Teatteri Siperia tarkastelee uudessa näytelmässään koneita ja koneiden kynsiin joutuneiden ihmisten arvoituksellista tapaa suhtautua omiin elämisen mahdollisuuksiinsa. Tehtävänä on ihmisen ihmetteleminen. Ihminen on kumma ketale, joka toimii systemaattisesti kaikkien lajitovereidensa ja muun luonnon vahingoksi. Universaaleja kehityskulkuja katsellaan Tampereen näkökulmasta.

Ihmiset joutuivat koneiden jatkeiksi jo 1800-luvun alussa. Näin tapahtui Tampereellakin. Sen jälkeen vallitsi pitkään tilanne, jossa työläinen oli koneen orja vain työaikanaan. Vapauden riisto ulottui vapaa-aikaan vasta 1900-luvun lopulla, jolloin iso osa ihmistä alistui koko valveillaoloajakseen jonkin digitaalisen koneen pyöritettäväksi. Syntyi uusi ihmistyyppi: keskittymistä pelkäävä, poissaoleva ja helposti manipuloitava Homo Diginervus. Puhelimeen asennettava uusi hilavitkutin on hänen valtakaudellaan liioittelematta sanoen maailmantalouden tärkein asia.

Historia nykyisyydessä

Siperian työryhmä työskentelee hyvässä brechtiläisessä hengessä. Asiat ovat kamalia, mutta näyttelijäntyö on kevyttä. Katsoja viihtyy ja ajattelee mitä haluaa. Historian totuuksia ei tyrkytetä.

Historiallinen tarkastelu alkaa vuodesta 1779, jolloin Tampere sai kaupunkioikeudet. Ajallinen kaari päättyy vuoteen 2318. Helsinki ja Turku ovat silloin veden alla. Tampere on Suomen pääkaupunki. Keinohermoinen ihminen eliminoi niitä, joita hyvin suojautuneet rikkaat eivät tarvitse. Alun ja lopun välissä muun muassa annetaan vuoden 1918 murhenäytelmälle uusi inhimillinen tarkastelukonteksti, esitellään tamperelaisen aseteollisuuden voittokulku maailmalla ja hymyillään pääministeri Harri Holkerin historialliselle gsm-puhelulle vuodelta 1991.

Tamperelainen aika tekee arvattavia ja arvaamattomia pomppuja, mutta esitys elää itse asiassa pelkkää nykyisyyttä. Sopivassa paikassa asuva tamperelainen kävelee joka päivä vuoden 1918 sodan päättymisen jälkeen tehtyjen joukkomurhien uhrien luiden päällä ja haluaa unohtaa sen. Hän ei sen sijaan tule ajatelleeksi, miten paljon ihmisiä on tapettu ja silvottu Patrian ylenmääräisen hienoilla aseilla ja miten paljon kärsimystä tamperelaisilla tappokoneilla tällä hetkellä aiheutetaan.

Koominen ja vakava kietoutuvat

Koominen ja vakava esiintyvät Siperian esityksissä tiiviisti toisiinsa kietoutuneina. Mitä julmempi asia, sitä komeammin kukkii komiikka. Tuukka Huttunen esittelee sotaa ja sotateollisuutta kaameanhilpeässä pahviputkiperformanssissa. Ihminen tuntuu huvittavalta ja säälittävältä,  kauhua herättävältä ja myötätuntoa ansaitsevalta oliolta.

Menneisyys paljastuu nykyisyydessä ja saa Joensuusta Tampereelle muuttavan rempseän rouva Riikka Papusen kysymään pienen kauhun vallassa, minne hän on lapsiaan synnyttämässä. Valitettavasti myös tulevaisuus elää jo Tampereella. Homo Diginervus on jo täällä. Hänelle on monenlaista käyttöä, kunhan ihmisten priorisointiin ja sekundarisointiin pannaan lisää vauhtia.

Siperia palasi Koneet-näytelmässään suuruutensa aikoihin. Ohjaaja Mikko Bredenbergin työ on lempeää ja ankaraa, lapsellista ja kypsää. Taiteellinen tinkimättömyys tuo rakkauden ja julmuuden paradoksit esiin karmealla tavalla, mutta aina huumorin valaisemina ja hyvän tuulen tuudittamina. Ihmisen mahdollisuudet näyttävät huonoilta, eikä sanallisia lupauksia paremmasta anneta. Lohdutus on emotionaalista. Tunnemme katsomossa, että meistä kukaan ei tunne itseään. Arvoituksena eläminen on mukavaa, kun näyttämöllä läikkyvässä lämpimässä myötätunnossa on pirteästi rohkaisevia sävyjä.

Pertti Julkunen

Teatteri Siperia: Koneet. Tampereen nousu ja tuho! Esityskäsikirjoitus: Mikko Bredenberg, Marika Heiskanen, Tuukka Huttunen, Riikka Papunen ja Mira Taussi. Ohjaus: Mikko Bredenberg. Näyttelijät: Marika Heiskanen, Tuukka Huttunen, Riikka Papunen ja Mira Taussi (Turun Taideakatemia). Ääninauhalla: Mikko Bredenberg, Marika Heiskanen, Tukka Huttunen, Ilkka A. Jokinen ja Riikka Papunen. Valosuunnittelu: Anna Rouhu. Tilasuunnittelu: Mikko Bredenberg ja Anna Rouhu. Puvustus: Työryhmä. Äänisuunnittelu: Killian Tobin ja työryhmä. Ääni- ja valoajot:Killian Tobin. Esine- ja materiaaliteatterikonsultaatio: Mira Taussi. Tekninen apu: Jarkko Friman. Tuottaja: Venla Moisala. Työharjoittelija: Jaakko Väisänen. Graafinen suunnittelu: Tiina Pyykkö. Valokuvat: Susanna Lyly. Traileri: Katri Häti. Painotuotteet: Reijo Tallgrén. Kahvio- ja siivousapu: Janette Nieminen. Kantaesitys 29.10.2014 Teatteri Siperiassa. Esityksiä syyskaudella 22.11. saakka. Esitykset jatkuvat kevätkaudella 2015.

ILMOITUS