Taiteen autonomia tarvitsee suojelua

Kulttuurivihkot 3/2011Kulttuurivihkot 3/2011, pääkirjoitus

Perussuomalaiset kohahduttivat eduskuntavaalien edellä vaaliohjelmansa kulttuuripoliittisella osuudella, jossa vaadittiin »postmodernin tekotaiteen» tukemisen lopettamista ja asetettiin etusijalle suomalaisen kulttuuriperinnön vaaliminen. Pyrkimys valjastaa kulttuuria ja taidetta pelkästään kansallisten, toisin sanoen poliittisten, päämäärien palvelukseen kauhistutti taideväkeä, syystäkin. Aiemmin tällaista taiteen politisointia ovat näkyvimmin harjoittaneet Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue ja Neuvostoliiton kommunistinen puolue.

Passiivisuus vaihtui sokeaan protestointiin

Kulttuurivihkot 2/2011

Kulttuurivihkot 2/2011, pääkirjoitus

Viime vuonna julkistetun kansainvälisen tutkimuksen mukaan suomalaisnuorten yhteiskunnalliset tiedot ovat kansainvälistä kärkeä, mutta heidän kiinnostuksensa osallistua politiikkaan ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen on sen sijaan pohjatasoa.

Kurjia lapsia

Kulttuurivihkot 1/2011, pääkirjoitus

Tutkimuksen mukaan vuonna 1987 syntyneellä sukupolvella menee huonosti. Noin joka viidettä on hoidettu mielenterveydellisten ongelmien takia. Lama ei vaikuta kaikkiin tasapuolisesti. Taloudellisesti vakaissa perheissä kasvaneet lapset kärsivät lamasta vain välillisesti, ikätovereidensa kokemuksien kautta.

Arvokonservatiiveja on hauska vastustaa

Kulttuurivihkot 6/2010, pääkirjoitus 

Päivi Räsänen ja hänen Kristillisdemokraattinsa ovat mainioita vihollisia. Parasta heissä on se, että pitkällä tähtäimellä he häviävät aina. Räsänen edustaa kaikkea sitä kuraa, josta ollaan yhteiskunnallisen kehityksen myötä hiljalleen pääsemässä eroon.

Onko kerjäläisellä oikeutta elää?

Kulttuurivihkot 5/2010, pääkirjoitus 

Kirjailija Marja-Leena Mikkola kuvaili yli 40 vuotta sitten näytelmälaulutekstissään, millainen kerjäläisen on oltava:

»Sen on oltava alistuva, inhimillinen. Sen on oltava murheellinen, ei vihainen. Se ei saa olla kookas, lapsi käy oikein hyvin. Sen teitä pitää katsoa silmin kyyneltyvin. Sen täytyy esiintyä yksin eikä joukoissa. – – Mitä siitä tulee, jos katukerjäläinen nousisi ylös aivan edessä? Jos se oisi voimakas ja pystypäinen ja sillä oisi ase kädessä?»

 

Peliyhteiskunta uhkaa ihmisyyttä

Pääkirjoitus, Kulttuurivihkot 3–4/2010 (lehden teemana pelit)

Pelit ovat erinomaista ajanvietettä, ja ne voivat olla myös taidetta. Erityisesti roolipelit ovat yksi fiktion, tarinankerronnan ja -kokemisen muoto, joka parhaimmillaan avartaa harrastajiensa ajattelua ja ymmärrystä maailmasta. Vaihtoehtoisten maailmojen kuvitteleminen ja kokeminen toimii vastavoimana valtaapitävien hokemalle, ettei vaihtoehtoja ole.

ILMOITUS