Kulttuurivihkojen verkkolehden Studio e -ohjelman lähiökeskustelujen sarjassa käsiteltiin 18.8. lähiöiden vapaaehtois- ja harrastustoimintaa. Sosiaaliohjaaja Satu Punju osallistui keskusteluun Helsingin kaupungin Pihlajamäen lähiöasemalta, seuranaan lähiöaseman aktiivisia käyttäjiä: Irma Toivanen Pihlajamäen Lähiöteatterista sekä kaupunkilaisaktiivi Keijo Mähönen. Mukana ohjelmassa oli myös Pihlajamäki-Seuran puheenjohtaja Milja Parviainen. Katso videotallenne.

Elokuisena iltapäivänä Pihlajamäen lähiöasemalla sosiaaliohjaaja Satu Punju siirtelee kannettavaa tietokonetta itsensä ja lähiöaseman käyttäjien välillä. Meneillään on Kulttuurivihkojen verkkolehden etäyhteyksin toteutettava keskusteluohjelma lähiöiden vapaaehtois- ja harrastustoiminnasta. Esimerkkitapauksena on Helsingin Pihlajamäki.

Mukana ovat Punjun lisäksi Pihlajamäen lähiöteatterin aktiivi Irma Toivanen, alusta asti lähiöaseman eri toimintoihin osallistunut Susanna Sahrlund ja lähiöasemalla vapaaehtoistyötä tekevä eläkeläinen Keijo Mähönen.

Lähiöasemat ovat osa Helsingin kaupungin sosiaalialan palveluihin kuuluvaa asukastalojen verkostoa. Lähiöasemiksi nimettyjä asukastaloja on Pihlajamäen lisäksi Vuosaaressa ja Kontulassa. Kuka tahansa voi tulla niihin vapaasti harrastamaan tai vaikkapa vain lukemaan lehtiä ja tapaamaan tuttuja.

Punju kertoo, että tila, josta he lähetykseen osallistuvat, on toiminnallinen kahvila Cafe Lähiö.

”Täällä on tarjolla kahvia ja teetä. Täällä järjestetään bingoa ja tietovisaa, joskus teatteriesityksiäkin.”

Ompelusta kyläjuhliin

Vuonna 2006 perustettu lähiöasema sijaitsee tavallisen kerrostalon kivijalassa. Toiminnan kirjo on laaja: on kädentaitojen ryhmiä, asukasompelimoihin voi tulla käyttämään ompelukonetta, musiikkihuoneessa kokoontuu asukkaiden omia ja vapaaehtoisten vetämiä ryhmiä, on bänditoimintaa ja retkiä, kaupungin järjestämää digineuvontaa ja keskiviikkoaamuisin leivänjakelua.

”Mitä kaikkea alueen asukkaat toivovatkaan, me pyrimme tämän tilan puitteissa järjestämään”, Punju korostaa.

Kaupunki on tehnyt Pihlajamäessä jo pitkään vahvaa aluetyötä, Punju kertoo. Tavoitteena on ”lisätä asukasosallisuutta, tukea vapaaehtoistyötä, osallistua alueelliseen vaikuttamistyöhön yhdessä asukkaiden ja toimijoiden kanssa”, kerrotaan lähiöasema Facebook-sivun kuvauksessa. Olennaisessa osassa on yhteistyö paikallisten toimijoiden, kuten Pihlajamäki-seuran, kirkon ja nuorisotalon kanssa. Esimerkiksi tapahtumia järjestetään monesti yhteistyössä. Syyskuun alussa vietettiin taas Pihlajamäen toimijoiden yhdessä järjestämää ja Pihlajamäki-seuran koordinoimaa Pihlajamäen kyläjuhlaa.

”Olemme seuran kanssa olleet toteuttamassa myös joulutapahtumia kirkon kanssa yhteistyössä ja nuorisotalolla”, Punju mainitsee.

Nuorisotalon kanssa lähiöasema tekee yhteistyötä myös bänditoiminnassa, koska siellä on kunnolliset, äänieristetyt bänditilat.

”Olen rollaattorista käsin vetänyt kunnon rock´n rollia”, Susanna Sahrlund hymyilee.

”Täällä on myös piano, ja voi soittaa klassista musiikkia.”

Kaikki tervetulleita näyttelemään

Teatteritoimintaakin lähiöasemalla on ollut alkuajoista asti: aluksi draamaryhmä, sitten improryhmä ja nykyään Hyvän mielen teatteriryhmä. Esimerkiksi viime joulun alla ryhmä esitti Sannaleena Lapinojan käsikirjoittamaa ja ohjaamaa Joulu Uudistus -nimistä näytelmää, jossa selvisi muun muassa, ”mitä tapahtuu, kun valtaapitävien tutkimusten mukaan aikaa ja rahaa säästyisi, mikäli kaikki juhlapyhät siirrettäisiin yhteisesti joulun alle”.

”Teatterimme esityksiä on pidetty nuorisotalolla, kirkolla ja Malmin toimintakeskuksessa. Jotkut ovat käyneet esiintymässä Oodissa ja Töölön kirjastossa asti sekä Hannan kumppanuustalolla ja Kontulan lähiöasemalla”, kertoo Irma Toivanen.

Tällä hetkellä mukana on kerhon vetäjän lisäksi viisi henkeä, ja lisääkin toivottaisiin.

”Mitään koulutus- tai kokemuspohjaa ei tarvita.”

Keijo Mähönen on lähdössä ohjelman jälkeen muiden vapaaehtoisten kanssa kiertämään leipomoita saadakseen lahjoitustuotteita seuraavan aamun leipäjakeluun. Hän auttaa muissakin käytännön töissä, esimerkiksi avustaa ihmisiä viemään romujaan Sortti-aseman lähiöissä kiertäviin autoihin.

”Tehdään pikkujeesiä, sellaista kuin ennen vanhaan kylätalkkari- ja kotilähettiläsmeininki. Meiltä löytyy työkalujakin. Keväisin huollamme pyöriä”, Mähönen mainitsee.

Keväisin pidetään myös siivoustalkoot yhdessä Pihlajamäki-seuran kanssa. Ne pystyttiin järjestämään koronakeväänäkin, kun lähes kaikki muu toiminta oli katkolla.

Ympäristö ja yhteisö

Pihlajamäki-seuran puheenjohtaja Milja Parviainen osallistuu keskusteluun kotoaan.

”Pihlajamäen elinvoimaisuus ja ihmisten viihtyminen täällä on kiinni toisaalta fyysisestä ympäristöstä, toisaalta ihmisten osallisuudesta ja yhteisöllisyydestä”, Parviainen alustaa.

”Meillä on luontoa ja tunnustettua suojeltua arkkitehtuuria ja olemme keskellä Helsinkiä. Näen olohuoneen ikkunasta, kun kanahaukka metsästää oravaa ja voin mennä mäen alas katsomaan, kun uhanalainen Suomenlahden taimen kutee kotipurossani Longinojalla.”

”Mutta lisäksi on verkostoituminen: Pihlajamäki-seura, nuorisotalo, kirkko, Mannerheimin Lastensuojeluliiton paikallisyhdistys, koulut, koulujen vanhempainyhdistykset. Ja PK35-jalkapalloseuralla on täällä kotikenttä.”

”Teemme paljon yhteistyötä lähiöaseman kanssa, se on loistava kumppani. Kaupungin lähiöprojektin kautta meillä oli yhteen aikaan aina kesäkuun alussa huikea Pihlajamäki goes blues -festivaali. On tehty yhdessä hienoja asioita, jotka lisäävät ihmisten viihtymistä.”

”Itse viihdyn niin hyvin, että olen ensiksi pihlajamäkeläinen, vasta toiseksi helsinkiläinen.”

Yhteistä huolehtimista

Niin runsasta kuin lähiöaseman toiminta onkin, sen jatkuminen ei ole aina ollut itsestäänselvää. Muutama vuosi sitten kaupunki suunnitteli sen lakkauttamista.

”Taistelimme sen puolesta ja saimme sen pidettyä”, Parviainen kertoo.

Lähiöasemalla ja muulla yhteisöllisyydellä on Parviaisen mukaan olennainen merkitys syrjäytymisen ehkäisyssä.

”Syrjäytymistä on niin monenlaista, ei välttämättä työttömyyttä tai päihteitäkään. On tärkeää, että kaikki kokevat, että voivat olla yhteyksissä toisiinsa. Korona-aika pelottaa – mihin ollaan menossa, kun sulkeudutaan omien seinien sisään. Heikoimmassa asemassa olevat huolestuttavat eniten”, Parviainen miettii.

Susanna Sahrlund kertoo, kuinka Pihlajamäessä vanhemmat ovat pitäneet yhdessä silmällä teini-ikäisten lastensa tekemisiä esimerkiksi WhatsApp-ketjujen avulla.

”Kun tuli esimerkiksi päihdekokeiluja, lähdimme yhdessä etsimään näitä nuoria ja haimme heitä ostarilta pois. Melkein kaikki ovat nyt koulussa ja heillä menee toisen asteen koulutus hyvin. En tiedä, että muilla alueilla olisi tällaisia ryhmiä.”

”Pihlajamäki-seura, nuorisotalo, koulu ja lähiöasema ovat olleet huikeita toimijoita. Vaikka nykyään asun naapurilähiössä Pukinmäessä, olen todella onnellinen, että muutin Pihlajamäkeen”, Sahrlund summaa.

Sarjan aiemmat osat:

Keskustelu lähiöiden lastenkulttuurista