Kulttuurivihkot 3–4/2020

Kolmivuotinen tutkimushanke ”Mun tarina” päättyi huhtikuussa Lukukeskuksen Lukuviikolla. Hankkeessa asiantuntijat tutkivat lavarunoutta ja spoken wordia äidinkielen opettamisen tukena erityisesti lukioissa. Hankkeen taiteellisen suunnittelijan, runoilija-kirjailija Aura Nurmen haaveena olisi saada lavarunous osaksi lukioiden virallista opetussuunnitelmaa.

23. huhtikuuta verkossa järjestetyssä hankkeen päätöstilaisuudessa Nurmen sekä tämän kollegan Juho Kuusen innostusta omaan työhönsä oli mukava seurata. Koneen säätiön rahoittaman kolmivuotisen hankkeen aikana he järjestivät yhteensä 50 työpajaa, joissa nuorille ja heidän äidinkielen opettajilleen esiteltiin uusia keinoja itseilmaisuun ja kirjallisuuden maailmaan erilaisissa oppimisympäristöissä lavarunouden sekä spoken wordin kautta.

Vaikka nämä runouden muodot ovat nyt kovassa nousussa erityisesti pääkaupunkiseudun runoharrastajien parissa, ei sääntöjä rikkovaa runoutta ole juurikaan esitelty kouluissa. Livelähetyksessä Kuusi toteaa, että lavarunous yhdistää hyvän lukutaidon edellytykset: hyvä ymmärrys runoudesta, hyvä keskittymis- ja kuuntelukyky, esiintymistaidot, kirjoittaminen sekä lukutaito.

Lavarunous innostaa

”Mun tarina” -hankkeen yksi päätavoitteista oli saada nuoret innostumaan lukemisesta ja kirjoittamisesta. Positiiviset tulokset puhuvat puolestaan: 83 prosenttia työpajojen nuorista ei ollut kuullut lavarunoudesta ennen Nurmen ja Kuusen vierailua, mutta jo noin 75 minuutin oppitunnin jälkeen kolmasosa osallistujista kertoi kiinnostuneensa lavarunoudesta jossain muodossa. 47 prosenttia osallistujista halusi lisää luovaa kirjoittamista kouluihin.

”Tämä on suuri muutos näin lyhyessä ajassa”, Nurmi toteaa livelähetyksessä.

Työpajoihin osallistui 700 lukiolaista, ja suoraan hanke on tavoittanut 2 500 nuorta. Tämän lisäksi nuoria on kohdattu esimerkiksi kirjamessuilla ja sosiaalisessa mediassa. Hankkeeseen kuuluu myös vapaa-ajan harrastukseksi perustettu Nuorten open mic -liike, jota nuoret järjestävät itse. Muun muassa Lukuviikolla Nuorten open mic -esityksiä järjestettiin Instagram-livessä viikon jokaisena iltana.

Sääntöjä rikkovaa runoutta

Päätöstilaisuuden jälkeisessä puhelinhaastattelussa Nurmi pääsee pureutumaan syvemmälle hankkeen merkityksellisyyteen. Hän on itse runoilija, kirjailija ja yksi lavarunousyhdistys Helsinki Poetry Connectionin perustajajäsenistä.

”Olen itse runouden suurkuluttaja, ja mielestäni runous on fantastinen kirjallisuuden laji: sitä voi tehdä täysin omalla tyylillään ja se auttaa sanoittamaan omia ajatuksia ja tunteita. Erityisesti lavarunoudesta puuttuvat tiukat määritelmät”, Nurmi toteaa.

Nurmen mukaan yksi hankkeen suurimmista löydöksistä oli huomio siitä, että runouden opetus on monissa lukioissa jämähtänyt paikoilleen. Runoutta opetetaan yhä vahvasti analyysin kautta: nuorille annetaan lista runouden piirteitä ja analyysin avaimia sekä rinnalle teksti, jota tarkastellaan. Nurmen mielestä omaa kirjoittamista ja tekstin tuottoa olisi hyvä lisätä kouluissa.

”Mielestäni lähestymistapa ei ole toimiva, sillä analyysin kautta ei ole mahdollisuutta löytää runouden iloa. Kirjallisuuden ja runouden kannalta on sääli, jos opetus jää näin akateemiseksi tässä vaiheessa. Monille runouden itseopiskelu syntyi vahvasta emotionaalisesta tarpeesta purkaa tuntojaan – jotkut nuorista eivät edes ymmärrä kirjoittavansa runoutta”, Nurmi pohtii.

Esiintyminen luo uusia tasoja

Lavarunoudessa ja spoken wordissa korkeakirjallisuuden henki on häivytetty ja tyylin viihteellisyyden sekä rajoja rikkovan luonteen vuoksi se on helpommin lähestyttävää. Nurmen mukaan nämä syyt toimivat nuorille hyvänä polkuna kirjallisuuden maailmaan. Hän painottaa lukuinnostuksen etsinnässä myös muiden kirjallisuudenmuotojen arvostamista: esimerkiksi rap on haastava kirjallisuudenmuoto, vaikka sitä ei usein sellaisena nähdä.

Olennaista lavarunoudessa on myös esiintyminen. Työpajoissa jokaisen nuoren sekä opettajien odotettiin lausuvan tekstinsä ääneen. Nurmi toteaa, että yksi hankkeen suurista onnistumisista oli kaikkien osallistuminen ja toisten kannustaminen. Luokkahuoneissa syntyi voimakkaita liikutuksen tiloja ja jakamisen riemu oli vahvasti läsnä.

”Oikeanlainen palaute oli näissä harjoitteissa ensiarvoisen tärkeää; palautteessa ei keskitytä henkilökohtaisuuksiin tai persoonaan vaan tekstin vahvuuksiin”, Nurmi toteaa.

Runous yhdistää

Nurmi ja Kuusi olivat vastuussa työpajojen tehtävistä ja opetusmetodeista, ja harjoitteet löytyvät Lukuviikon verkkosivuilta. Vaikka hanke oli kohdistettu lukiolaisille, monet tehtävistä voi kuitenkin mukauttaa myös nuoremmille.

Lukiolaiset valikoituivat kohderyhmäksi siksi, että hankkeen järjestäjillä oli toive saada nuoret harrastamaan myös itsenäisesti koulun jälkeen.

”Halusimme esitellä nuorille muun muassa open mic -tilaisuuksia ja tyylikkäitä vapaa-ajan klubeja, joissa he voisivat esiintyä yhdessä ja tavata toisia kirjoittavia nuoria. Hanke painottui vahvasti myös identiteettiin, kasvuun ja individuaalisiin arvoihin sekä asioihin; aikuistumisen kynnyksellä olevat lukiolaiset sopivat siksi kohderyhmäksi mainiosti”, Nurmi avaa.

Nurmen mukaan lavarunous on harrastuksena erittäin tasa-arvoista: siihen ei tarvita kuukausimaksuja tai harrastuneisuutta, vaan oma osaaminen ja esiintyminen riittävät. Vaihtoehtoisesti osallistua voi myös kuuntelijan roolissa; oma aktiivisuus määrittää tekemistä vahvasti. Vaikka hankkeessa keskityttiin lähinnä pääkaupunkiseudun nuoriin, voi lavarunouden sanomaa levittää ympäri Suomea. Myös sosiaalinen media toimii lavarunoudesta innostuneille erinomaisena alustana; Nuorten open mic on tästä hyvä esimerkki.

Runouden uusi aalto

Hankkeen aikana Nurmi ja Kuusi huomasivat myös, kuinka ennakkoasenteet nuoria ja heidän motivaatiotaan kohtaan olivat usein negatiivisia: nuorten ei uskota lähtökohtaisesti olevan kiinnostuneita kirjallisuudesta, ja lukuvaatimuksia on madallettu liiallisesti. Tutkimushankkeen tulokset antavat kuitenkin uskoa lukuinnostuksen nousuun Suomen nuorison keskuudessa.

Nurmen mukaan palaute esimerkiksi äidinkielenopettajilta on ollut positiivista, ja monet toivoivat lisää tavoitteetonta kirjoittamista lukioon. ja lähes puolet hankkeeseen osallistuneista opettajista toivoi lisää tavoitteetonta kirjoittamista kouluihin. Nurmi haaveilee kunnianhimoisesti jopa koulujen opetussuunnitelman muuttamisesta: luovaa kirjoittamista voisi lisätä esimerkiksi äidinkielen syventävien opintojen muodossa.

”Ei lavarunoudella yksinään välttämättä pelasteta kiinnostusta lukemiseen, vaan siihen tarvitaan muitakin välineitä, kuten vapaata lukuaikaa kouluissa. Lavarunous on kuitenkin kirjallisuutta ja runoutta vahvasti nostattava ja sitä uudelleenbrändäävä laji. Se muuttaa nuorten asenteita kirjallisuudesta: nuoret eivät välttämättä edes suuntaudu runouteen harrastuksena, koska pitävät sitä erillisenä itsestään ja omasta ilmaisustaan. Ei runous voi kuulua itselle, jos sitä ei ymmärrä”, Nurmi toteaa.

Lisätietoa tutkimuksesta Lukukeskuksen verkkosivuilla.

Kulttuurivihkot 3–4/2020

ILMOITUS