On surullista, että keskustelua siitä, kumpi on parempi, kesä- vai talviaika, näyttää hallitsevan kaksi aivan toissisijaista kysymystä: ajatus siitä, että pimeät illat ovat muka parempia ihmisten unirytmin kannalta ja poliittinen kysymys siitä, kumpi olisi “parempi” aika; Brysselin aika vai Venäjän aika.
Jälkimmäiselle esitetään jopa erilaisia taloudellisia perusteita, joilla ei ole nykyaikana mitään merkitystä. Mutta edellinen, suomalaisten unirytmiä koskeva argumentti, jota Suomessa on erityisesti esittänyt Timo Partonen, on kaikkein kummallisin. Suomi on maa, jossa yli puolet vuodesta elämme jatkuvassa valossa. Illat ovat valoisia, aamut ovat valoisia. Se on meidän yksi keskeisiä matkailuvalttejamme. Ja meidän iltamme, toisin kuin Etelä-Euroopassa, eivät pimene yhtäkkiä vaan hitaasti. Elämme paljon pitempään hämärtyvissä illoissa kuin etelässä. Jos Partonen olisi oikeassa, niin suomalaiset kärsisivät kroonisesta univajeesta, verrattuna nyt vaikkapa eteläeurooppalaisiin. Näin ei ole, pikemminkin päin vastoin.
Ja se, mikä tässä keskustelussa on kokonaan unohtunut, on lämpö! Olemme kesäajan ansiosta saaneet nauttia paitsi valoisista, mutta myös lämpimistä illoista paljon pitempään kuin ennen kesäaikaa. Jostain syystä tätä ei koskaan mainita.
Kesäaika on ollut siis Suomelle suuri siunaus. Ongelmana on ollut siirtyminen kesäaikaan keväällä, jolloin monille varhaisempi herääminen (siis se, mitä Partonen suosittelee kaikille) on tuottanut suuria vaikeuksia. Kun kellojen siirtelystä nyt päästään, olisi surullista menettää kesäajan edut: mahdollisuus valoon ja lämpöön tuntia pitempään koko kesän ja vielä koko syys- ja lokakuun ajan.
Itse asiassa, kun lukee erilaisia kommentteja, ei voi välttyä ajatukselta, että meillä on tässä kaksi toisilleen vastakkaista elämänkatsomusta, hedonistit ja askeetit, nautintoa korostavat ja ilonpilaajat. Kesäajan vastustajat eivät näe valoisissa illoissa mitään hyvää (Partonen sanoo jotenkin niin että valoisista illoista ei ole mitään hyötyä kenellekään) ja pitävät kesäaikaa tyhjänpäiväisenä perhosharrastajien tai terasseilla istujien hupina, mikä on aivan väärin.
Nyt siis emme tee valintaa unirytmin tai politiikan perusteella, vaan synkän Suomen ja valoisan Suomen välillä. Kannatus näyttää jakautuvan, kuten monissa muissakin tärkeissä asioissa, kahtia. Toivoisin että kesä- ja talviajan valinta perustuisi siihen, kumpi tuottaa enemmän mielihyvää ja onnellisuutta useammille ihmisille (ilman että se tuottaa kohtuutonta haittaa pienelle ihmisryhmälle, niin kuin kellojen siirtely on tuottanut). Kesäajan säilyttäminen ei aiheuta kenellekään mitään suurempaa haittaa (vain marras- joulukuussa lyhytaikaisesti aamujen pimeyden), mutta sen sijaan suurta iloa kaikille niille suomalaisille joiden mielestä on nautinto liikkua ulkona luonnonvalossa pitempään – tai istuskella myöhempään terasseilla. Sen sijaan talviaika tuottaa meille synkkyyttä ja kylmyyttä kevääksi, loppukesäksi ja alkusyksyksi. Valinta on tässä asiassa todellakin meidän; haluammeko kiusata itseämme ja muita, vai haluammeko edistää iloa ja mielihyvää. Suomea on kutsuttu maailman onnellisimmaksi maaksi: näyttäkäämme, että todella pidämme onnellisuutta arvossa!
JP Roos
