Kulttuurivihkojen verkkolehden Studio e -ohjelmassa on alkanut lähiöaiheisten teemakeskustelujen sarja. Ensimmäisenä aiheena 2.6. oli lastenkulttuurin tarve lähiöissä. Aihetta käsiteltiin vahvasti ruohonjuuritasolta käsin. Keskustelijoina olivat Jakomäen leikkipuiston yhteisötaiteilija Tiina Hallakorpi sekä jakomäkeläinen asukasaktiivi Mira-Veera Auer. Studioisäntänä oli Elias Krohn.

Etäyhteyksin toteutettu keskustelu on nyt katsottavissa tallenteena.

Keskustelut pohjustavat Kulttuurivihkojen syksyllä ilmestyvää lähiöteemanumeroa.

”Joka kerta kun menen Jakikseen, tulee onnellinen olo”, kuvailee yhteisötaiteilija Tiina Hallakorpi.

Hallakorpi järjestää työkseen Helsingin Jakomäen leikkipuistossa taidetyöpajoja lapsille. Pienille koululaisille suunnattua toimintaa on kolmesti viikossa syyskuusta toukokuuhun osana leikkipuiston iltapäivätoimintaa. Kynnys osallistumiseen on matala – mitään ryhmää ei ole, vaan mukaan saa tulla vapaasti.

”Pajaani pääsee neljä lasta kerrallaan. Kun yksi lähtee, toinen tulee tilalle. Joskus on aikamoista vilskettä – parhaimmillaan 20 lasta parin tunnin aikana”, Hallakorpi kertoo.

Toiminnassa edetään taideprojekti kerrallaan, ja lopuksi järjestetään näyttely tai yhteinen teos.

”Minun roolini on olla mahdollistaja. Ideoin, toteutan ja vedän työpajoja, taiteellinen luova osuus on lasten.”

Hallakorven ohjaamana on tehty ympäristötaidetta, kuten kivien maalaamista. Jakomäen kirjastoon on tehty taidekaupunki maitopurkeista ja viimeksi Väriplaneetta-tilataideteos.

Parasta työssä ovat Hallakorven mukaan kohtaamiset lasten kanssa ja lasten luovuus. Työpajat ovat hyvin suosittuja ja niihin on aina jono.

”Yhdeltä tytöltä kysyin arvosanaa työpajalle asteikolla 1–10. Hän antoi 100+”, Hallakorpi hymyilee.

Luovuutta lasten arkeen

Onnellinen olo Jakomäkeen tulemisesta juontuu mielekkäästä työstä, mutta myös Jakomäen pienestä paikallisyhteisöstä, Hallakorpi arvelee.

”Ihmiset tuntevat hyvin toisensa, siellä on helppo toimia. Pidän ympäristöstäkin: pitkospuut, muinaiskalliot ja lammikot ovat hienoja. Olen itse kotoisin Kontulasta. Kävimme Brutskilla (hiekkakuoppien lammilla) uimassa, kun olin lapsi.”

Hallakorven leikkipuistotoiminta sai alkunsa Kulttuuriyhdistys Lilan Jakomäen taidekuuri -hankkeesta vuonna 2016. Nyt hän jatkaa Taidekuuri-tyyppistä toimintaa itse hankkimallaan Suomen kulttuurirahaston kolmivuotisella apurahalla nimikkeellä Jakomäen (tästä syksystä nimeltään Kankarepuiston) leikkipuiston residenssitaiteilija.

”Yksi tavoitteeni on järjestää työ niin, että jokainen lapsi onnistuu. Taiteellisena tavoitteena yritetään järjestää lapsille kulttuuripääomaa. Järjestämme näyttelyille aina avajaiset ja teemme retkiä taidenäyttelyihin. Kolmantena tavoitteena on luovuuden lisääminen lasten arjessa”, Hallakorpi kertoo.

Yhteisöllisyys kukkii

Asukastoimija ja Jakomäen vasemmistoliiton aktiivi Mira-Veera Auer luonnehtii Jakomäkeä hyvin yhteisölliseksi alueeksi. Valtaosa jakomäkeläisistä asuu kaupungin vuokra-asunnoissa.

”Niihin syntyy asukasaktivismiyhteisöjä, talotoimikuntia ja monenlaista toimintaa. Asukastoimijat ovat järjestäneet Jakomäki-päivää, jossa on grillausta ja kasvomaalausta lapsille. Jakomäki on hyvin luotettava yhteisö: jos hukkaa pankkikorttinsa, se saattaa tulla palautettuna postilaatikkoon. Vieressä on luonnonsuojelualue pitkospuineen, jossa puolitoistavuotias lapsemme ihmettelee muurahaisia”, Auer kuvailee.

Jakomäessä on muun muassa graffitimaalauspaikka ja tunneli, jossa on lasten taideteoksia. Paikallisten harrastusten kehittäminen vaatisi Auerin mukaan kuitenkin lisäpanostuksia.

”Mahdollistaminen on tärkeää. Vaikkapa nuorisotalon ja koulun yhteydessä voisi olla avoimesti mahdollisuus käyttää taidetarvikkeita ja musiikkivälineitä. Meillä olisi hyvä olla myös asukastila, jossa voisi olla mahdollisesti teatteritoimintaa. Helsingistähän on menneinä vuosina karsittu lastenteattereita.”

Jakomäki oli mukana hankkeessa, jossa Helsingin kaupungin taidelaitosten toimintaa tuotiin lähiöihin vuosina 2016–2018.

”Se on jättänyt jälkensä ympäristöön. Mutta pysyvämpääkin toimintaa voisi olla enemmän. Usein kulttuuri on joko maksullista, liian kaukana tai liian tavoittamattomissa. Siihen pitää löytää ratkaisuja”, Auer linjaa.

Koillis-Helsingin Kallioksi?

Hallakorpea harmittaa se, että medialla on taipumus vahvistaa virheellisiä negatiivisia ennakkokäsityksiä lähiöistä sen sijaan, että niihin mentäisiin avoimin mielin. Taide ja kulttuuri voivat toimia tälle vastavoimana.

”Tuodaan rinnalle niin paljon positiivisia tarinoita, että jossain kohtaa maine kääntyy.”

Hallakorpi toivoo, että rakenteilla olevaan Jakomäen sydän -palvelurakennukseen saadaan myös tiloja asukkaiden omaehtoiselle kulttuuritoiminnalle. Hän visioi Jakomäkeen Kallio kukkii -tapahtuman tyyppisiä kulttuuriviikkoja.