Kirja-arviot

Evie Wyld: Me olemme susia. Suomentanut Aleksi Milonoff. Tammen keltainen kirjasto 2020. 423 sivua.

Evie Wyld (s. 1980) kuuluu Me olemme susia -kirjan takakansitekstin mukaan ikäpolvensa lahjakkaimpiin kirjailijoihin. EU:n kirjallisuuspalkinnolla palkittu Kaikki laulavat linnut saa jatkokseen tämän naisten hyväksikäyttöön pureutuvan historiallisen romaanin.

Romaanin kehystarina kiertyy muualta Skotlantiin muuttaneen, 1800-luvulla eläneen pariskunnan ympärille. Peter ja Ruth poikineen eivät ole asuneet kovinkaan kauan walesilaisessä pikkukylässä Pohjanmeren rannalla. Heidän suhteensa uuteen paikkaan on sekoitus vastenmielisyyttä ja ihailua aivan kuten heidän suhteensa paikan edustalla sukelteleviin haihin. Haidenpyynti on yksi tärkeä elinkeino kyläläisille.

Wyldin taitava kerronta kuljettaa rinnakkain useaa eri ajassa tapahtuvaa kehystarinaa ja kerii auki arvoitusta vähän kerrallaan kirjan loppua kohden, jännitettä hyvin ylläpitäen. Wyldin taitavuutta limittäisten tarinoiden kuljettajana kuvaa se, että 1900-luvulla Hamiltonien talon talonmies ja Ruthin toisen pojan jälkeläinen Viviane elää lähes sata vuotta myöhemmin normaalia, päihtymyksen- ja seksintäyteistä arkeaan. Hänellä on omituisen läheinen suhde ilotyttö Maggiehen, jota hän majoittaa ajoittain asunnossaan, ja monimutkainen suhde Lontoossa asuvaan siskoonsa Katherineen.

Inhoa ja vastenmielisyyttä herättävät hait Bass Rockin edustalla edustavat motiivia, joka kytkeytyy romaanin karmeisiin naiskohtaloihin. Kautta vuosisatojen naisiin on kohdistettu väkivaltaa raiskauksista äärimmäiseen tekoon, tappoon asti. Teot voivat olla suunniteltuja tai ne tapahtuvat hetken mielijohteesta, koska aika ja paikka ovat otollisia. Yhteistä niille on, että väkivallantekijät ovat poikkeuksetta miehiä. Väkivalta on läsnä tyttöjen arjessa lapsuudesta aikuisuuteen. Hyvin koskettava kohta kirjassa on, kun Ruth kätkeytyy aivan kuin lapsena onton puun sisään ja tuntemattomat miehen kädet vetävät hänet hieman kovakouraisesti ulos… Puun sisälle tunkeutuminen herättää henkiin vuosisatojen takaiset vanhat muistot.

Wyldin romaanin väkevintä antia on noidaksi 1700-luvulla julistettuun Sarahiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö ja tästä alkava pakomatka, jota romaanin mittaan seurataan. Tämä ei ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun Sarah tulee raskaaksi ja kenties synnyttää äpärälapsen. Romaanin kolmella eri aikaan sijoittuvalla tarinalla on yllättävän paljon yhtäläisyyksiä: rakastumista ja pettymyksiä, hyväksikäyttöä, hiljaisuutta ja vaikenemista.

Hyväksikäyttö kohdistuu yhtä hyvin poikiin kuin tyttöihin, sen Ruth saa kokea omien poikiensa Christopherin ja Michaelin osalta. Naisten hyväksikäyttö on myös patriarkaaliseen kulttuuriin ja sen sukupuoli- ja perherooleihin sisäänkirjoitettu. Ken näitä horjuttaa, saa kokea niskassaan koko yhteisön tai lähiyhteisön vihan. Roolitusten avulla yhteisöä pidetään koossa. Se on ehdottomasti myös yhteisöllisen kontrollin ja väkivallan muoto. Me olemme susia-romaanissa esiintyy useampi kuin yksi sairaalloisen omistushaluinen mies,

Proosan perinteisin keinoin, takaumin ja etumin, siirrytään aikatasoilta toiselle ja tragediasta toiseen. Wyld rakentaa taitavasti jännitettä ja paljastaa tarinan todellisen luonteen pikku hiljaa. Kyse on sukutarinasta, jonka avulla Wyld tuo esille näkemyksensä (mies/ihmis)luonnosta: me tosiaan olemme toisillemme kuin susia.

Rita Dahl

ILMOITUS