C More-suoratoistopalvelussa esitetään parhaillaan Hymyä!-sarjaa. Se kertoo tositapahtumien inspiroimana Urpo Lahtisesta ja hänen lähipiiristään 1970-luvun Suomessa, jolloin Lahtisen Lehtimiehet-yritys kukoisti. Kahdeksanosaisen sarjan päähenkilönä on Aku Hirviniemen esittämä Hymy-lehden perustaja Urpo Lahtinen. Urpo kokee yksityiselämässään mullistuksen perheen hajotessa – hän on juuri muuttanut erilleen Hymy-vaimostaan (Elsa Saisio) ja yrittää päästä sinuiksi uuden elämäntilanteensa kanssa.

Ilari Johansson näyttelee sarjassa legendaarista kohutoimittajaa Veikko Ennalaa (1922–1991).

”Materiaalin avulla rakensin hänestä synteesin. Luotin siihen”, Johansson kertoo.

”Ennalan yksi merkittävä piirre oli se, että hän käytti puhuessaan kirjakieltä. Hän arvosti kieltä ja sen huolellisuutta, joten hänelle oli hyvin tärkeää puhua kirjakieltä koko ajan. Siksi häntä saatettiin pitää snobina.”

Työtoveriensa mukaan Veikko Ennala oli arvoituksellinen ja ristiriitainen. Ilari Johansson tuo esiin sen.

”Hän sisältää kiehtovan mysteerin – kuka hän oikein on? Hän oli kokenut elämässään paljon. Mitä hän antoi itsestään ulos ja mitä piti sisällään? Luulen että hän halusi pitää julkisivunsa: ottakaa tai jättäkää, hän on hän. Hänen pukeutumisensa oli aika eksentristä; hänellä oli aina yllään musta tai valkoinen puku ja buutsit, ja hän vaihtoi pukua joskus useita kertoja päivässä. Onko se ollut myös neuroottisuutta, en tiedä. Sitähän ei tiedetä. En halunnut tehdä hänestä yksioikoista.”

Johanssonin mukaan Hymyä!-sarjalle on ollut tilausta. Se on kiehtova matka nostalgiselle vuosikymmenelle.

1970-lukua kaivataan

”Kirjoitin Lari Seppälän kanssa Keihäsmatkat-sarjaa (kevät 2020), jossa Urpo Lahtinen (Ville Tiihonen) oli mukana muutamassa jaksossa. Tämän inspiroimana aloimme Janne Katajan kanssa pallotella ajatusta Urpon omasta sarjasta. Janne esitteli ideaamme eteenpäin. Matka ideasta kuvausten alkamiseen oli nopea”, Hymyä!-sarjan pääkäsikirjoittaja Outi Keskevaari kertoo.

Kuvaukset alkoivat helmikuun lopussa 2021 ja päättyivät huhtikuun lopussa.

”1970-luku kiinnostaa suomalaisia. Sitä muistellaan ja kaivataan. Se oli yhtenäiskulttuurin aikaa, joka koetaan nyt niin, että silloin asiat olivat selkeitä ja yksinkertaisia, hyvässä ja pahassa. Se koettiin turvalliseksi, vaikka tuon ajan Hymyjä selatessa huomaa, kuinka kahtiajakaantunut yhteiskunta oli. 1970-luvusta oli ihannoidumpi käsitys kuin mitä se todellisuudessa oli.”

Keskevaarin mukaan 1970-luku oli ilmapiiriltään samaan aikaan naiivi ja röyhkeä, ja Hymy kuvasi aikaa täydellisesti. Lehti oli yhdistelmä napakkaa yhteiskuntakritiikkiä, häpeilemätöntä sosiaalipornoa ja lapsellista hassuttelua. Yksityisyydensuojaa ei tunnettu, ja sen kokivat nahoissaan niin julkkikset kuin taviksetkin, eikä totuudellakaan ollut aina niin väliä, kun tavoitteena oli lehden levikin kasvattaminen.

Hymyä!-sarjan keskiössä ovat henkilöt, Urpo Lahtinen ja Hymy-vaimo sekä heidän lähipiirinsä.

Keskevaari käytti esikuvana The Crown -sarjaa (2016-). Hymyä!-sarjan rakenne on samantyyppinen. Jokaisessa jaksossa on oma teema, joka rakentuu tietyn tapahtuman tai lehtijutun ympärille.

”Toivon sarjan Veikko Ennalan olevan sellainen, josta aikalaiset sanovat, että hän on kohdillaan. Ilari Johansson on tehnyt tarkkaa ja hyvää työtä.”

Ei siinä asemassa missä pitäisi olla

Veikko Ennala on kiinnostanut Outi Keskevaaria pitkään, vuosikymmeniä. Hänen mukaansa Ennalassa on epätavallisen paljon tarttumapintaa – hän oli hyvin omalaatuinen, lahjakas kirjoittaja, kiehtova ajattelija ja anarkisti. Alun perin Keskevaari kiinnostui Ennalasta kirjoittajana. Ennalan teksteissä, erityisesti reportaaseissa, on hänen mielestään ainutlaatuinen rytmitaju, omanlainen imu.

”Hän on paras reportaasien kirjoittaja, joka Suomessa on koskaan ollut. Hän vei lukijat mukaan tapahtumiin, niiden keskelle.”

Kun Keskevaari tutustui enemmän Veikko Ennalan menneisyyteen Hymyä!-sarjan myötä, Ennala on tullut hänelle monitahoisemmaksi.

”Hänen taustassaan on paljon tarinallisia yksityiskohtia. Esimerkiksi se, kun hän sai sotatraumoja. Se ilmeni niin että hän kammosi likaisia alusvaatteita, koko loppuelämänsä. Hän piti aina mukanaan puhtaita ja vaihtoi alusvaatteita vähintään kerran päivässä. Myös niin, että hänestä tuli alkoholisti ja kiertolainen. En tiennyt tästä hänen kiertolaisuudestaan ja juoppoporukoissa olemisestaan. Hän sai vatsavaivoja, jotka vaivasivat koko elämän. Vatsahaava se kaiketi oli. Hänellä oli heikkoutensa ja hän vajosi niiden valtaan yhä uudestaan.”

Outi Keskevaari korostaa sitä, että kovasta lapsuudestaan ja rankoista kokemuksistaan huolimatta Veikko Ennala punnersi itsensä pohjalta toimittajalegendaksi, joka muistetaan yhä. Hänen mielestään Ennalaa arvostetaan liian vähän.

”Hänen arvoaan toimittajana ja kirjoittajana tahraa yhä se, että hän työskenteli Hymyssä. Arvostuksessa hän ei ole siinä asemassa missä hänen pitäisi olla. Arvostettujen toimittajien joukossa pitäisi olla paikka hänelle ja hänen kaltaisilleen. Ennalasta ja hänen teksteistään pitäisi olla toimittajaopiskelijoille yliopistokurssi.”

Nyt eskapismia, ei todellisuutta

Outi Keskevaarin mukaan nykypäivän viihdelehtiä lukiessa huomaa, ettei niissä enää vaadita kirjoitustaitoa. Riittää, että asia vain kerrotaan nopeasti. Tietynlainen röyhkeys on viihdelehtien toimittajien työkalu edelleen, mutta Veikko Ennalan röyhkeys oli sitä, että hän kirjoitti pienten ihmisten asioista räväyttäen ne auki niille, jotka mieluummin olisivat olleet ajattelematta näitä pieniä ihmisiä ja heidän vaikeuksiaan.

Ennalan röyhkeys kohdistui alhaalta ylöspäin, valtaa pitäviin ja niihin, jotka eivät halunneet tietää esimerkiksi pienviljelijäperheen taloudellisesta ahdingosta. Nykypäivän viihdelehtien toimittajien röyhkeys kohdistuu niihin ihmisiin, joista he tekevät juttuja. He eivät välitä heidän tunteistaan.

”Siinä, että toimittajan asenne on kova, on samankaltaisuutta, mutta se suuntautuu nyt eri tavoin. Lukijoille tarjotaan eskapismia, ei todellisuutta.”

Keskevaari pitää huomionarvoisena myös sitä, kuinka poikkeuksellinen Veikko Ennala oli kirjoittaessaan seksistä. Hän loi sen genren Suomessa.

”Hän kuitenkin kyllästyi siihen ja olisi kirjoittanut muusta, yhteiskunnallisesti tärkeistä aiheista. Hän oli siitä napit vastakkain Urpo Lahtisen kanssa. Kun Ennalan seksijuttujen ansiosta Hymyn levikki oli erinomainen, Urpo painosti häntä jatkamaan. Tämä on hyvin kiinnostavaa.”

”Ei ollut mitään mitä hän olisi hävennyt ja miettinyt millaisena häntä pidetään. Hänellä oli rohkeutta kirjoittaa tabuista.”

Veikko Ennalassa on aineksia omaan tv-sarjaan.

”Hänestä ja reportaasitoverista Matti Jämsästä saisi todella mielenkiintoisen sarjan. Se on ollut ikuisuusaiheeni”, Outi Keskevaari sanoo.

Moni saanut vaikutteita

”Oli todella hienoa näytellä Veikko Ennalaa, haastavaakin. Sarjan alkaminen jännitti”, Ilari Johansson toteaa.

Hänen mieleensä on jäänyt muun muassa se, että vaikka Ennala arvosti kieltä ja kirjallisuutta – oli jo varhain tutustunut maailmankirjallisuuden klassikoihin sekä alkanut kirjoittaa –, häntä pidettiin toimittajapiireissä likasankojournalistina, jonka niskoille ammattikunnan mainehaitat sysättiin. Hän joutui elämään sen dilemman kanssa.

”Ennalan tapa tuoda asiat julki saattoi olla arveluttava, suorapuheinen ja radikaali, mutta hän oli pienen ihmisen puolella. 1970-luvulla asioita ei sanottu ääneen, mutta Ennala sanoi. Hän kertoi, millaista Suomessa todella on ja toi esiin yhteiskunnan epäkohtia. Hänen sanansa painoi kansan keskuudessa, se painoi myös alhaalta ylöspäin.”

Ennala kirjoitti muun muassa juttusarjan Suomen vankilaoloista, missä hän toi esille erityisesti pakkolaitos- eli pyttyjärjestelmään liittyneitä epäkohtia. Asian saaman julkisuuden ansiosta järjestelmää uudistettiin 1967.

Kuten Outi Keskevaarille, myös Ilari Johanssonille Veikko Ennala on tullut monitahoisemmaksi, tutummaksi. Ennala on Johanssonille nyt paljon muutakin kuin vain ”se kohutoimittaja”. Hän on siitä hyvillään.

”Uskon, että moni toimittaja on saanut vaikutteita Veikko Ennalasta. Hän on ollut jos ei aivan esikuva, niin lähellä sitä. Hänen rohkeutensa tehdä juttuja. Hänellä oli niin omintakeinen kulma ja tyyli käsitellä asioita. Hänen jälkeensä toimittajat ovat uskaltaneet käsitellä asioita. Hän oli ensimmäinen, joka käsitteli tabuja ja yhteiskunnan epäkohtia ja oli pienen ihmisen puolella. Jotkut muutkin ovat tehneet niin, mutta Ennala oli siinä omaa luokkaansa."