IHMISYKSILÖ ON MAAILMAAN HEITETTY.

IHMISENÄ OLEMINEN JA ”TÄÄLLÄOLON TODELLISUUS” ON sen jälkeen ”SATTUMANVALUA”, JÄNNITTEITÄ JA RISTIRIITAISUUTTA ILMAN TIETÄMISTÄ, JÄRKEILEMISTÄ JA HALLITSEMISTA.

YHTEISKUNTAKAAN EI OLE KOSKAAN HALLITTU JA VALMIS. SIINÄ RIKKAIDEN JA KÖYHIMPIEN VÄLINEN JÄNNITE AIHEUTTAA KOKO AJAN RISTIRIITOJA.

RISTIRIITOJEN MERKITYKSEN TUNNUSTAMINEN (DIALEKTIIKKA, yksilö ja yhteisö) ON TÄRKEIN YHTEINEN PIIRRE EKSISTENTIALISMIN JA MARXILAISUUDEN KOHDALLA. Noiden molempien ilmiöiden taustalla vaikuttaa täälläolon ”SATTUMIEN VYÖRY”.

*

VAIHTOEHTO NYKYISELLE LIBERALISTISELLE KAPITALISMILLE ”TULEVA EKSISTENTIALISTIS-MARXILAINEN YHTEISKUNTA” TÄYTYY RAKENTAA YKSILÖLLISEN OLEMASSAOLON JA YKSILÖLLISEN KÄYTÄNNÖN LÄHTÖKOHDASTA.

EI NIIN, että ensin toteutetaan MASSOJEN ORGANISOINTI JA TYÖVÄEN DIKTATUURI ja vasta sen jälkeen pohditaan sitä, miten YKSILÖVAPAUKSIA voidaan toteuttaa uudessa yhteiskunnassa.

YKSILÖVAPAUDELLE täytyy tehdä SIJAA jo etukäteen.

*

FILOSOFI JA KIRJAILIJA JEAN-PAUL SARTRE on ollut EKSISTENTIALISTINA esimerkiksi JÄRJEN KÄYTÖSTÄ JA YKSILÖVAPAUDESTA eri mieltä kuin KARL MARX.

FILOSOFI KARL MARX tunnetaan MATERIALISTINA JA ATEISTINA. MARX ei kuitenkaan käyttänyt termiä ”DIALEKTINEN MATERIALISMI”.

SARTRE oli eri mieltä myös monen muun yhteiskunnassa suuresti vaikuttanen ajattelijan kanssa, esimerkiksi LENININ, STALININ ja MAON kohdalla.

*

Kirjailija ja filosofi Sartre tunnetaan parhaiten YKSILÖN VAPAUTTA puolustavasta EKSISTENTIALISMISTA. Sartre ei ollut kiinnostunut pelkästään MASSOJEN VAPAUTTAMISESTA (vrt. Marx) ja TIETO-OPILLISISTA kysymyksistä ja TIETEESTÄ.

Sartren mielestä VALMIISEEN MAAILMAAN JA TIETEESEEN (tietotuotantoon, TIETOON) USKOMINEN on paha erehdys.

*

Sartren mukaan ”OLEMASSAOLON JÄRJELLISYYS” MENNEIDEN OLOSUHTEIDEN KOHDALLA (HISTORIA-päätelmät) täytyy ajatella siten, että käsitys jo tapahtuneesta (menneisyys, historia) pohjautuu IHMISEN YKSILÖLLISEEN OLEMASSAOLOON JA TOIMINTAAN.

Sartre oli nähnyt Saksassa natsien valtaannousu ja IHMISTEN YHTENÄISEKSI MASSAKSI ALISTAMISEN ja teollisen kapitalismin aiheuttaneen toisen maailmansodan.

*

Yhdysvalloissa puhkesi heti sodan jälkeen 1950-luvulla nuorisokapinointia MUSTIEN huonon ja RASISTISEN kohtelun takia. NUORTEN KAPINOINTI jatkui Euroopassa 1960-luvulla ja ulottui tuolloin myös Suomeen asti (esimerkiksi TURUN RUISROCK).

MYÖS NYT 2020 NUORISO JA SORRETUT KANSANRYHMÄT kapinoi kansainvälisellä tasolla PAREMMAN TÄÄLLÄOLON PUOLESTA.

Kapina alkoi nytkin MUSTIIN KOHDISTUNEESTA RASISMISTA Yhdysvalloissa. Sekä laajeni monille länsimaisen kulttuurin alueille, nyt kapinoidaan esimerkiksi SIIRTOMAAHERRUUTTA ja muita valkoisten palvomia LÄNSIMAISEN KULTTUURIN perinteitä vastaan.

*

Useimmat noista VALKOISEN VALLAN YHTEISKUNNALLISISTA VALTAPERINTEISTÄ juontavat ROOMAN MAAILMANVALTAAN (Välimeren piiriin). Nyt USA on ”MAAILMANPOLIISI”. Eniten se pelkää KOMMUNISTISTA KIINAA.

Nuorisomellakat eivät ole pelkästään SOTIA AIHEUTTAVAN LÄNSIMAISEN KULTTUURIN JA VALKOISEN VALLAN HISTORIAN ARVOSTELEMISTA VAAN POHJIMMILTAAN EKSISTENTIALISTISTA YKSILÖIDEN VÄKEVÄÄ PURKAUTUMISTA KOHTI ”ITSELLEEN OLEMISTA”.

*

Käsittelen seuraavaksi Sartren kirjoitusta CRITIQUE DE LA RAISON DIALECTIQUE, Theorie des ensembles pratiques (CRD), ”DIALEKTISEN JÄRJEN KRITIIKKI”, 1960).

Sartren teoksen johdanto-osa QUESTIONE DE METHIODE ilmestyi 1957 nimellä EXISTENTIALISME ET MATERIALISME.

Sartren kirjoitusta (CDR) ei ole käännetty suomeksi.

Siitä on olemassa ainoastaan Jyväskylän yliopistossa tehty tutkielma (CDR:n tulkintaa). (katso Leena Subran tutkielma CDR:stä, Jyväskylän yliopisto, VALTIO-OPIN JA FILOSOFIAN LAITOS, toukokuu 1981).

*

Subran tutkielman sisältö on seuraava:

YHTEISKUNNALLISEN TODELLISUUDEN MUUTTAMINEN MAHDOLLISUUDEN EHDOT J.-P. SARTREN ”CRITIQUE DE LA RAISON DIALECTIQUESSA"

JOHDANTO (1-)
1. SARTRE MARXISMIN KRIITIKKONA (7-)
1.1. Engelsin luonnondialektiikka, stalinismi ja marxismin dogmatisoiminen (12-)
1.2. Dialektisen järjen kritiikki (14-)
2. SARTREN METODI (18-)
2.1. Progressiivis-regressivinen metodi (18-)
2.2. Yhteiskunnan formaali analyysi (23-)
3. SARTREN KÄSITYS YHTEISKUNNALLISEN TODELLISUUDEN LUONTEESTA (28-)
3.1 Dialektiikka ja totalisoituminen (32-)
3.1.1. Dialektiikka (32-)
3.1.2. Totalisoituminen (38-)
3.2. Yksilö ja yhteisön ongelma (44-)
3.2.1. Yksilö lähtökohtana (44-)
3.2.2. Oleminen on suhteissa olemista (47-)
3.3. Yhteiskunnan strukturalistinen antropologia (52-)
4. SARJALLISUUS YHTEISKUNNALLISEN TODELLISUUDEN ANTIDIALEKTISENA MUOTONA (56-)
4.1. Abstrakti yksilö teoreettisena lähtökohtana (56-)
4.2. Tarve yksilön alkuperäisenä suhteena todellisuuteen (59-)
4.3. Niukkuus (63-)
4.4. Jähmettynyt praksis eli pratico inerte (71-)
4.5. Sarjalliset suhteet (77-)
4.6. Kollektiiviset suhteet (82-)
4.7. Poliittinen toiminta sarjallisissa suhteissa (85-)
4.7.1. Voimaton atomistinen praksis eli sarjallisuus arkielämän muotona (85-)
4.7.2. Luokka sarjana (89-)
4.7.3. Poliittisen toiminnan mahdottomuus ja mahdollisuus (94-)
En ryhdy tässä tarkastelemaan koko tutkielmaa. Se on ”filosofian ammattilaisten” tehtävä. 5. RYHMÄKSI SARJALLISUUTTA VASTAAN (96-)

5.1. Tarve perustana siirtymiselle sarjasta ryhmään (98-)
5.2. Yhteiskunnallisen olemisen tavan muuttuminen siirryttäessä sarjallisuudesta ryhmäsuhteiden alueelle (102-)

Tässä on siis vain tutkielman sisällysluettelon alkuosa. Siitä näkyy, että aiheet ovat hyvin syvällisiä ja asiantuntemusta vaativia.

Subra on hyvin perehtynyt aiheeseensa. Sen edellytyksenä on, että tuntee Sartren henkilöhistorian vaiheita ja Sartren kirjoituksia (esimerkiksi Sartren teoksia, sanomalehtikirjoituksia, puheita, ja haastatteluja).

Eniten minua kiinnostaa Sartren alkuperäinen ranskankielinen kirjoitus ja se kuinka Sartre pysyy siinä tiukasti eksistentialismista omaksumallaan tiellä.

Sisällysluettelon lopussa näkyy siirtyminen RYHMÄSUHTEISIIN, mikä on keskeinen seikka, kun tehdään tilaa YKSILÖLLE JA EKSITENTIALISMILLE marxilaisessa yhteiskunnassa.

 

Minä esitän tuosta muutamia omia yksittäisiä näkökulmia aiheeseen Subran tukintatekstin pohjalta.

*
Leena Subra kiinnittää tutkielmassaan myös huomiota Sartren eri yhteyksissä käyttämään kieleen (sanoihin ja käsiteisiin). Myös minä ole kysellyt itseltäni Sartren käyttämää ”kieltä, sanoja ja niiden merkityksiä”, esimerkiksi sanaa TODELLISUUS, kysyen itseltäni ”mikä on todellista?”).

*

Leena Subran tutkielman sivulla 12 sanotaan, että ”Eräs niistä syistä miksi Sartre pyrkii tietynlaiseen marxismin ja eksistentialismin YHDISTÄMISEEN on se, että hän katsoo marxismin PYSÄHTYNEEN kehityksessään, tullen kykenemättömäksi saavuttamaan ”TIETOA TODELLISUUDESTA” sekä ”ymmärtämään itseään”.

Sivulla 16 sanotaan, että ”Kun Sartre on KIELTÄNYT DIALEKTISEN MATERIALISMIN ja DIALEKTIIKAN LAIT ENGELSIN esittämässä muodossa, hän lähtee etsimään JÄRJEN DIALEKTISUUTTA eli OLEMASSAOLOMME JÄRJELLISYYTTÄ”.

*
Marxismi on ”...’UNOHTANUT’ YKSITYISEN IHMISEN TEORIASTAAN ja eksistentialismin tehtävänä on TEHDÄ TILAA tälle UNOHDETULLE IHMISELLE...” (Subran sivulla 9).

”YHDISTÄÄ JA TEHDÄ TILAA” ovat kaksi eri asiaa.

Jos ensin ratkaistaan valtion ideologinen organisoitumismalli ja vasta jälkikäteen pohditaan yksilön asemaa ja vapauksia se on mielestäni virheellinen lähestymistapa vallitsevaan ongelmaan.

Eksistentialismin ja marxismin ”yhdistämisen” lähtökohta tulee olla unohdetun ihmisyksilön olemisen tarkastelussa.

*

Subran tutkielman sivulla 16 sanotaan, että Sartre lähtee etsimään OLEMASSAOLOMME JÄRJELLISYYTTÄ ja että ”hänen mukaansa järjen on, jotta se olisi dialektinen ja ymmärrettävä voitava perustaa itse itseensä mikä tarkoittaa, että dialektinen järki perustuu IHMISTEN HISTORIALLISELLE PRAKTIKSELLE.”

”Dialektista järkeä” käsittelevässä ajattelussa Sartre on korostanut sitä, että ”OLEMINEN ON SUHTEISSA OLEMISTA”.

Subranin tutkielman sivulla 55 sanotaan, että ”Tämä looginen jako kolmeen konkretisoituu Sartren teoriassa KAHTEEN, hän jakaa suhteet SARJALLISIKSI JA RYHMÄSUHTEIKSI, joista edellisiä on jälkimmäisessä ja jälkimmäinen konstutioituu loogisesti edellisen pohjalta.”

Subran tutkielman sivulla 77 on tästä esimerkkinä LINJA-AUTO ja sitä odottavien IHMISTEN JONO.

Sekä sitä kun ÄÄNESTÄJIIN kuuluvilla yksilöillä on jokaisella tietty ”INTRESSI SYY” SARJAAN KUULUMISELLE.

Sartre puhuu SARJALLISIA SUHTEITA VASTAAN JA RYHMÄSUHTEIDEN PUOLESTA.

Subran tutkielman viimeinen kappale kuuluu ”SARJALLISUUDEN YLITTÄMISEN MAHDOLLISUUS” (sivu 133).

*

Harjoitin 1990-luvulta lähtien entistä enemmän KUVAN käyttämistä FILOSOFISEN ”ITSESELKEYTTÄMISEN” keinona.
Vaihdoin 2010-luvulla jopa ”siveltimen kirveeseen” ja tulin kuvantekijänä DADAISTISEEN OLOTILAAN.

Tuossa yhteydessä kirjoitin KULTTUURIVIHKOIHIN blogeja esimerkiksi TIETÄMISEN JA TODELLISUUDEN LOPUSTA.

*

Subran tutkielmassakin mainitaan usein sana ”TODELLISUUS”. MATERIALISMIN omaksuneiden kohdalla tulisi omasta mielestäni sanan TODELLISUUS sijasta käyttää toisinaan sanaa KONKREETTINEN.

Vertaa tätä myös blogiini 29.5.2017 TODELLISUUDEN LOPPU - 2.

Olen tarkastellut aikaisemmin blogissani myös ”marxilaisuuden ja eksistentialismin yhdistämistä” (6.7.2019) omien havaintojen ja ajatusten pohjalta.

*

IHMISKUNNAN ARKI on ollut KORONAVIRUSKEVÄÄSTÄ 2020 lähtien yhtä jatkuvaa DADAISTISTA ”MUSTAA VALUA” (ks. blogini 8.4.2015). Ehkä aavistin kuvantekijänä yhteiskunnan murenemisen.

Tuossa vaiheessa tapahtui KUVAN TEKEMISEEN JA ESTETIIKKAAN, EDISTYKSEEN JA TIETOUSKOON LIITTYVÄ YLITTYMINEN. Siinä ei voinut puhua estetiikasta eikä voinut uskoa vähääkään edistykseen ja tietoon.

*

PERUSTUSLAIN MUKAAN ”SUOMEN KANSAKUNTAA” EDUSTAA TÄSSÄ KANSALLISVALTIOSSA EDUSKUNTA, EI PUOLUEVALTA.

Mutta SARJALLISESSA VALTIO-ORGANISAATIOSSA ei anneta sijaa RYHMÄSUHTEIDEN KAUTTA YKSILÖILLE.

Myös PUOLUEESSA on kyse SARJALLISESTA SUHTEESTA. Puolueen kannattajien INTRESSI ON PUOLUE.

Subran tutkielman mukaan ”...Sartre katsoo, että LUOKKAYHTEISKUNNASSA VALTIO on hallitsevan luokan väline, joka MANIPULOI SARJALLISIA KOLEKTIIVEJA hallitsevan luokan intressin mukaisesti.” (sivu 130).

Kapitalismi on syleillyt kaikkialla SDP:n yhteiskunnallisten ristiriitojen hävittämisen tärkeimmäksi tukipilarikseen (SAMALLA DIALEKTIIKAN HÄVITTÄJÄKSI), mutta on aiheuttanut tällä yhteiskunnassa samalla uusia jännitteitä.

ERIARVOISESSA Suomessa Maalaisliitto-keskusta on suosinut pitkään ”alkiolaisessa hengessä” suurten tilojen maatilakeskusten paisuttamista kansallisilla ja EU-tukirahoilla entistä suuremmiksi ja aiheuttanut KAPITALISTISEN PÄÄOMAN keskittymistä ja pienten maatilojen kuihtumista ja kuolemista. Tästä on seurannut keskustan kannatuksen lasku ja uusia puolueita (SMP ja PS).

ILMOITUS