En äänestänyt Jusseissa vuonna 2023, vaikka kaikki uudet ja vanhat tekijät ansaitsisivat ääneni. Nuoret naiset ansaitsevat erityistä huomiota #metoo-kohujen jälkeen. Ja ehkä sukupuolitetuista näyttelijäkategorioista on todellakin aika päästä eroon. Väitän kyllä, että päätös on tehty hätäisesti.

Kilpailut, joissa kollegat asettavat järjestykseen toistensa tuotoksia, ovat hienoja mutta samalla arveluttavia. Niissä, kuten kotimaisissa Jussi-palkinnoissa, ei suinkaan äänestetä vuoden parasta elokuvaa, näyttelijää, käsikirjoitusta tai kuvausta, vaan niitä ammattilaisia, joiden ajatellaan ansaitsevan palkinnon tällä kerralla. Tämä näkyy jo ehdokkaita asetettaessa.

Televisiopuolen Kultainen Venla -palkinnossa TV-yhtiöt tai tarkemmin sanottuna Televisioakatemian jäsenet, asettavat ehdolle itse valitsemiaan ohjelmia, mutta Jusseissa ehdolla ovat kaikki vuoden 2022 aikana elokuvateatterilevityksen saaneet elokuvat.

Osaa vuoden 2022 teatterielokuvista ei nähdä ehdolla missään sarjassa, mikä ei kerro välttämättä näiden elokuvien huonosta laadusta tai epäammattimaisuudesta vaan esiraadin työskentelystä. En ollut paikalla, mutta voin kuvitella millaisin saatesanoin hylätään liian persoonallisia elokuvia, koska ne eivät sovi oletukseen ajan hengen mukaisesta hittielokuvasta.

Se millainen elokuva on aikaan sopiva, näkyy siinä, että ehdolla on samankaltaisia elokuvia. Samankaltaisten välillä on vaikea tehdä valintaa paremmasta. Sellaista en halua tehdä, ja siksi en äänestänyt vuoden 2023 Jusseissa.

Gaalasta gaalaan pahaa hautomatta

Jussi-palkintoja, kuten muitakin palkintoja, perustellaan sillä, että ala saa arvostusta. Jossain historian vaiheessa pystejä pokkailtiin ruokatunnilla Kosmoksessa tai muussa taiteilijajuottolassa. Siitä lähtien kun palkintojenjakotilaisuuksia on televisioitu, niistä on tullut näyttäytymisen paikka paitsi valovoimaisimmille näyttelijöille myös sponsoreille, joita matalamman suosion elokuvapalkinnoille on mahdotonta saada. Kilpailuja siis myös kuolee ajoittain.

Minua nolottivat Jussi-palkintoja jakavan Filmiauran puolesta sukupuolitettujen näyttelijäkategorioiden tilalle tuodut uudet näyttelijäkategoriat. Erityisesti Valkokankaan valopilkku tekee tahatonta pilkkaa palkinnosta sen sijaan että kohottaisi sen merkittävyyttä. Vuoden tulokkaan palkitseminen on taas kopioitu musiikki- ja urheilugaaloista. Ei siis kovinkaan omaperäistä.

Yhtä pääosanäyttelijää ja yhtä sivuosanäyttelijää valittaessa oli kiusallista pohtia, että äänestänkö vanhempaa miestä vai olisiko syytä antaa ääni nuorelle naiselle. Nämä ovat arvovalintoja, joilla ei ole niinkään tekemistä itse näyttelijäsuorituksen kanssa.

Kilpailujen tarkoitus on lisätä elokuvien katselua niin meillä kuin suuressa maailmassa ja sen ohella markkinoida elokuvaa jo rahoitusvaiheessa. Tekijöitä siis rankataan erilaisin palkinnoin, joista ylivoimaisia ovat amerikkalaiset Oscarit mutta tärkeitä myös brittiläiset Baftat sekä merkittävien festivaalien kuten Cannes, Berliini ja Sundance, omat palkinnot. Myös eurooppalainen elokuvapalkinto eli European Film Awards on kasvattanut merkitystään.

Jokaisella Pohjoismaalla on niin ikään omat kilpailunsa: ruotsalaisilla Gunnarit, tanskalaisilla Robertit ja norjalaisilla Amandat. Jopa Islannissa myönnetään vuosittain Edda-palkintoja sekä elokuville että tv-ohjelmille. Sen lisäksi Pohjoismaiden neuvosto on jakanut omaa elokuvapalkintoa vuodesta 2002.

Kun kirjoitin kirjaa pohjoismaisesta animaatiosta, jouduin miettimään, miten noteeraan eritasoisia kansallisia tai kansainvälisiä palkintoja. Ne tuottajat, jotka puolittain kauhun tai epäluulon tilassa, halusivat viilata sitä mitä heistä kirjoitan, olivat innokkaimpia listaamaan oman tiiminsä eli ohjaajien, tuottajien ja käsikirjoittaminen kilpailumenestyksiä. Se miten kilpailut kirjoitetaan, isoilla kirjaimilla tai tavaramerkkitunnuksen kera, on lopulta enemmänkin itse kilpailun kuin lopullisen tuotoksen brändäämistä. 

Olen työskennellyt mainosalalla ja tiedän, että brändin pitää välittää mielikuvia, jotka erottavat jonkun tuotteen toisesta. Onko elokuvan brändääminen suomalaiseksi sen erottamista muun maalaisista elokuvista? Vai onko suomalainen menestyselokuva tässä ajassa enemmänkin kuin hyvä ruotsalainen elokuva, kun hyvää amerikkalaista elokuvaa ei suomalaisilla budjeteilla saada tehdyksi? 

Elokuvamarkkinointia on alettu tehdä arvoilla. Esimerkiksi #metoo -liikkeen mustaaman Aku Louhimiehen Odotus-elokuva – ei yhtään Jussi-ehdokkuutta – markkinoi itseään ensimmäisenä hiilinegatiivisena elokuvana. Kokonaan ilman Jussi-ehdokkuuksia jäi Anna Erikssonin W-elokuva. Nimeämättömät kriitikot vihasivat sitä. Sitä haukuttiin aikaan sopimattomaksi ja taidekäsitykseltään vanhentuneeksi.

Kauhuelokuva Pahanhautojaa ovat siivittäneet palkinnoille muut palkinnot sopivan täsmällisesti juuri sinä aikana, kun äänestysoikeutta hallitsevat Filmiauran jäsenet pohtivat valintaansa. Filmiauran jäsenistö koostuu paitsi elokuva-alalla työskentelevistä myös elokuvakriitikoista. Juuri elokuvakriitikot valitsivat Pahanhautojan vuoden 2022 parhaaksi elokuvaksi. Aiempia kriitikkopalkinnon voittajia ovat olleet Hytti nro. 6 vuonna 2021 ja Tove vuonna 2020.

Liisa Vähäkylä

Jussi-palkinnot jaetaan perjantaina 24.3.2023.

ILMOITUS