• Tilaus
  • Irtonumerot
  • Mediakortti
  • Yhteystiedot
  • Avustajille
  • Arvostelupalvelu
  • Yhdistys
  • Info
  • RSS
No Result
View All Result
Kulttuurivihkot
  • Etusivu
  • Jutut
    • Uutiset
    • Artikkelit
    • Mielipide
      • Pääkirjoitus
      • Lukijan sana
    • Videot
      • Vaalistudio
      • Videoreportaasit
      • Studio e
  • Blogit
    • Holokaustin taiteesta
    • Kaspar Hauser
    • Kinosilmä
    • Nettiteos
    • Penkkiaktivisti
    • Susirajan virallinen Öisinajattelija
    • Vaikuttajaviestijä Älijas Gröön
    • Yksilön ja taiteen vapaus
    • Blogiarkisto
      • Diletantti klassisen…
      • Jontti avautuu
      • Lasikenkä piparkakkutalossa
      • Saman taivaan alla
      • Sivuikkuna
      • Työnimi blogille
  • Lehtiarkisto
  • Kirjat
  • Etusivu
  • Jutut
    • Uutiset
    • Artikkelit
    • Mielipide
      • Pääkirjoitus
      • Lukijan sana
    • Videot
      • Vaalistudio
      • Videoreportaasit
      • Studio e
  • Blogit
    • Holokaustin taiteesta
    • Kaspar Hauser
    • Kinosilmä
    • Nettiteos
    • Penkkiaktivisti
    • Susirajan virallinen Öisinajattelija
    • Vaikuttajaviestijä Älijas Gröön
    • Yksilön ja taiteen vapaus
    • Blogiarkisto
      • Diletantti klassisen…
      • Jontti avautuu
      • Lasikenkä piparkakkutalossa
      • Saman taivaan alla
      • Sivuikkuna
      • Työnimi blogille
  • Lehtiarkisto
  • Kirjat
No Result
View All Result
Kulttuurivihkot
No Result
View All Result
Etusivu Mielipide Pääkirjoitus

Yleä tulisi ikävä

Elias Krohn kirjoittanut Elias Krohn
25.4.2010
kategoriassa Pääkirjoitus
Lukuaika: 2 min

Kulttuurivihkot 2/2010, pääkirjoitus

 

Yleisradiossa on paljon kritisoitavaa. Tv:n hömppäohjelmat tai tiettyjen radiokanavien ohjelmavirta eivät aina eroa kaupallisten kanavien annista siinä määrin edukseen, että niihin kannattaisi panostaa julkisia resursseja.

Katsojaluvuilla kilpaileminen ei välttämättä ole mielekästä Ylelle määriteltyjen julkisen palvelujen tehtävien näkökulmasta. Vai ajatellaanko, että Ylen hömppä on muita kanavia vastuullisempaa tai että sen avulla houkutellaan ihmisiä katsomaan samoilta kanavilta myös sivistävämpiä ohjelmia?

Myöskään Ylen uutisvälitys ei ole kovin vaihtoehtoista. Laadukkaita taustoittavia ajankohtaisohjelmia toki toisinaan näkee, mutta normaali päivittäinen uutispuuro perustuu samoihin valtavirtalähteisiin kuin kaupallisessakin mediassa. Näkökulmat ovat pääasiassa valtainstituutioiden näkökulmia. Moni toimittaja eteneekin Ylestä suoraan valtionhallinnon palvelukseen.

Valittamisen aiheista huolimatta Yle on myös korvaamaton sivistyslaitos, jota kannattaa puolustaa. Jos Yle häviäisi tai sen resurssit huomattavasti heikkenisivät, sitä tulisi nopeasti ikävä.

Ylen rahoituksen turvaamiseksi tarvitaan kestävä ratkaisu. Sitä ei pidä alistaa jatkuvien poliittisten määrärahakiistojen kohteeksi, mitä valtion budjettirahoitus merkitsisi.

Kaavailtu media- tai Yle-maksu ehkäisisi tämän, mutta on tasaverona sosiaalisesti epäoikeudenmukainen. Sen joutuisivat maksamaan jopa ne kaikkein pienituloisimmat, joilta ei peritä mitään muita veroja. Progressiivisena, tulojen mukaan määräytyvänä Yle-maksu voisi sen sijaan olla käypä ratkaisu.

Voi myös kysyä, onko tv-maksukäytännöstä luopuminen ennenaikaista. Laitekohtaista lupaa pidetään vanhentuneena käytäntönä, koska tv-lähetyksiä katsotaan nykyään myös tietokoneen ruudulta ja jopa matkapuhelimista. Tv-vastaanotin on kuitenkin edelleen hyvin keskeisessä roolissa lähetysten katselussa. Ne, joiden taloudessa ei sitä ole, ovat (uskonnollisten erityisryhmien ohella) valtaosin vähävaraisia, joilta puuttuvat yhtä lailla myös tietokoneet ja uusimmat matkapuhelinmallit.

Yleisradion puolustajia vastassa ovat vahvat voimat, jotka ovat jo saaneet poliittisia voittoja. Sellainen oli varsinkin kaupallisten kanavien Yleisradiolle maksaman toimilupamaksun poistaminen muutama vuosi sitten. Samansuuntaisia pyrkimyksiä edistäisi hallituspuolueiden ajama uusi valvontaelin, joka valvoisi, ettei Ylen julkinen palvelu »häiritse» kaupallisia mediamarkkinoita.

Mikään sivistysteko ei ollut myöskään Ylen lähetysverkon taannoinen myyminen ranskalaiselle France Telecomille. Yle maksaa ohjelmiensa jakelusta nyt France Telecomin omistamalle, Suomessa monopoliasemassa olevalle Digitalle vuosittain yli 30 miljoonaa euroa. Kerran kassaan kilahtaneet myyntitulot, joilla rahoitettiin digitalisoimista, merkitsevät pysyvää lisärasitetta Ylelle ja meille tv-maksun tai Yle-maksun maksajille.

Digi-tv ja viestinnän konvergenssi avaavat mahdollisuuksia uusille voittoa tavoittelemattomille toimijoille. Suomessakin idullaan oleva yhteisötelevisiotoiminta voisi rikastuttaa mediakenttää. Se tarvitsee myös yhteiskunnan tukea voidakseen kehittyä.

Yleisradio on kuitenkin resursseiltaan ja osaamiseltaan niin selvästi omassa sarjassaan, että kolmannen sektorin toimijoiden mahdollinen nousu tuskin vähentää sen merkitystä.

 

Avainsanat: YleisradioDigitatoimilupamaksuFrance TelecomyhteisötelevisiomediamaksuYle-maksutv-lupa

Uusimmat

Cornelis Vreeswijk oli kosmopoliittinen ruotsalaisen ilmaisun ymmärtäjä

Cornelis Vreeswijk oli kosmopoliittinen ruotsalaisen ilmaisun ymmärtäjä

29.6.2025
Kulttuurivihkoilta luvassa monipuolinen kirjasyksy

Kulttuurivihkoilta luvassa monipuolinen kirjasyksy

23.6.2025
Iranilaistaustainen yrittäjä: ”Kukaan ei ole kysynyt, miten perheeni voi”

Iranilaistaustainen yrittäjä: ”Kukaan ei ole kysynyt, miten perheeni voi”

22.6.2025
Yleistuki ei takaa oikeudenmukaisuutta

Yleistuki ei takaa oikeudenmukaisuutta

18.6.2025

Palkka-armeija Wagnerin nousu ja tuho

17.6.2025
”Tein synkän ja psykedeelisen elokuvan” – Herra Ylpön Kronos Kairos kertoo erosta

”Tein synkän ja psykedeelisen elokuvan” – Herra Ylpön Kronos Kairos kertoo erosta

17.6.2025
Kulttuurivihkot 3/2025: Unkari

Kulttuuriko poliittista? Ei kai sentään!

12.6.2025
Kulttuurivihkot 3/2025: Unkari

Kulttuurivihkot 3/2025: Unkari

12.6.2025

Jakarta-metodi, dekolonisaatio ja uuskolonialismi – rikokset ihmisyyttä vastaan

5.6.2025

Turvallisuuspolitiikan kadonneet osat – ilmastokriisi ja ydinaseet

22.5.2025
Flow kylässä: Taiteilijavieraana Laura Timantti

Flow kylässä: Taiteilijavieraana Laura Timantti

17.5.2025

Sivistävät ideat, kirjat ja kirjastot

12.5.2025

Militarismi ja kamppailu strategisista raaka-aineista

12.5.2025

Trump pudottelee viikunanlehtiä

12.5.2025
Virpi Alanen: Kaupunkilintu

Tervetuloa keväiseen runo- ja kirjailtaan 20.5.!

9.5.2025

Vasemmistolainen kulttuurilehti

Päätoimittaja (painettu lehti) Marissa Mehr
Päätoimittaja (verkkolehti) Elias Krohn
Julkaisija Domirola Oy

Kaasutehtaankatu 1 / 12
00540 Helsinki
+358941145369
ISSN 2242-6736 (verkkojulkaisu)

Mikä Vihkot?

Sivuston käyttöä seurataan mm. evästein kävijäseurannan, markkinoinnin ja mainonnan toteuttamiseksi. Tietosuojaselosteessa kerrotaan sivuston käytännöistä ja yhteistyökumppaneista.

 

No Result
View All Result
  • Etusivu
  • Jutut
    • Uutiset
    • Artikkelit
    • Mielipide
      • Pääkirjoitus
      • Lukijan sana
    • Videot
      • Vaalistudio
      • Videoreportaasit
      • Studio e
  • Blogit
    • Holokaustin taiteesta
    • Kaspar Hauser
    • Kinosilmä
    • Nettiteos
    • Penkkiaktivisti
    • Susirajan virallinen Öisinajattelija
    • Vaikuttajaviestijä Älijas Gröön
    • Yksilön ja taiteen vapaus
    • Blogiarkisto
      • Diletantti klassisen…
      • Jontti avautuu
      • Lasikenkä piparkakkutalossa
      • Saman taivaan alla
      • Sivuikkuna
      • Työnimi blogille
  • Lehtiarkisto
  • Kirjat
  • Tilaus
    • Irtonumerot
  • Yhteystiedot
  • Avustajille
  • Arvostelupalvelu
  • Yhdistys
  • Mediakortti
  • Info