Kreikan kansallissäveltäjä Mikis Theodorakis menehtyi tänään 2. syyskuuta 2021 96 vuoden iässä. Kulttuurivihkojen Kreikka-teemanumerossa (2/2014) käsiteltiin myös Theodorakiksen merkittävää uraa. Julkaisemme säveltäjän muistoa kunnioittaaksemme Juha Säijälän tällöin kirjoittaman artikkelin.

Theodorakiksen äärimmäisen laajaan tuotantoon mahtuu sinfonioita, lauluja, kamarimusiikkia, oopperoita, poliittista musiikkia... Hänet tunnetaan myös rebetikon, ”ouzerioiden musiikin", uudistajana ja taitajana. Theodorakis muistetaan myös Kreikan sotilasjuntan vahvana vastustajana.

Mikis Theodorakis on jokaisen kreikkalaisen sydämessä. Theodorakis soi niissä taukoamatta. Voikin sanoa, että hän antanut kreikkalaisille identiteetin, omanarvontunnon, toivon, ilon ja sielun.


Kulttuurivihkot ottaa osaa koko Kreikan kansan suruun.

Mies, joka muutti maansa



Kreikasta ei voi puhua ilman Mikis Theodorakista. Maailmankansalaista, taistelijaa ja ”trubaduuria”, joka omassa elämässään on kuin laulu, rakkauslaulu, sotalaulu, toivon laulu. Kreikan kansa on hänelle muusa ja rakastettu. Theodorakis on taistellut jo yli kuuden vuosikymmen ajan sen puolesta. Tuonut koko maailman tietoisuuteen maansa kipeän todellisuuden väkevästi kansanomaisessa musiikissaan, puheissaan, teoissaan. 

Mikis Theodorakis oli ratkaiseva hahmo Kreikkaa vuosina 1967-1974 sortanutta oikeistojunttaa vastaan käydyssä taistelussa. Ennen juntan kaapattua vallan, maassa käytiin verinen sisällissota vuosina 1946–1949, jolloin vasemmistolainen nuori Theodorakis pidätettiin ja ajettiin maanpakoon ensin Icarian, sitten Makronisoksen saarelle, jolla häntä kidutettiin ja jopa haudattiin elävältä kahdesti. Hän kuitenkin selviytyi koettelemuksistaan ja matkasi Pariisiin säveltämään. 


Vuonna 1960 Theodorakis palasi kotimaahansa, musiikillisille juurilleen. Sävellyksellään Eptaphios hän osallistui maansa kulttuuriseen vallankumoukseen. Theodorakiksen vaikuttavimmat ja merkittävimmät työt perustuvat sekä kreikkalaiseen että koko maailman runouteen, esimerkiksi Kyklades Odysseas Elytisin, Romiossini Yannis Ritsoksen ja Romancero Gitano Federico Garcia Lorcan runouteen. Vuonna 1964 hän kirjoitti musiikin Michael Cacoyiannisin elokuvaan Kerro minulle Zorbas, jonka tunnuskappale, Syrtaki, on noussut koko Kreikan tunnusmerkiksi. Sitä inspiroivat vanhat kreetalaiset tanssit.

Vastarinnan symboli

21. päivä huhtikuuta 1967 oikeistojuntta kaappasi vallan. Mikis Theodorakis vetäytyi välittömästi maan alle ja perusti Isänmaallisen rintaman tavoitteena kaataa juntta. Kesäkuun alussa everstit julkaisivat ”Armeijan asetuksen numero 13”, joka kielsi hänen musiikkinsa soittamisen ja jopa kuuntelemisen millään muotoa. Theodorakis vangittiin ja lyhyen vapautuksensa jälkeen hänet teljettiin Oropoksen keskitysleirille.



Kansainvälinen solidaarisuusliike, jossa oli mukana muiden muassa Dmitri Šostakovitš, Leonard Bernstein, Arthur Miller ja Harry Belafonte, vaati Theodorakiksen vapauttamista. Ranskalaisen poliitikon Jean-Jacques Servan-Schreiberin pyynnöstä Theodorakis päästettiin maanpakoon Pariisiin huhtikuussa 1970.

Maanpaossa Theodorakis taisteli neljän vuoden ajan everstien kukistamiseksi. Hän aloitti laajan maailmankiertueensa ja piti tuhansia konsertteja kaikilla mantereilla osana kamppailuaan demokratian palauttamiseksi Kreikkaan. Hän tapasi kiertueellaan muiden muassa Pablo Nerudan, Salvador Allenden, Gamal Abdel Nasserin, Titon ja Yasser Arafatin. François Mitterrandista, Olof Palmesta ja Willy Brandtista tuli hänen ystäviään. Miljoonille ihmisille Theodorakis oli Kreikan diktatuurin vastarinnan symboli.



Vapaus, rauha, kulttuuri



”Ehkä yksi syistä miksi olen istuttanut juureni koko Kreikkaan, on se ettei minulla ollut juuria. Äitini puolelta olin vähäaasiasta, isäni puolelta Kreetalta. Olen oppinut elämään kuin ulkomaalainen Kreikassa, koska isäni muutti koko ajan kaupungista toisiin. Tietysti musiikki pelasti minut noina kriittisinä vuosina se auttoi minua saavuttamaan harmonian ihmisten kanssa ja luomaan siteitä heihin, kunnes tavoitin pisteen jolloin minulla ei ollut yksiä juuria, vaan tuhansia ja tuhansia juuria. Kaikki kohtasivat nykyiseksi yhdeksi juureksi, joka sitoi minut Kreikkaan. Juureksi joka menee syvemmälle ja hyväilee koko maailman ihmisiä, joten minusta tuli Kreikan ja maailman kansalainen. Uskon, että se on kaunein asia, joka ihmisen elämässä voi tapahtua”, Mikis Theodorakis muistelee kasvuaan.


”Elämäni on jakautunut musiikin ja ajatusten kesken, sekä kulttuurin ja taistelun paremmasta huomisesta välillä. Ideologisen arsenaalini voi tiivistää kolmeen sanaan: Vapaus, rauha, kulttuuri. Ne edustavat ihmisten taistelun aiheita läpi maailman muinaisista ajoista tähän päivään.”




”Kriisi sumentaa järjen”



”Yksi tärkeimmistä asioista, joista on syytä puhua, on kreikkalaisuus, koska juuri sen everstit halusivat tuhota. Kreikkalaisuus on meidän sielumme, juuri se antaa meille voimaa elää, se on meidän menneisyytemme ja samalla uskomme tulevaisuuteen sekä siihen, että tämä tulevaisuus on menneisyytemme arvoinen. Se ei ole sovinismia eikä nationalismia vaan jotakin paljon suurempaa, ylevämpää ja kauniimpaa. Kreikan kansa on kuin lapsi. Hymyllä ja lempeydellä sen voi helposti muuttaa puolelleen, mutta kovuudella siihen ei saa minkäänlaista kosketusta”, Mikis Theodorakis mietti maansa kohtaloa sotilasjuntan kaatumisen jälkeen 1970-luvulla. 


Miten hän näkee kansakuntansa tilan nyt 2010-luvulla, jolloin fasistinen Kultainen aamunkoitto -puolue nostaa päätään?

”En koskaan olisi uskonut, että varsinkaan meidän maassamme, missä natsismin uhrien valitus on edelleen elävänä muisteissamme, heidän verensä vielä tuoretta ja haavat avoimia, se päivä tulisi kun noiden ihmisten teurastajien kannattajia löytyisi keskuudestamme”, Theodorakis miettii ja syyttää suoraan Kreikan lainsäätäjiä ja poliitikkoja epäkunnioituksesta natsismin uhreja ja sitä vastaan taistelleita kohtaan.

”Syytän myös kaikkien puolueiden parlamentin jäseniä rinnakkaiselosta demokratian temppelissa ihmisten kanssa, jotka kuuluvat aivan muualle, eivät pelkästää parlamentin, vaan Kreikan yhteiskunnan ulkopuolelle.”


Theodorakiselle kannatusprosentit eivät sano mitään.



”Muistakaa, että oletusarvoisesti sivistyneet saksalaiset äänestivät Adolf Hitleriä musertavilla luvuilla. Olen pakotettu painottamaan sitä faktaa, että kriisin keskellä, erityisesti niin syvän kriisin, kuin me läpikäymme parhaillaan, on äänestäjien mahdotonta pysyä koskemattomana vallalla olevaan turhautumisen, hämmennyksen ja protestoinnin ilmapiiriin, joka sumentaa ihmisten järjen ja ymmärryksen.”




Tämän vuoksi hänen mukaansa olisi ollut välttämätöntä, että valtio olisi vuoden 1974 jälkeen asettanut ”punaiset rajat”, eli kieltänyt perustuslaissa erityisellä artiklalla minkäänlaisen fasismi-natsismin nousun.


”Ja suojelisi näin meitä jopa itseltämme, jos tarpeen.”



”Perustavanlaatuinen puolustautuminen pitäisi ja pitää nousta Kreikan yhteiskunnasta itsestään. Kultaisen auringonkoiton julkea olemassaolo osoittaa meille, että valitettavasti laaja kriisi, joka johtaa kaaokseen ei ole pelkästään taloudellinen, vaan ensisijaisesti arvojen kriisi”, Theodorakis painottaa.



Lähteet

Mikis Theodorakis: Minun lauluni, minun tieni, minun Kreikkani, WSOY, 1979

Wikipedia

www.mikis-theodorakis.net

ILMOITUS