron lisärahoitus, mikä ei kuitenkaan ratkaise Kansallismuseon tilannetta kaikkiaan tai mahdollista sen avaamista vuonna 2027.
Lisärahojen ikävä puoli on se, että ne otetaan taiteen ja kulttuurin edistämisen avustuksista.
Museoviraston ilmoitus museoiden sulkemisaikeista tuntui tulevan yllätyksenä myös ministereille, jotka olivat määrärahaleikkauksista päättäneet. Multala kyseenalaisti, onko säästöissä toimittu pienimmän haitan periaatteen mukaisesti. Museoviraston pääjohtaja Tiina Merisalo vastasi (hs.fi 26.10.), että periaatetta on noudatettu ja ”kaikki on perattu”. Museoviraston taloudellinen tilannehan oli vaikea jo ennen leikkauspäätöksiäkin. Irtisanomisia ei haluttu tehdä, jotta ”voimme viranomaistehtävät edes jollakin tapaa hoitaa”.
Vastuu määrärahapäätösten seurauksista onkin ennen kaikkea hallituksella. ”Suomi on kannustava sivistysyhteiskunta ja ylpeä omasta monipuolisesta kulttuuriperinnöstään”, todetaan nykyisessä hallitusohjelmassa. Voimassa on edelleen myös edellisen hallituksen kaudelta periytyvä valtioneuvoston periaatepäätös kulttuuriperinnöstä vuosille 2023–2030. Siinä hehkutetaan kulttuuriperinnön merkitystä muun muassa ”kaikkien hyvinvointia lisäävänä voimavarana”. Teot eivät ole näiden linjausten mukaisia.
Kyse on miljardien budjettileikkauksissa erittäin pienistä hippusista ja ministeritkin kyllä tietävät, että kulttuuriin sijoitetut eurot tuovat itsensä moninkertaisina takaisin. Leikkausten motiivina tuntuukin säästöjen sijasta olevan pikemminkin kiusanteko.
Toki julkisen sektorin leikkauslinja kurjistaa yhteiskuntaa ja ihmisten elinoloja yleisemminkin – joukkovoimaa tarvitaan sen haastamisessa ja vaihtoehtojen rakentamisessa. Kulttuuriväki on osaltaan ahkeroinut Sakset seis! -kampanjassa, joka huipentui 5.12. suurtapahtumaan Helsingin Kansalaistorilla. Jatkoa toivon mukaan seuraa. On myös tärkeää, että kulttuuriväki ja muut ideologisista budjettileikkauksista kärsivät ja niitä vastustavat yhdistävät voimansa tulevissa kamppailuissa.
Elias Krohn
Kirjoitus on päivitetty versio painetussa lehdessä julkaistusta pääkirjoituksesta.
