Säveltäjä Kaj Chydenius poistui keskuudestamme tänään 20.4.2024. Hän oli kuollessaan 84-vuotias. Hänet tunnettiin erityisesti edistyksellisen laululiikkeen voimahahmona. Hänellä oli laaja ja monipuolinen sävellystuotanto.

Kaj Chydenius oli 1970-luvun alkupuolella mukana muun muassa perustamassa KOM-teatteria. Hän oli Kulttuurityöntekijäin Liiton kantavia voimia, toimi sen puheenjohtajanakin ja avusti liiton lehteä Kulttuurivihkoja kirjoituksin ja valokuvin.

Chydeniusta kaikesta kiittäen julkaisemme uudelleen hänen viimeiseksi Kulttuurivihkoissa jääneen haastattelunsa vuodelta 2019, jolloin hän täytti 80 vuotta.

Chydeniuksen poismenosta kertoi ensimmäisenä Hufvudstadsbladet.

Kulttuurivihkot 6/2019

"Hyvä runous inspiroi aina"

Teksti Maarit Haataja

Säveltäjä Kaj Chydenius on useaan otteeseen todennut, että runossa on kaiken pohja, asia ja sisältö ja että hän säveltää runoon. Mutta miten ja milloin säveltäjä alun perin löysi runouden elämäänsä?

”Enhän minä runoja hirveästi löytänyt, kun elin lapsuuteni suomenruotsalaisten vanhempien kanssa, jotka eivät ilmeisesti runoista paljoakaan välittäneet. Kotonamme ei ollut ruotsinkielisiäkään runoja, eikä tietenkään suomenkielisiä runoja, kun ei siellä ollut suomenkielisiä kirjojakaan”, Chydenius selventää.


Kosketus runouteen laulunopettajan kautta


”Ollessani vielä Juankoskella koulussa, tuli sinne Helsingistä vasta Sibelius-Akatemiasta valmistunut laulunopettaja. Hän alkoi laulattamaan minulla lauluja, joissa oli runoja. Kaikenmaailman Sotilaspoikia ja tällaisia, joita hänelle oli opetettu Sibelius-Akatemiassa lapsilla laulattamaan. Lauloin niitä, mutta en minä sellaisessa iässä osannut niihin mitenkään suhtautua. Lauloin vain kaikki runot.”

Opiskellessaan Joensuun lyseossa Chydenius kuului poikakvartettiin.

”Siellä oli toinen vastavalmistunut laulunopettaja opettajana. Se oli poikalyseo, joten se oli pojista muodostunut kvartetti, jolle sävelsin ja sovitin. Ensinnäkin sovitin lauluja ja iskelmiä, mitä nyt olikaan. Sitten myöskin luin yhden V. A. Koskenniemen runon ja sävelsin sen tuolle kvartetille ja itse lauloin soolon siinä laulussa”, hän kertoo ja jatkaa:

”Silloin luulin, että säveltäjien pitää keksiä lauluille nimet, enkä ymmärtänyt että runoilijat olivat jo keksineet niille runoille nimet. Koska tämä runo, jonka nimi taisi olla Kehtolaulu, mielestäni käsitteli yötä, laitoin sen laulun nimeksi Yö. Myöhemmin olen huomannut, että kyllä se ihan siedettävä sävellys on, mutta sen nimen pitää olla Kehtolaulu, mikäs nimenkeksijä minä olen.”

Sävellysten mittailua

Mikä juuri niissä runoissa, jotka päätyvät sävellyksiksi, Kaj Chydeniusta kiehtoo?

”Sellaisia runoja, joista mielestäni saattaisi tulla laulu, olen ruvennut säveltämään. Ja siitä on sitten saattanut tulla laulu tai on saattanut olla, ettei se ole hyvä ollenkaan ja olen jättänyt sen. Tai jos on tuntunut, että kyllä tämän nyt voisi jollekin esitellä, sitten olen laulajalle esitellyt sen ja sitä on lauleltu ja sillä lailla mittailtu. Kun on katsos tehnyt paljon lauluja, ei siinä ole mitään sellaista kummallista. Se on sellaista, että sovitaanko että nyt lauletaan.”

Miten Chydeniuksen säveltämistyöskentely on vuosien saatossa muuttunut, jos on?

”Varmasti on muuttunut, mutta sillä lailla kuin ihminen muuttuu. En minä ole pannut sitä merkille, se ei ole ollut mitenkään tärkeää. Luultavasti on niin että jokainen työ [muuttaa]… Se on pitkä jatkumo: kun on tehty tuhansia lauluja, niin ne vaikuttavat toisiinsa tietysti koko ajan, ja runoja löytyy sitä mukaa kuin sattuu eteen tulemaan.”

Tunne keskeistä säveltäessä

Mitkä runot ja runoilijat inspiroivat Kaj Chydeniusta tällä hetkellä työssään?

”Nyt on tällainen juttu, että hyvät runoilijat inspiroivat aina kaikkia, joten vaikka löytyy uusi runoilija ja uusi runoilija ja uusi runoilija, eivät ne lakkaa inspiroimasta. Eino Leino on aina hyvä. Kun se on ensimmäistä kertaa löytynyt, niin kyllä se on tänä päivänäkin hyvä. Olen säveltänyt Leinon runoja paljon ja jos sävellykset eivät ole tarpeeksi hyviä, niin pitää yrittää uudestaan. Sitten on samasta runosta monta eri versiota ja pitää katsoa, onko niistä mikään sellainen jonka voi lainkaan esittää.”

Tunteet ovat Chydeniuksen mukaan hänellä säveltäessä mukana täysillä.

”En minä voi laittaa tunteita jonnekin naapurikoriin ja sitten ruveta säveltämään. Tunteillahan sitä juuri sävelletään. Tunteet ovat varmasti erilaisia eri runojen kohdalla. Ajattele, että jos sinä luet runon, niin ethän sinä samalla lailla kaikkiin runoihin suhtaudu. Toiset runot houkuttelevat tällaisia tunteita ja toiset ihan toisenlaisia tunteita. Ja se on hyvä asia. Mutta säveltäessä tunne on ihan keskeinen asia.”

Teatteri työnä ja harrastuksena

Mitä säveltäjä Kaj Chydenius harrastaa vapaa-ajallaan?

”Kun kysyin vaimoltani että harrastanko mitään, niin hän sanoi että kyllähän me teatterissa käydään.”

Chydenius kertoo myös työskennelleensä teattereissa koko ikänsä, erilaisten teattereiden kanssa.

”Teattereissa on se hyvä puoli, että näyttelijät jotka siellä harrastavat laulua, eivät tee sitä klassillisen koulun venyttelyä ja heidän suhtautumisensa tekstiin on huomattavasti realistisempaa ja oikeampaa. Sen takia näyttelijöiden kanssa laulun harrastaminen on tavallaan lähempänä sitä ihannetta, mikä minulla on, että meidän pitää ymmärtää, mitä runossa sanotaan. Koska musiikissa ei ole mitään sanomaa.”

Miten rentoudut?

”En minä sellaista osaa ajatella. En minä ole mikään jäykkä jätkä.”

Ilo antaa yleisölle

Kaj Chydeniuksen 80-vuotisjuhlakonsertti ”Rakensin minä majani” otti paikkansa Finlandia-talolla 27. ja 28. lokakuuta. Konsertissa yli 30 solistia tulkitsi hänen laulujaan. Miten konsertti muotoutui?

”Se on tällä lailla, että ruvetaan valitsemaan lauluja ja sitten toisaalta valitaan laulajia. Sanotaan  esimerkiksi, että kun Antti Holma on minun kanssani laulanut, niin Uuno Kailaan Viulu on sellainen, josta hän on hirveästi pitänyt ja jonka hän on minusta laulanut oikein hyvin. Silloin minä ajattelen, että selvä, onko Uuno Kailas niin hyvä runoilija, että se tulee minun juhlakonsertin ohjelmaan. Ja ajatellessani, että juu kyllä se on niin hyvä runoilija, niin otan sen siitä ja silloin Antti Holma on itse oikeutetun hyvä siinä. Ja tiedän nyt, että Holma on mukana siellä konsertissa yhdellä laululla ja se on tämä laulu”, Chydenius avaa.

”Samalla lailla sanon, että Tatu Siivonen on laulanut jo monta vuotta sitten erittäin komeasti Oiva Paloheimon Jäähyväislaulun, se otetaan ilman muuta mukaan. Tai sitten että Kai Hyttinen on laulanut monta vuotta sitten jo Lauri Viidan Alfhildin niin komeasti, että se pitää ehdottomasti ottaa mukaan. Se taisi olla jo viisi vuotta sittenkin mukana, mutta se on tälläkin kertaa, niin kauan kuin hän on vielä niin hyvässä kunnossa, että pystyy laulamaan. Tällä tavalla vähitellen koostuu runoilijavalikoima.”

”Näin on sitten tullut 37 laulajaa ja laulua ja hops – siinä se ohjelma on”, Chydenius toteaa.

Miltä tuntuu olla 80-vuotias?

”Tuntuu vähän erikoiselta, että kas kun minä nyt niin pitkään elän. Mutta kun kerta elän, on ilo tarjota juuri tällainen juhlakonsertti sille yleisölle, joka on minun lauluista kiinnostunut. Ja selvästikin sille oli jotakin kysyntää olemassa kun kerran siitä on toinenkin konsertti heti perään pitänyt järjestää. Mutta onhan siinä ollut töitä.”

ILMOITUS