Opitko koulussa osallistumaan?

Kulttuurivihkot 4–5/2022 (aktivismiteema), pääkirjoitus

Aktiiviseen kansalaisuuteen kuuluu yhteiskunnallinen vaikuttaminen – jos ei muuten, niin vaikkapa osallistumalla silloin tällöin mielenilmauksiin. Tapa on kylläkin urbaani, eikä etäämpänä suurista kaupungeista asuvilla ole siihen yhtäläisiä mahdollisuuksia, vaikka joskus mielenosoituksiin matkustetaankin hyvinkin kaukaa.

Me muurinrakentajat

Kulttuurivihkot 6/2022, pääkirjoitus

Kylmän sodan aikana ihmisten liikkuvuutta ja yhteydenpitoa rajoitettiin rautaesiripun itäpuolella. Näiden rajoitusten äärimmäinen ilmentymä ja symboli oli Berliinin muuri. Nykyisessä uudessa kylmässä sodassa asetelma on päinvastainen. ”Tilanne tuntuu älyttömältä: hyökkäyssotaa käyvä autoritäärinen valtionjohto puolustaa kansalaistensa oikeutta poistua maasta, liberaalit demokratiat haluavat sulkea rajat”, kirjoitetaan Suomen Kuvalehden (39/2022) artikkelissa, jossa haastatellaan venäläisen oppositiomedian Doxan nuorta toimittajaa.

Nuori tarvitsee aikaa valintoihinsa

Kulttuurivihkot 3/2022, pääkirjoitus

Tänäkin keväänä valmistui Suomessa lähes 25 000 uutta ylioppilasta ja ammatillisissa oppilaitoksissa suoritettiin yli 35 000 tutkintoa. Valtaosa valmistuneista pyrkii jatkamaan opintietään korkeakouluissa. Vuosina 2018–2020 toteutetun opiskelijavalintauudistuksen myötä vähintään puolet korkeakoulujen opiskelijoista valitaan nykyään ylioppilastodistuksen tai ammatillisen koulutuksen lopputodistuksen perusteella valintakokeiden sijaan.

Erikoisoperaatio ja rauha*

Pääkirjoitus, Kulttuurivihkot 2/2022

Kulttuurivihkoissa on ollut viime vuosina teemapaketit imperialismista, sodan ja rauhan kysymyksistä ja ydinaseuhasta. Tämän vuoden helmikuun lopulla alkaneen Ukrainan sodan myötä nämä teemat tulivat ikävästi entistäkin ajankohtaisemmiksi.

Venäjän hyökkäyssota lienee suunnattu viime kädessä Yhdysvaltoja ja sotilasliitto Naton laajenemista vastaan, mutta käytännössä se kohdistuu miljooniin täysin viattomiin ihmisiin, jotka ovat joutuneet historiasta tuttuakin tutumpaan tapaan suurvaltapolitiikan pelinappuloiksi.

Kielen rikkautta on vaalittava

Pääkirjoitus, Kulttuurivihkot 1/2022

”Kielen rajat ovat maailmamme rajat”, paalutti Ludwig Wittgenstein. Jos näin on, maailmamme on supistumassa. Ihmiset lukevat ja kirjoittavat arjessa ehkä jopa ennätyksellisen paljon, mutta enimmäkseen pikaviestejä, some-päivityksiä ja muuta vain hetkessä elävää. Koululaisten luku- ja kirjoitustaito ja muukin osaaminen heikentyy. Etenkin pojat lukevat huolestuttavan vähän. Sanavarastot pienenevät ja kielellisen ilmaisun skaalat kapenevat.

Kielitaidon tärkeydestä puhutaan, mutta yksi kieli jyrää yli muiden: (Amerikan) englanti. Kouluissakin kielivalinnat ovat yksipuolistuneet. Lukioissa lyhyitä kieliä, kuten saksaa, ranskaa ja venäjää, kirjoitti vuonna 2020 enää 3 900 ylioppilaskokelasta, kun vielä vuonna 2005 luku oli 18 000.

Käytöstapoja, kiitos!

Kulttuurivihkot 6/2021, pääkirjoitus

Poliittinen keskustelu eduskunnassa on siirtynyt jo hyvän aikaa sitten yhteisen pandemia-kriisin hoidosta takaisin kinastelupositioon, joka ei kunnolla Marinin hallituksen kohdalla ehtinyt alkaakaan koronan koittaessa. Hallitus on aivan uudenlainen kaikkiin aiempiin verrattuna sekä ikä- ja sukupuolirakenteeltaan että toimintatavoiltaan. Tämä ärsyttää ja pelottaakin suunnattomasti oppositiota. Eduskunnassa on siksi nähty tällä vaalikaudella luokattoman ja häpeällisen alatyylistä keskustelua sekä suoranaista kiusaamista.

ILMOITUS