Maan uumenissa, Kansallismuseon lastauslaiturilla rakennetaan unelmia. Niitä myös huutokaupataan ja niiden perään kysellään Studio Totalin Dreams for sale -teatteriesityksessä, joka sai ensi-iltansa viime tiistaina. Itse ostin esityksessä (kuvitteellisen) kasvihuoneen, josta olen unelmoinut, ja jäin miettimään, onko unelmani ollut väärä, vaikka sen tavoitteleminen tähtääkin suurempaan omavaraisuuteen.

Esityksen alun rakenne koostui vuorottelevista videokatkelmista ja livetilasta. Videoissa virolaiset näyttelijät Ragnar Uustal ja Rea Lest kohtasivat yleisön – osin eleettömästi, osin pirskahdellen. Yleisön kanssa samassa tilassa eli ja hengitti tanssija Tuomas Juntunen. Lest ja Juntunen rakensivat välilleen herkän yhteyden lauluosuudessaan, vaikka olivat sekä ajallisesti että tilallisesti kaukana toisistaan – Lest videotallenteessa tallinnalaisella urheilukentällä ja Juntunen Helsingin keskustassa, maan alla. Yhteys oli koskettava.

Virolaiset olivat pukeutuneet kokovalkoisiin pukuihin, heidän kasvonsa olivat kalkitut. Näyttelijät olivat kuin eläviä patsaita, satuolentoja, kuvajaisia tai miimisiä hahmoja. Heidän olemuksistaan tuli mieleen myös japanilaiset butotanssijat, kun he hakivat yhteyttä luontoon, sen olioihin ja kiertokulkuun. Heidän läsnäoloaan oli rauhoittavaa, jopa meditatiivista katsella, olivatpa he sitten Tallinnan kattojen yllä juhla-aterialla haukkaamassa omenaa tai sammalikossa halaamassa puita.

Alun jälkeen yleisö oli tekemisissä vain Tuomas Juntusen kanssa, tai oikeastaan olimme hänen “opetuslapsiaan”. Ja hän oli Väinö, Alkemisti ja Frankenstein. Hän teki maailmasta parempaa.

Äänenkuuluvuusongelmat kaikuvassa tilassa häiritsivät hieman yhteyttä yleisön ja esiintyjän välillä. Toisaalta ne lisäsivät esityksen installaatiomaista virettä, mikä toi teokseen hyvän lisäulottuvuuden. Kaikkea ei tarvinnut kuullakaan. Juntunen oli läsnä, välillä rauhallinen, välillä raivoisa. Itse pidin eniten suvantokohdista, erityisesti alun kohtauksessa, jossa Juntunen esittäytyi yleisölle ensi kertaa vetäen vastamäkeen kärryllistä viherkasveja. Toisaalta Juntunen oli loistava myös tuutatessaan täysillä pirullisena huutokauppakeisarina ja paukuttaessaan paksua köysihäntäänsä pöytään.

Viherkasvit olivat keskeinen ja kiinnostava osa lavastusta. Ne olivat myös symboleja (ehkä jo kadonneesta) luontoyhteydestä tai jostain uudelleen löytyneestä. Ne saattoivat olla myös lupaus paremmasta tulevaisuudesta. Kunhan vain jaksamme unelmoida. Viherkasveja kuljetettiin; niitä kasteltiin ja suihkuteltiin. Toisaalta en voinut välttyä ajattelemasta, että viherkasveilla sisustamisesta on tullut uusi villitys viime vuosina todellisessa maailmassakin. Trendikahvilat pursuavat vihreyttä niin Lissabonissa, Kööpenhaminassa kuin Pietarissa. Ja kukka-amppelitkin ovat palanneet, jopa nuorten aikuisten koteihin. Elävät, vihreät kasvit ovat niin esteettisiä kuin rentouttaviakin.

Dreams fos sale ammentaa Pentti Linkolan ekofasistisista kirjoituksista, slovenialaisfilosofi Slavoj Žižekin ekologiaan liittyvistä teksteistä sekä saksalaisen Hannah Arendtin filosofiasta. Näytelmätekstit ovat syntyneet virolaisen dramaturgi Laur Kaunissaaren sekä Studio Totalin Anna Lipposen ja Petri Tuhkasen kynästä – tai näppäimistöstä.

Juntusen ja koko esityksen viipyilevä, toisteinen ja jopa tautologinen vakuuttelu muutoksen tekemisen ja uuden tien etsimisen tärkeydestä pakottaa pysähtymään ja pohtimaan, mikä todella on tärkeää. Pidin siitä, vaikka vähempikin todistelu olisi riittänyt. Esitys sai minut miettimään, miksi tosiaan unelmoinnille ei enää ole tilaa. Palveleeko se jonkun etuja? Ei ainakaan minun tai meidän.

Jos olet hukannut kyvyn unelmoida tai haluat pysäyttää oravanpyörän, tämä esitys on Sinulle. Tai jos olet tottunut liittämään unelmat ostamiseen: "matkan, kasvihuoneen, pitkien kalsareiden"! Entä jos unelmoisitkin kastemadosta möyhimässä maata hitain mutta rytmikkäin liikkein tai syksyn maatununeista lehdistä, jotka ensimmäisen hallayön jälkeen saavat pinnalleen kimaltelevan kuurapeiton? Entä jos päättäisitkin olla oman unelmasi käsikirjoittaja? Ehkä kuulisit ja näkisit pian laulujoutsenen ja taivaan pullollaan tuikkivia tähtiä.

Kirsi Vanhamaa

Kulttuurivihkojen numerossa 6/2020 (ilmestyy joulukuussa) haastatellaan 200 sanaa -palstalla Studio Totalin taiteellista johtajaa Anna Lipposta.

Studio Total: Dreams for Sale. Ohjaus: Anna Lipponen. Käsikirjoitus: Laur Kaunissaare (Viro), Anna Lipponen. Dramaturgia: Laur Kaunissaare. Lavastus-, valo- ja videosuunnittelu: Petri Tuhkanen. Valosuunnittelijan assistentti: Lyydia Johansson (Teak). Lavastus ja pukusuunnittelu: Simona Bieksaite (Liettua/Norja). Äänisuunnittelu: Antti Puumalainen. Kuvaus: Jekaterina Abramova (Viro). Näyttämöllä: Tuomas Juntunen. Videolla: Rea Lest (Viro), Ragnar Uustal (Viro), Anna Lipponen. Tuotanto: Studio Total – Anna Lipponen, Katariina Uusitupa, Petra Kytölä, Jaakko Lenni-Taattola, Kansallismuseo – Viktor Sohlström. Ensi-ilta 17.11.2020 Kansallismuseon Kallioluolassa. Tulevat esitykset on tältä erää peruttu ja tulevista tiedotetaan myöhemmin.

ILMOITUS