Ilmaston "lämpenemisen jarruttamiseen" tähtäävä YK:n ilmastokokous Puolassa ajautui umpikujaan. "Puolan ilmastokokouksessa 'syntyi sopu' (lainausmerkit, lisäys JP) – maille puristettiin yhteiset säännöt päästövähennysten VALVONTAAN (suurennos JP) – – MAAT PÄÄTTÄVÄT ITSE (suurennos JP), miten ne päästövähennyksiä tekevät – –" (yle.fi 16.12.2018). Eniten kansainvälisestä linjasta pyrkivät poikkeamaan Saudi-Arabia, Kuwait, Yhdysvallat sekä Venäjä.  

Kun pallo heitettiin ympäristöjärjestöille, vastaus oli "läpinäkyvää, ohutta ja muistuttavaa". Puolan kokous muistutti siitä, kuinka vaikeaa on sopia valtioiden välisistä asioista, kun niihin sisältyy myös aikamme ilmastokysymykset. 

*

Tähänastinen mustavalkoinen kahtiajako "vallankahvaa pitäviin ja oikeassa oleviin" ja "väärässä olevaan oppositioon" on vaihtumassa kansalaisten yleiseen tyytymättömyyteen. Tähän murrokseen viittaa tämänhetkiset Ranskan ja Unkarin mellakat.

Tähänastiset "tieto on valtaa"-valtapelit ovat murenemassa ja uusista valtapeleistä voi tehdä vain arvailuja.  

*

Kulttuurisuhteet ja ilmasto-olot on heilahdellut kautta aikojen. 

Mutta nyt on havaittavissa ensimmäisen kerran myös ihmislajin luomien järjestelmien vaikutus ilmakehän muutoksiin ja samalla koko elolliseen elämään maapallolla.    

Syy ilmastomuutokseen juontaa länsimaisessa kulttuuristossa luotuun teolliseen kapitalismiin ja koneelliseen tavaratulvaan, perimmältään taloudelliseen ja poliittiseen valtapeliin ja teknologiseen elämäntapaan. 

Mitä kirkkaampina syyt ilmastonmuutokseen aukenevat (kulttuuriset myytit ja arvot, luontosuhde, yhteiskunnalliset käytännöt jne.) sitä hankalammaksi muuttuu "ilmastomuutoksen torjuminen" pirstaleisen valtiosysteemin johdosta. 

Arvaamattomimmat "ilmastonmuutostorjumiseen" vaikuttavat heilahdukset tulevat tapahtumaan raha- ja arvopaperimarkkinoilla. 

*

Ilman lujaa keskitettyä ylikansallista otetta kansainvälinen toiminta ei voi johtaa toivottuun tulokseen.  

Vaikeuksissa on tällä hetkellä myös esimerkiksi myös eurooppalainen Brexit ja Macronin valtapeli Ranskassa (yle.fi 11.12.2018).  

Toisen maailmansodan jälkeensä jättämille aalloille perustettu EU saattaa olla hajoamistilassa? 

Uusi aikakausi on koittamassa.

*

"Raportti: Jäämeri menettänyt 95 prosenttia sen vanhimmasta ja paksuimmasta kerroksesta" (yle.fi 12.12.2018).

Tämän muutoksen taustalla vaikuttaa "taustatekijöitä" mutta niistä ei kerrota julkisessa mediassa paljonkaan. Nyt syntyneen umpikujan taustalla on monta ilmiötä ja seikkaa. 

Eräs niistä on "uusliberalismi". Sitä valaisee hyvin David Harveyn kirja Uusliberalismin lyhyt historia (2008). Kapitalistisen uusliberalismin lähihistoria alkoi maapallolla jo 1970-luvulla. Kommunistisen Kiinan nykyhistoria kuuluu uusliberalistisen taloushistorian varhaisvaiheisiin. 

Parhaillaan on käynnissä maapallon laajuinen "nationalismireviireihin tiukasti sulkeutuminen ja uusliberalismin loppu". Hakaristinkin sallimisesta väitellään taas. Yksi mahdollisuus on se, että kohta tapahtuu sarjana joukko isoja ja pienempiä hirviömäisiä romahduksia. Se voisi merkitä samalla länsimaisen maailmanvaltakulttuurin loppua. 

*

Miksi itserakasta länsimaista kulttuuria pidetään ylivoimaisena muihin maapallon suuriin kulttuureihin verrattuna? 

"Tietousko on valtaa" siitä huolimatta, että se on parhaillaan vaihtumassa koko ihmiskuntaa uhkaavaksi hirviöksi. 

Länsimaisen valtapelin historia on täynnä uskoa ihmisen viisauteen ja hyvyysjulistukseen sekä samanaikaista rajatonta ahneutta ja loputonta sodankäyntiä. Siinä syvimmätkin tunteet kytketään taloudellisen hyödyn tavoitteluun. 

Tähän toimivat hyvinä esimerkkeinä ristiretket, siirtomaaherruuden historia ja kristillisen joulun viettäminen.    

*

Ihmiskuntaa nyt uhkaava ilmastonmuutos on syntynyt tietoteknisen, taloudellisen ja muun vastaavan pitkäaikaisen ja kokonaisvaltaisen prosessin seurauksena. 

Ihminen on kehittänyt tuon prosessin aikana ihmisen jatkeen" koneen. Sen avulla ihminen voi liikkua paljon nopeammin paikasta toiseen kuin luonnostaan kävellen tai juosten. Koneen avulla ihminen voi myös kuljettaa ennennäkemättömän raskaita kuorimia suurina erinä alueelta toiselle. 

Tässä kohtaa täytyy havaita se, että tämä on merkinnyt luonnon hallitsemista. 

*

Nyt näkyvää länsimaisen kulttuurin aiheuttamaa ongelmaa ei voi ratkaista yksinkertaisesti vaihtamalla auton bensa "luonnonmukaiseen polttoaineeseen". Esimerkiksi kivihiilen ja bensan käyttämisen kieltäminen voi olla ainoastaan "ensiaputoimenpide". 

Tiiviimmät ja korkeammat taajamat (tornitalot jne.) sekä esimerkiksi sähköistetyn junayhteyden "Rail Baltican" rakentaminen (yhteys Helsinki–Tallinna-tunnelin kautta ainakin Berliiniin asti) voi helpottaa hätää (ei enää matalaa talomassaa eikä lentokoneliikkumista) mutta kaikkia länsimaisen kulttuurin aiheuttamia ongelmia sekään ei poista.      

*

Ilmastonmuutos on jälki minkä ihmisen luomasta "tieto on valtaa"-ajattelusta sekä uudesta keinotekoisesta kokonaisjärjestelmästä maapallolla. 

Ihminen ja luonto ei ole kuitenkaan kone, mikä kääntyy ihmisen keksimiä "nappuloita näppäilemällä" hyväksi.  

Ihmisten käsitys "maailmassa olemisen todellisuudesta" on harhainen koska sen pohjalla on uskomus kaiken tietävästä ja kaiken hallitsevasta ihmislajista.  

*

"Tietoyhteiskuntahurmoksen" ensimmäisessä vaiheessa oltiin huolissaan "kännyköiden" terveyshaitoista, samoin esimerkiksi otsoniaukosta. 

Nykyisin noista kummastakaan ei puhuta enää mitään. 

Myös huoli maapallon ilmaston lämpenemisestä saattaa sammua kohta kokonaan. 

*

Ilmastonmuutos koskee molempia, luontoa ja yhteiskuntaa.  

Ihmisellä ei ole muuta mahdollisuutta kuin hävittää länsimaisessa kulttuurissa omaksuttu luontosuhde (utilismi). Toiseksi ihmisen on pakko muuttaa nykyistä yhteiskuntaa (taloutta, politiikkaa jne.). 

Ihminen pystyy ainoastaan seuraamaan luontoa ja elämää. Luonnon täytyy antaa siinä vyöryä  vapaasti. 

Mikään muu ei voi olla "kestävä elämäntapa". 

*

LÄNSIMAISEN KULTTUURIN MAAILMANVALLOITUSSOTA on lyhyesti seuraavanlainen. 

Ensin ihminen luopui Euroopassa Kreikassa uskomuksiin ja monijumalaiseen uskontoon liittyvistä kulttuurisista myyteistään ja otti käyttöön järjenkäytön periaatteen "tieto on jaltaa". Persialaissodat (500-550 eKr.) oli länsimaisen kulttuurin ensimmäinen maailmanvalloitusretki. Seuraaman maailman keskus oli Välimeren seudun Rooma, joka oli valinnut yksijumalaisen orjamoraalisen kristinuskon maailmanvaltansa valtauskonnoksi. 

Germaanien toteuttama Rooman valtaaminen johti kahden vuosituhannen kuluttua toiseen maailmansotaan. Koska Neuvostoliitosta ja Yhdysvalloista tuli seuraavat maailmanvallat Euroopassa syntyi unelma uudesta vahvasta talousvallasta ja liittovaltiosta maapallolla. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen Euroopan unioni alkoi kuitenkin hajota ja "Uusi merentakainen Rooma" eli Yhdysvallat tuli valmiiksi. Mutta länsimaisesta kulttuurista kokonaisuutena poikkeava suurkulttuuri Kiina saattaa yllättää. 

Syötyään kaikki luonnonvarat ja jättäessään jälkeensä repaleiden haavoittuneen luonnon liberalistinen teollinen kapitalismi muuttui hirviöksi ja nielaisi suuhunsa koko maapallon.        

*

Vuonna 1990 ilmestyneessä kirjassa Kiinan kulttuuri (Tauno-Olavi Huotari ja Pentti Seppälä) sanotaan (sivulla 151), että "Viime vuosina on yksityisyritysten perustaminen tullut mahdolliseksi – – Kiinassa on siis tapahtunut voimakasta siirtymistä pois maanviljelystä – – kansantuotteessa maanviljelyn osuus on vähentynyt kansantasavallan alkuajan noin puolesta vain pariinkymmeneen prosenttiin – – Kiinan avautuminen on merkinnyt ulkomaankaupan voimakasta lisääntymistä...". 

Kommunistisen Kiinan aikana toteutetut poliittiset ja taloudelliset uudistukset eivät ilmeisesti ole selvitetty vielä täysin seikkaperäisesti. Uusliberalistinen politiikka alkoi maapallolla jo 1970-luvulla ja sen vaikutus heijastui myös Kiinaan. Talouden vapauttaminen käynnistyi Kiinassa 1978. Sen jälkeen bruttokansantuote on kasvanut "räjähdysmäisesti", sitä on seurannut hyvinvointia ja pahoinvointia (heikentynyt suurten kaupunkien ilmanlaatu jne.).  

Nyt kun USA pyrkii suojelemaan omia työpaikkojaan, myös kommunistisen yksipuolueisen Kiinan suhde kapitalistiseen maailmaan on ihmiskunnan huomisen kannalta äärimmäisen tärkeä seikka ymmärtää.   

*

Seuraamalla päivittäin eläinten elämää oppii ymmärtämään sen, että eläimet ovat hyvin yksilöllisiä persoonia. 

Seurasin joulukuun 2018 alussa Kauhavalla kahta lokkiparvea. 

Ihmettelin lokkien tuolloista käytöstä taivalla ja minusta alkoi tuntumaan siltä, että linnuilla oli "pallo hukassa". Luultavasti tämän teollis-kapitalistisen kulttuurin aiheuttaman maapallon ilmakehäkerroksen haavoittumisen takia. 

Ihminen ei elä ikuisesti. Kuukausi sitten hampaastani lohkesi suurehko pala. Pyysin hammaslääkäriä poistamaan koko vaurioituneen hampaan. 

Pari päivää sitten myös toisesta hampaastani irtosi pala, kun aloin syömään kovaa koko yöksi pöydälle jättämääni ruisleipää. Kuvittelin aluksi, että leivässä on ehkä kovia hiekanjyviä. 

Täällä Kauhavan seudulla aloitetaan kaikki aina alusta ja jätetään "saman tien" koko homma kesken (esimerkiksi kaikki talot ja koko asutusalue mätänemään).  

*

"Rakennus- ja koneympäristöt" ovat sitä vastoin täynnä merkkejä maapallon elolliseen luontoon sisältyvästä ihmislajista.

Ihmisen luomista järjestelmistä ja ympäristöistä pitää siksi käydä kriittistä keskustelua.  

Ihmiskunnan avuttomuus itse synnyttämän hirviömäisen prosessin edessä näkyy kirkkaasti. 

 

*

Musta kissamme ("Pörri") on alkanut uudestaan sähisemään ja murisemaan ylihärmäläiselle pikkukissallemme "Nöpölle". Molemmat ovat tyttökissoja. 

"Pörrimme" kokee ehkä uudestaan, että pikkukissamme on hänen reviirillään (vrt. Krimin merialueella tapahtunut sotilaallinen yhteenotto marraskuussa 2018)  

"Pörrin" ja "Nöpon" lähipainiskelusta huomaa kuitenkin sen, että "rakkaus ja viha" ovat usein niin lähellä toisinaan, että ne sulautuvat yhteen. Viimeksi kaksivuotias rauhallinen "Pörrimme" on alkanut seuraamaan sivusta yhä enemmän leikkivää pikkukissaamme.  

Kolmas kotieläimemme kani "Nuuti" on puolestaan rakastunut "Nöpöön" koska poikakanimme nousee nykyisin jatkuvasti kiihkeästi pikkukissamme "Nöpön" päälle.  

*

Kirjassa Kulttuurieläin, ihmistutkimuksen biologiaa (toimittaneet M. Kamppinen, P. Laihonen ja T. Vuorisalo, 1989) kerrotaan (sivulla 42), että filosofi René Descartes ajatteli, että "eläimet ovat sieluttomia koneita". 

Koska ihmisen hankkima "käsitys ja tieto" uusiutuu jatkuvasti hyvin nopeasti, myös käsitys eläimestä on muotoutumassa myös ajatuksen "Eläimen oleminen" kohdalla.  

Samassa kirjassa (sivulla 63) kerrotaan kolmesta ihmislajin perhetyypistä: yksiavioisuudesta, miniavioisuudesta ja monimiehisyydestä. Monikulttuurisuuden yleistyttyä jotkut tahot ovat alkaneet puhumaan myös "moniavioisuudesta".

Käsitys kristillisestä yksiavioisuudesta on ollut vallitseva perhetyyppiluokka mutta esimerkiksi homoavioliitot ovat murtamassa sitä. 

Käsitys perheinstituutiosta on myös nousemassa keskustelun yhdeksi uudeksi ydinalueeksi sitä mukaa, kun käsitys nationalistisesta valtioideasta murenee.      

*

Kävin taas kerran kirjastossa etsimässä hyvää kirjaa taloustieteestä. Löysin sellaisen yhdessä hetkessä.

Seuraan itse hetki hetkeltä tapahtumia omassa arjessa ja maailmalla. Kirjailija Margaret Atwood osaa yhdistellä monia erilaisia näkökulmia ja alueita uudenlaiseksi kerronnaksi. 

Kirjassa Velka ja vaurauden varjopuoli (2009) Atwood kertoo kirjan kappaleessa "Takaisinmaksu" (sivulla 188), että "Tieteelliset tutkimukset apinoiden ja simpanssien käyttäytymisestä näyttävät tukevan tätä näkemystä. Näillä eläimillä on hyvin vahvat mielipiteet tavaroiden jaosta ja reilusta vaihtokurssista . ne esimerkiksi kieltäytyvät vaihtamasta kurkunviipaletta pikkukiveen...".

*

Ihmislaji on organisoinut lukemattomia yhteiskuntia ja säätänyt lukemattomia lakeja yhteiskunnan hyvänä ylläpitämiseksi, mutta yhtäkään niistä ei voi pitää kelvollisena.

Heikki Hautalan kirjassa Suomen talouselämän rakenne ja kehitys (2003) sanotaan (sivulla 13), että "Jos koko Eurooppa oli keskiajalla eli 1500-luvulle asti ja sen jälkeenkin maatalousvaltainen, niin Suomi oli sitäkin alkeellisemmalla kehitysasteella – – laajoja osia maasta vain pyyntielinkeinojen harjoittamiseen – –" 

Kirjan sivulla 288 sanotaan, että "KUNNAN TEHTÄVIIN KULUU (suurennos JP) – – yhdyskuntasuunnittelu ja sen on huolehdittava rakentamisen valvonnasta alueellaan. Kunnan on edistettävä ympäristönsuojelua – –"

*

Suomessa oli noin 800 vuotta sitten vain 50 000 asukasta ja tuo väestö keskittyi rannikon tuntumaan Suomenniemen eteläpäähän. Tuo jälkeen tapahtui väestönkasvua ja väestön leviämistä kohti pohjoista. Leviäminen tapahtui vanhoja vesireittejä pitkin ja erätaloutta harjoittaen. 

Itämeren piirin keskiaikainen kaupunkikulttuuri ulottui  ainoastaan Suomenniemen eteläisimpään merenrannikkosivustaan ja aluksi vain pariin paikkaan (Viipuri ja Turku). Erätalous jatkui vuosisatoja tuon jälkeen Suomenniemen pohjoisosissa. Lapissa eletään vieläkin erätalouden mukaisesti. 

Erätalouden kulttuurisen ja myyttisen "perinnejäljen" voi havaita myös nykyisessä Etelä-Pohjanmaan kulttuurissa. 

*

Vaikka nationalistisen eduskunnan säätämien Suomen lakien mukaan jokaisen Suomen kunnan tulee huolehtia esimerkiksi luonnonsuojelusta ja rakennussuojelusta. 

Kauhavan Kangas-Annalan tiehankkeen toteuttaminen kaavaillun lintualueen (IBA) läpi sekä "Kauhavan herran" nimismies Häggblomin kulttuurihistoriallisesti arvokkaan virka- ja kotitalon luvaton purkaminen, monien arvorakennusten "kylmänä mätäneminen" Kanta-Kauhavan keskustassa sekä erätaloushenkisen paikan "harmaus" viittaa siihen, että kyseisellä seudulla ei toimita kaikessa valtio-orgaanin "lainsäädännön hengen" mukaisesti .  

Kauhavalaisessa maatalouskulttuurissa täysin tuntemattomia käsitteitä ovat luonnonsuojelu, puunkaatolupa sekä rakennussuojelu (suojeluarvot, rakennuksen alkuperäiseen asuun peruskorjaaminen). 

*

Olen ihmetellyt täällä Kauhavalla jo kymmenen vuotta sitä miksi pohjalaiset jättävät vanhat talot kylminä mätänemään ja tuhoutumaan. Välillä kokonaisia kortteleita. 

Vanhaa Kauhavaa ei ole missään.  

Isojaon mukaiset maatilakeskukset ovat Etelä-Pohjanmaalla ikään kuin suuria tuotantohalleja, joihin sisältyy myös esimerkiksi asuminen (ennen koneellistumista isäntäväki ja palvelusväki, tänä maataloustukiaikana tavallisesti pelkkä "runnaava isäntäväki"). 

Tuossa hallissa kaikki huomio kiinnittyy maataloustuotannon ylläpitämiseen. Mitään "turhaa liikettä" (kuten rakennussuojelua) ei siinä tehdä.  

Siinä "pumpataan arvotavaraa" ainoastaan "rahaa tuottavaan lehmään". Kyse on samalla aivan erityisen "utilistisesta luontosuhteesta".

*

Maatalouskulttuurinen yhteiskunta on kelvoton osallistumaan kansalliseen valtioelämään. 

Isojaon mukaan toteutetuissa maatilakeskuksissa ei ole sarkajaon aikaisia "sosiaalisia asumiskasaumia". Tämän mukaan tilaan ei sisälly maataloustoiminnan ulkopuolista toimintojen eriyttämistä ja erikoistuminen kuten tapahtuu teollisessa yhteiskunnassa ja kaupunkikulttuurissa.    

Vanhan asuntorakentamisen suojeleminen (esimerkiksi Kauhavalla Vanhan Kantolan suojelutoiminta) merkitsisi munkinlaista arvopohdintaa kuin tapahtuu puhuttaessa pelkästään "maataloustuotantoarvojen" puolesta.

*

Maatalousvaltaisella Kauhavalla on harjoitettu 1980-luvulta lähtien eräänlaista "kuntakartanokulttuuria", jossa kaikkien kunnan asukkaiden uskotaan sitoutuneen uusliberalismin hengessä yhteen yhteiseen "runnaamiseen ja keskustaan". 

Siinä on samalla kyse kokonaisesta paikallisen kuntaorgaanin yhteiskuntamallista. Mutta sen toimivuudesta varsinkin demokratian kannalta voi olla monta eri mieltä.   

Seinäjoella ja kaikissa lakeuden agraarisissa kunnissa vallitsee saman tyyppinen tilanne kuin Kauhavalla. 

*

Äskettäin ilmestyneen kirjan Mitäs me eteläpohjalaaset, POHJALAASUUREN KÄSIKIRJA (Eija ja Jukka Kuusisto, Anssi Orrenmaa, 2018, tekstisuurennos JP) takakannen "Keitä me oikeen omma" lopussa lukee, että "EI TARTTE AUTTAA (suurennos JP), sanoo lapualaanen, ku tervakuorman alla makas".  

Äskettäin ilmestyi myös vitsikirja Komiaa tuloo oltua, ku muistaa MISTON KOTOOSIN (suurennos JP)" (Ykköset 5.12.2018). 

Mikä panee eteläpohjalaiset kehumaan itse itseään ja lakeutta täydellisyytenä? Siinä ei voi olla kyse ainoastaan heikosta itsetunnosta, vaan siinä täytyy olla ennen muuta jälki siitä, että on jääty roikkumaan henkisesti uskoon, jossa kuvitteellinen lakeuden menneisyys näyttäytyy ikuisesti "kunta-aikana". Sen lakeus on saanut lahjaksi rannikon "suomenruotsalaisilta". 

Tässä paljastuu samalla kyvyttömyys uusiutua ja suuntautua tulevaan.   

*

Eteläpohjalais-laihialainen Santeri Alkio on entisen Maalaisliiton, nykyisen keskustapuolueen rippi-isä. Pohjalaasuuren kaiken käsikirja (vrt. Esko Valtaojan kirjaan) toimii ainoastaan keskustapuolueen vaalimainoksena eduskuntavaaleja 2019 ajatellen.    

"Pohjalaasuuren käsikirjan" takakannen alussa sanotaan, että "Pohjalaisuuden syvin olemus vaatii arviointia, niin paljon asiat ovat muuttuneet 2000-luvulla.". 

Teollistunut, koneellistunut ja kaupungistunut nyky-Suomi jakaantuu "topeliaanisesti kansanheimoihin" ainoastaan paikalleen pysähtyneiden patavanhoillisten ihmisten keskuudessa.  

Keitä me oomma -kirja ruokkii keskellä tämänhetkistä urbanisaatiota nationalismin nousun aikana syntynyttä "ikivanhaa" myyttiä siitä, että samalla iskulla "häjyilevässä ja uskovaisessa" lakeuden kansassa ei ole tapahtunut minkäänlaista uudistumista ja muutosta. 

Eteläpohjalaiset ovat tuossa uskossa (myytissä) suomalais-kansallisen kansakunnan "jumalallinen osakansa", samalla harhatiellä kuin Israel, "Jumalan valitsema kansa ja paikka" maailman muiden kansojen ja paikkojen keskellä. 

Vanhaa lakeusmyyttiä "rotupohjalaisuudesta" myydään nykyaikana paikkojen eli kuntaorgaanien välisenä imagokilpailuna sitä mukaan kuin joku vähänkin haiskahtaa rahalle. 

*

Kanta-Kauhavalla nyt rakenteilla oleva uusi suuri koulukeskus (monitoimitalo) herättää minussa hankalan kysymyksen: miksi siirtyminen menneestä kohti tulevaisuutta tapahtuu tässä jyrkästi hyppäyksenä hävittämällä monta pientä ja keskittämällä kaikki yhteen suureen?  

Ensin Kauhavalla lakkautettiin kaikki väestön käytössä olleet kylien palvelut (koulut) ja heti sen jälkeen syöksyttiin kohtia uutta. Tämän vastakohta on pehmeä siirtyminen nykyhetkessä menneestä kohti tulevaa. 

Esimerkiksi Suur-Loviisa päätti säilyttää väestön toiveiden mukaisesti kaikki kyläkoulut.   

*

Kauhavanjoen toisella sivulla (eteläpuolella) seisoi ennen kirkko ja toisella puolen jokea toimi kansallisvaltion lakien noudattamista vahtinut nimismies. 

Hänen talonsa kuitenkin purettiin Suomen valtion lainsäädännön vastaisesti ja samalle alueelle rakennettiin "runnaajille" yrittäjäopisto.

Tässä ei ole ainoastaan tämän "Nyky-Kauhavan lyhyt historia" vaan kokonainen myyttinen maaseutukulttuuriperinne.  

*

Nyt eletään nykyaikaa. Mutta mitä yhteistä on mainitsemani kirjan kannessa vierekkäin istuvalla väkivaltarikollisella Antti Isotalolla urheilija Juha Miedolla ja kirjailija Antti Tuurilla?  

"Konkreettisesti imagokipeät" eteläpohjalaisetkin lausahtavat nykyisin "VOITTEKO AUTTAA" (maaseudun leader-tukiraha syrjäkylien hengissä pitämiseksi, maanviljelijöiden maataloustuet jne.).  

Kirjassa mainitaan Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen ja Antti Tuurin Pohjanmaa-sarjan välinen yhtäläisyys, se kytkeytyy samaan regionalistiseen kiihkonationalismiin, jossa eilinen (kuten jääkäriliikkeen palvonta) on jo huomista. 

*

Paikallisella tasolla tapahtuvia asioita ei pidä samaistaa "todellisuutena" kansainväliseen tasoon vaikuttavien uutisten kanssa. Esimerkiksi Saksassa tapahtui äskettäin muutos, joka tulee jättämään jälkensä myös kansainvälisesti. 

Saksalaisen Angela Merkelin kausi puolueensa CDU:n puheenjohtajana päättyi puoluekokoukseen 7.12.2018. 

Seuraavaksi päättyy hänen liittokanslerivirkansa ja EU:n johtajakautensa. Unionin uusi johtaja voi olla ranskalainen. Ja sitä voi seurata radikaali muutos esimerkiksi Euroopan maataloustukien jakamisessa.  

Saksassa on noussut valtaan uusi kristillis-konservatiivinen puoluevalta, joka yrittää katkaista Saksan kansainvälistymiskehityksen vastaisen äärioikeiston nousukierteen. Sen onnistuminen pysyy kuitenkin arvoituksena. 

*

Ostin seuraavana päivänä (8.12.2018) seinäjokilaisen "maaseutu- ja maataloushenkisen" valtapoliittisen Ilkka-lehden ja kiinnitin huomiota lehden kansisivun yläreunan (jossa on yleensä lehden pääuutiset) tekstiin"Susanna Koski toi HIUSKORISTEELLAAN linnaan ripauksen MAASEUTUA" (siis mmaseututaidetta). Samaan uutiseen sisältyi sisäsivulla otsikko "PERINTEET JA UUSI KÄSIKKÄIN".     

Seinäjokilaisten "todellisuususko" on ilmiöiden kaksinkertaista väärin ymmärtämistä. 

*

Ihmiset kuvittelevat ja luulevat, että "maailma on tullut valmiiksi" ja että "todellisuus pyörii kaiken aikaa itsestään ja hallitusti". 

Mutta mikään ei tule koskaan valmiiksi eikä mikään toimi itsestään ja hallitusti. Kaikki muuttuu joka hetki sattuman vyöryssä. 

Viimeksi tapahtunut taloudellinen ja poliittinen kansainvälistyminen on murtanut länsimaisen kulttuurin kristillispohjaiset arvot (pirstaloituminen).  

Länsimaisen kulttuurin laskeva ilta-aurinko on päättymässä illan hämärään. 

*

Maapallon väestöräjähdys on jo entuudestaan kaikille tuttu.

Teollisen kapitalismin aiheuttama päästö- ja ilmastoräjähdys on jatkunut toisen maailmansodan jälkeen hidastumatta vähääkään. 

Ilmastonmuutoshirviöt riehuvat nyt joka puolella maapalloa. Uutiset uusista oudoista ilmiöistä ovat nyt jokapäiväisiä. Ja samaan aikaan kiihtyy keskustelu ihmislajin vaikuttamismuodoista ilmiöön.   

On sanottu, että nyt elää ensimmäinen sukupolvi, joka ymmärtää kunnolla ilmastonmuutosta ja viimeinen sukupolvi, joka voi tehdä jotakin sen torjumiseksi. 

Näiden kummankaan väitteen paikkansa pitävyydestä ei voi olla kuitenkaan varma. 

Pahalta näyttää. 

Ilmastonmuutosta ei ymmärretä, eikä ihminen voi sitä koskaan täysin tajuta. Sitä mukaa kun ilmastonmuutosta ymmärretään, sitä laajemmalle leviää maapallolla nihilismikulttuuri.

*

Ilmastonmuutos jättää monella tavalla jälkensä ihmisen ja yhteiskuntiin. 

Ilmastonmuutoksen havaitseminen on käynnistänyt vilkkaan kansainvälisen toiminnan. Siinä keskeisimmät keskusteluaiheet ovat liittyneet talouselämään. 

Puolan kansainvälinen ilmastonmuutoskokous Katowicessa nyt 2018 liittyy Pariisin kokouksen päätösten toimeenpanemiseen, samaan aikaan on herännyt epäilyjä siitä, että monet valtiot haluavat nyt irtisanoutua Pariisin sopimuksesta. 

YK:n ilmastokokous Puolan Katowicessa pidetään maan hiilikeskuksessa. Kokouksen aikana katowicelaiset ovat protestoineet työpaikkojensa menettämisen pelossa. Suomessa metsänomistajat jatkavat vaatimustaan saada jatkaa taloudellisesti tuottavaa metsänkaatoa. Tästä näkyy se, että kolme vuotta sitten solmitun Pariisin ilmastosopimuksen toteuttaminen on vaikeaa sopimusten tekemisen kohdalla koskien muutoksen sisältöä, nopeutta ja laajuutta.  

YK:n ihmisoikeussopimus täytti 10.12.2018 70 vuotta mutta ihmisoikeuksia rikotaan tänä päivänäkin. Tämänkin pohjalta ymmärtää se, ettei ilmastosopimuksiakaan voi tehdä koskaan "kestäviksi". 

*

"Onko Eurooppa repeämässä kahtia?..." (yle.fi 2.12.2018). Huonon sään pohjoiset maat ovat riidassa hyvän sään viinimaiden kanssa. Lisäksi unionikokonaisuutta repii Brexit ja monta muuta repivää juopaa. 

Ilmastonmuutos aiheuttaa kokonaisia "kansainvaelluksia" mutta samalla kiristyy pakolaisten vastainen rintama. "Siirtolaisia Välimereltä pelastanut Aquarius-alus lopettaa toimintansa" ääriliikkeiden painostuksesta johtuen (yle.fi 7.12.2018), seuraavaksi tapahtuva vieläkin jyrkempi pakolaisten vastainen toiminta muistuttaa täysin toisen maailmansodan aikaista ihmisryhmävainoa, pitemmälle ei voi ihmisvihassa päästä.   

Ainoastaan uusi luja kansainvälinen valtaorgaani voi katkaista käynnissä olevan kierteen. 

Mutta ilmastonmuutoskaan "ei heilahda suuntaan tai toiseen" ilman teknologista elämäntapaa yhteiskuntaa sekä paikan kulttuuria ja myytistöä (valtio ja kunnat) ja kansainvälistä toimintaa koskevaa uudistumista. 

*

Ilmastonmuutoskeskustelu on tapahtunut valtaosin kansainvälisellä ja valtiollisella tasolla mutta se ei ole ulottunut vielä seikkaperäisemmin paikalliselle ja yksilölliselle tasolle. 

Voiko rikollisen toiminta johtaa edistykseen, esimerkiksi murtautumalla rakennuksiin rikollinen voi saada aikaan parempien lukkojen keksimisen, tuottamisen ja myymisen. Vai johtaako rikosten tekeminen aina pelkkiin ongelmiin?  

Tapahtuuko ilmastonmuutoksen torjumisesta keskusteleminen väärältä pohjalta. Jos esimerkiksi valtion harjoittamaan toimintaan sisältyvä luontosuhde merkitsee luonnonvarojen riistämisestä eikö tärkeintä olisi väitellä luontosuhteesta kansainvälisellä, kansallisella, paikallisella ja yksilön tasolla.   

*

Teollisen kapitalismin synnyttämä teknologinen elämäntapa merkitsee myös pahoinvointia (ei vain hyvinvointia). Jos elämäntavoissa ja -tyyleissä ei tapahdu muutosta ilmastonmuutos syvenee.

Kansainvälinen "hyvien ilmatototekojen sarja" ei voi johtaa hyvään sillä nyt puuttuu voimakas kansainvälinen poliittinen ja taloudellinen valta. 

*

Miksi paikallisen tason "hyvistä ilmastoteoista" ei puhuta vielä mitään? Paikallisella kuntatasolla täytyy tapahtua myös syvä muutos tässäkin seikassa . 

Esimerkiksi Suur-Kauhavan kuntaliitossopimuksen periaate minkä mukaan jokainen liitoskunta voi jatkossa kiinnittää päähuomion oman pääkeskustan kehittämiseen (neljä entistä kirkonkylää) on mieletön ajatus.

Kuntalosoa ajatellen jatkossa tulee päättää myös uusista suunnitteluperiaatteista. 

*

Autoistuneissa länsimaissa tulee sallia ainoastaan taajama- ja tornitalorakentaminen sekä kieltää kokonaan haja-asutusrakentaminen. Toiseksi kunnan tie- ja katuverkosta tulee poistaa uusilla suunnitelmilla kolmasosa. 

Ilman tämän tyyppisiä paikallisen tason uudistuksia ilmastonmuutos pahenee ja johtaa totaaliseen katastrofiin maapallolla. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että paikallisilla yksilöillä ja yhteisöillä ei ole henkistä valmiutta herätä ja toimia tämän tyyppisten  uudistusten hyväksi.  

Vieläkin uskotaan kilpailuhenkisesti, että "tietotekninen datakoneisto" voi auttaa ihmisyksilöä olemaan mukana pelastamassa ihmiskuntaa ilmastonmuutokseltakin - tämä on kuitenkin harha. 

*

Mitä täydellisempi pienten paikkakuntien mukainen kulttuuri sitä tiukemmin kaikki liimautuu kaikkeen moraalisesti. 

Siinä kaikki vahtivat kaikkia toisiinsa liimautuneina. 

Jos joku kehuu jossakin kulttuuriyhteisössä, että kaikki on täällä "ihan niin kuin muuallakin" merkitsee se sitä, että tuossa kulttuurissa kaikki tehdään täysin toisin kuin muualla. 

Tai jos joku sanoo samalla tuppukyläseudulla, ettei "kaikki ei ole täällä niin tarkaa", se tarkoittaa: "täällä kaikki vasta tarkaa onkin kulttuurisella tasolla".  

Ja jos joku on kasvanut perin juurin maan tasoon häntä hirvittää kiivetä ylöspäin. Yksikerroksinen "mattorakentaminen" tuhoaa kuitenkin alleen luontoalueita ja aiheuttaa maan pinnalla liikkumisen lisääntymistä. 

*

Paikan kulttuuri ja myytistö rakentuu monista osakulttuureista ja -myytistöistä. Toisia niistä on opittu lähestymään, toisia taas etääntymään. 

Metropolin metroissa ihmisjoukko vilisee vapaasti mutta tuppukylän ruokakaupan kassajonossa elämä jäykistyy paikkaan yhtenä ja samana "jokapäiväisenä moraalisaarnojen pikkuporinana". Mikä on "todellista", koetaan näissä kahdessa tilanteessa täysin eri tavalla. 

Metropolissa yksilö saa hengittää vapaasti ja pehmeästi mutta tuppukylämoraali on tuppukylän "sakkautuvassa todellisuusmaailmassa" kivenkovaa.       

*

Eri paikoissa toimivien yhteisöjen omaksumaa kulttuuria ja myytistöä tarkkailemalla havaitsee sen, että heille "tämä kaikki on yksinkertaisesti todellista". 

Tämän sekä "itselleen olemiseni" välillä on valtava jännite sillä mikään ei ole "yksinkertaisesti todellista".

*

Vaikka elinkeinon harjoittaminen on vaihtunut monet aikaisemmista elinkeinon harjoittamisen johtuvat kulttuuriset muodot sekoittuvat uuteen elinkeinon harjoittamiskulttuuriin ja säilyvät entisinä. 

Tähän on monenlaisia viittauksia historiasta. 

Kaupunkikulttuuri ulottui Euroopasta Suomenniemelle varsinaisesti vasta 1300-luvulla ja tuolloinkin ainoastaan Suomenniemen eteläreunaan. Ja tuolloinkin lähinnä vain Viipuriin, Turkuun ja Porvooseen. 

Maataloutta harjoitettiin jonkin verran tuohon aikaan myös noiden taajamien sivustoilla taajaman omaan tarpeeseen.  

*

Suomen historian pikkujättiläisessä (1989 sanotaan (sivulla 1169, että myöhäiskeskiajan suomalaisilla (kaikista 95 % talonpoikia) oli "– – talonpoikaiset elinkeinot – – Eränkäynti oli...menettänyt merkityksensä – – Vain Pohjois-Pohjanmaalla ja Peräpohjolassa asuvilla talonpojilla ja – – saamelaisilla turkisten metsästys sekä lihariistan ja kalan  pyynti olivat vielä pääelinkeinon asemassa – –". 

Sama kulttuuri vaikutti noihin aikoihin myös Etelä-Pohjanmaalla. Vasta kun tervakauppa kukoisti myös lakeudella maatalouden harjoittamisesta tuli rikastumisen lähde mutta tuolloinkin kukoisti erätalouden kulttuuriperintö.     

*

PAIKKA organisoidaan ensin yhteiskuntasopimuksella "orgaaniksi" ja sen jälkeen jokin puolue alkaa käyttää paikassa ylintä yhteiskunnallis-poliittista valtaa. Puolueen valta kunnassa ei perustu ainoastaan seudun elinkeinorakenteeseen vaan moneen muuhun seikkaan. 

Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla tuo puoluevalta on puolue nimeltä Suomen keskusta (entinen Maalaisliitto). Puolueen nimi on valittu siten, että se kuvaa puolueen yhteiskunnallista vallankäyttöaatetta ja valtapeliohjelmaa.  

*

Keskustapuolueen yhteiskunnallisen ja valtiollisen uudistamistoiminnan pohjana on ihmisyyden kehitystarve ja sen edellytykset (Santeri Alkio, "keskusta vastuunkantajana"). Puolueen arvona on myös ihmisen ja luonnon tasapainoiseen suhteeseen perustuva "kestävä luontosuhde". 

Maapallon laajuinen ilmastonmuutos "todistaa" kuitenkin siitä, että noiden tavoitteiden "kehitystarve ja luontosuhde" välillä on ristiriita. 

Nationalistinen keskustakaan ei ole ratkaissut kyseistä suhdetta sillä puolue on suhtautunut esimerkiksi metsien kaatamiseen paljon myönteisemmin kuin muut Suomen puolueet.     

Keskustapuolueen alkiolais-poliittisen vallankäyttöohjelman perusta on "uskovaisen ihmisen ihmis- ja kansapalvonnassa". Siinä maapallon luonto on pelkästään hyödyn irtioton kohde (utilistinen luontosuhde). 

Tuossa valtapelissä ei kysellä sitä, että luonto voi olla palvonnan kohde, minkä "hyvinvointia" uhkaa eniten maapallon ihmislaji.  

Keskustapuolueen yhteiskunnallisella valtapolitiikalla ei ole tulevaisuutta, koska se kiihdyttää ilmaston lämpenemistä.     

*

Keskustan seinäjokilaiseen maaseutuviisauteen sisältyy aluerakenteen hajauttaminen, maaseutukulttuurin palvominen ja "syrjäkylien asutettuna pitäminen" sekä pyrkimys markkinoida "maaseututaidetta".

Myös nämä "keskustalaiset arvomaailmat" ovat ilmastonmuutoksenkin näkökulmasta pahoja virheitä. 

Keskustapuolue vastustaa teollistuimista ja aluerakenteen tiivistämistä sekä urbaanissa kulttuurissa syntynyttä modernia taidetta ja jälkimodernia arkkitehtuuria, koska se pohjautuu "ennalta arvaamattomaan abstraktiin ajatteluun".

*

Etelä-Pohjanmaa ei voi irtaantua maapallon pinnalla "omaksi erillismaailmaksi". Eteläpohjalaisetkin eivät kuitenkaan halua tunnustaa sitä, että he ovat oppineet tarvitsemaan muita. 

Mutta edistääkö unionin "Euroopan maaseudun kehittämisen maaseuturahasto" (leader-toiminta ja rahoittaminen) ja unionin asettamat "ilmastonmuutoksen torjumistoimet" samansuuntaista tavoitetta. 

Mitkä ovat "maaseudun ikuisuusarvot" ja miksi maaseudun väestöä pitää rikastuttaa vallitsevassa koko ihmiskuntaa ilmastonmuutosuhkakuvassa?

*

Kun olin lukenut Seinäjoen kuntaorgaanin maaseututaidehankkeesta Seinäjoen Sanomista, kirjoitin 18.11.2018 samaan lehteen mielipidekirjoituksen, jossa ihmettelin: "mikä maaseututaide?". 

Tuon jälkeen Seinäjoen Sanomiin ilmestyi 5.12.2018 seinäjokilaisten taiteilijoiden mielipidekirjoitus, jossa he toivoivat kaupunkiorgaanilta arvostusta. 

Kirjoitin siksi Seinäjoen Sanomiin myös seuraavan mielipidekirjoituksen:

 

"IHMISENÄ OLEMINEN JA TAITEEN VAPAUS

Kunnan menestymisen ehto on se, että kuntien välisessä kilpailutilanteessa imagonkohotuksesta suuresti kiinnostunut paikallinen valta arvostaa taiteilijoitaan niin paljon, että antaa heille vapauden avata taiteen avulla täysin uusia näkökulmia "ihmisenä olemiseen" (kts. Seinäjoen Sanomat 5.12.2018, seinäjokilaisten taiteilijoiden mielipidekirjoitus)." 

 

Seinäjokilaisessa Ilkassa oli 11.12.2018 uutinen "Uusi Kulttuurikeskus huolettaa (huolestuttaa/lisäys JP) taiteilijoita". Kyseistä "taideuudistusta" (muuttoa nykyisestä Taidehallista "Kalevan navettaan" ja siihen liittyviä uusia toimintaperiaatteita) koskevassa uutisessa ei ollut mainintaa kysymyksestä "mikä ja miksi maaseututaide?". 

Jos "maaseututaide" asetetaan mistä syystä tahansa seudun valtapeleissä etusijalle, sillä loukataan taiteen tekemiseen sisältyvää yksilövapautta ja "itselleen olemista".

*

"Keskusta on eurooppalaisittain KUMMAJAINEN, MIKSI PUOLUE EI KATOA?..." (yle.fi 1.12.2018). Tätä ilmiötä on monta syytä pohtia myös tulevaisuudessa? 

Lapuanliike-, SMP- ja PS-reaktiot selittävät vain jotain siitä kuinka keskusta on onnistunut säilymään katoamatta.  

Eräs selitys tähän ilmiöön saattaa sisältyä perinteisen (suomalais-)maatalousvaltaisen yhteisön omaksumaan "todellisuuskäsitykseen". Se ilmeisesti vaikuttaa jollakin tavalla myös teollistuneessa ja urbanisoidussa nykykulttuurissa.    

*

Kaikenlaista kuvitteleva ihminen elää kulttuurinsa ja myytistönsä varassa. 

Isojaon jälkeisellä maatilalla koko talon väki liimautui toisiinsa ei ainoastaan tuntemalla toinen toisensa esimerkiksi ulkonäön perusteella. 

Vaan "tietämällä" myös toinen toistensa asiat ja talon tapahtumat. 

Talonväki myös oppi noudattamaan "paikan (maatilan ja kylän) kirjoittamatonta lakia" (kulttuurista osa-aluemyytistöä). 

Tämä liimautuminen ulottui kansalliselle ja ylikansalliselle tasolle eli oman talon ja kylän väki yhdistettiin esimerkiksi "kansainvälisiin julkkiksiin" kuten kuuluisiin valtiomiehiin (valta) ja elokuvatähtiin (esimerkiksi seksuaalisuus). 

"Joka pikkukylässä oli myös ikioma Kennedy". 

Tämä "TODELLISUUSTUNTEEN" perinne säilyi ja jatkuin henkisen kulttuurin tasolla senkin  jälkeen kun Suomi oli teollistunut ja kaupungistunut. Ja mahdollisti "keskustalaisen arvomaailman kauppaamisen" myös nykyaikana. 

Tämä "todellisuusperinne" on eksistentialistisesta näkökulmasta kummajainen.

*

Muistan kuinka näin joskus muusikko Andy McCoyn Turun Kauppatorin nurkan Fransmannissa kaljalla. Hän on myös lahjakas kuvataiteilija. 

Kun Juhani-poikani (kts. muusikoiden.net) oli käymässä Andyn kuvataidenäyttelyssä, Andy oli ottanut kesken näyttelyn torkut sohvalla ja kun poikani herätti hänet kameramiesten haastatteluun, Andy tokaisi: "Miks te munt herätitte?". 

Viimeksi luin monitaituri Andystä seinäjokilaisesta Eparista (28.11.2028). Pelle Miljoonan kitaristina esiintyvästä Andystä oli otsikko: 

"Landella jengi ilahtuu, kun mä ilmestyn männikköön". 

Andy ehkä haluaa herättää täällä keskustelua myös avohakkuista ja ilmastonmuutoksesta.    

*

Pekka Vahvasen kirja Kone kaikkivaltias (2018) antaa hyvän käsityksen siitä millaisiin ongelmiin digitaalinen "konemaailma" johtaa inhimillisessä elämässä.  

Myös Aluesuunnittelulehteen 1/1990 kirjoittamani kirjoitus "KAUPUNKIKONE" valaisee tätä samaa kysymystä. 

Ihmisen ja koneen välinen suhde on aina luonnoton. Koneellisen tekoälyn "yhteiskunnan keskeisiin toimintoihin kytkeminen" on johtamassa ihmisyyden lopulliseen kuolemaan.

*

Vanhat kirjastot olivat pieniä ja sisälsivät pääasiassa kansallisvaltioiden omalla kielellä kirjoitettuja tekstejä. Uudet suurkirjastot ovat kansainvälisiä ja sisältävät lukemattomilla eri kielillä kirjoitettuja kirjoja. 

Kiinan Tianjinin kirjasto (yle.fi 12.12.2018) ja Helsingin keskustakirjasto "Oodi" ovat suuria muodoltaan aaltoilevia rakennuksia, joihin sisältyy väkevä viittaus maapallon kansainvälistymiseen. 

Mehän olemme kaikki (koko ihmiskunta) samassa laivassa ja elämme samalla yhden ja saman "aaltoilevan katon alla". 

Molemmat kirjastot ovat monimerkityksellisiä kokonaisuuksia. Helsingin kirjaston kolmen kerroksen taustalla näkyy Jungin syvyyspsykologiaa, siinä alin kerros henkii toiminnallista aktiivisuutta ja ylin kolmas ullakkomainen kerros rauhoittumista, mietiskelyä ja unelmoimista. 

Kun avaa milloin tahansa eri TV-kanavia, havaitsee, että viihteelliset ohjelmat ovat ylivoimaisesti yleisimpiä tv-ohjelmia. Ihmislajin huomionarvoisin ominaisuus onkin lapsenomainen leikkimielisyys. Se hallitsee koko ihmisen kulttuuria ja myös arkkitehtonista luomistyötä.

*

Rakennus ja arkkitehtuuri on kiinnostanut aina ajattelijoita koska siinä ihmisen itsestään jättämät merkit kertovat myös kokonaisuutena ihmisenä olemisesta. 

Kirjoitin 17.8.2013 seinäjokilaiseen sanomalehti Ilkkaan seuraavan mielipidekirjoituksen mutta sitä ei (muistaakseni) julkaistu koskaan jostakin syystä. Ehkä tästä aiheesta ei ollut sopiva puhua ääneen:

 

"MONUMENTTI MONUMENTISSA

Seinäjoen Aaltokeskuksessa eteläpohjalaisilla on erinomainen tilaisuus unohtaa perinteiden vaaliminen ja opiskella hetki modernin aikakauden luonnetta.   

Seinäjoen uusi kaupunginkirjasto täydentää hyvin Aalto-keskustaa ja istuu mainiosti "monumenttina monumenttiin" sijoittumalla Alvar Aallon piirtämään vanhaan kirjaston (1960-65) jatkeeksi. Kohteessa voi mainiosti opiskella uusimman arkkitehtuurin puhetta.      

Valitettavasti seinäjokilaiset vierastavat ei ainoastaan modernistista Aalto keskustaa vaan myös kaikkea muuta modernia kulttuuria. Teknologista elämäntapaa (kuluttamista) lukuun ottamatta Seinäjoen valtaväestö ei ole vielä sisäistänyt uusimpia kulttuurisia ja myyttisiä rakenteita ja kasvanut moderniksi ihmiseksi. 

Kirjasto ja säilytetty rakennuspaikan vanha puusto käyvät keskenään hyvin luontevaa vuoropuhelua. Syntyy ajatus siitä, että talon pääsuunnittelija(t) ovat valinneet yhdeksi suunnittelun lähtökohdaksi juuri kyseisen seikan. Tätä näkökulmaa vahvistaa se, että julkisivut on verhoiltu "ekologisella"  suomumaisella kuparilevypinnalla, mikä muuttuu ajan hampaassa vihreäksi.       

Eteläpohjalais-kuortanelaisen Alvar Aallon anarkistinen ennakkoluulottomuus, jossa on sijaa myös klassistiselle arkkitehtuuriperinteelle, on jättänyt jälkensä fyysisinä muotoina keskelle maakuntakeskustaa Seinäjokea eniten hänen äitinsä henkisenä perintönä. 

Etelä-Suomessa, Helsingin lähellä metsäopiston käynyt Alvar Aallon ruotsalaistaustainen äidin isä oli luova lahjakas moniosaaja ja keksijätyyppi. Myös maanmittari-isän puolelta Aallolla oli ruotsalaistaustaa (Saarenmaalta saakka). 

Seinäjoen uusi kirjasto jatkaa modernia kirjastoarkkitehtuuriperinnettä. Sen ensimmäinen suuri luomus on 1935 valmistunut Alvar Aallon läpimurtorakennus eli Viipurin kirjasto. 

Aalto-kirjastojen yhteisiin piirteisiin kuluu esimerkiksi valon käyttö sisätiloissa, sisäkaton valokuilut sekä lasketut lattiatasot. Tuon tyyliperinteen yhteinen piirre on myös historiaviittaukset modernistisessa rakennuksessa. Tämän näkökulman Aalto omaksui opiskeluaikanaan (antiikin arkkitehtuuri). 

Kirjaston sisätilan "alas laskeutuminen" viittaa Aallon rakennuksissa kreikkalaiseen "amfiteatteriin". Minä löysin talon alimman tason veistoksellisesta seinästä myös jopa Villa Mairean takan veistoksellisia kurveja. Koko arkkitehtuuri oli Aallolle "suurta teatteria", talon käyttäjille esiintymistä.        

Seinäjoen uusi kirjastorakennus on sekoitus järkiperäistä funkkis-modernistista Aalto-kirjastosarjaa, alkuperäistä älyllistä modernismia sekä uusimman postmodernin arkkitehtuurimuodin rönsyileviä tunnepohjaisia ilmiöitä. 

Harmaan raakavalubetonin runsas käyttö vapaamuotoisesti "aaltoillen" sisäkatoissa juontaa ei vain Aaltoon vaan myös dipolimais-nationalistiseen "luolahenkeen" (Reima Pietilä) ja "rehellisen modernismin" ilmaisutapaan. 

Sitä vastoin esimerkiksi lukusalin levymäinen kuvioitu sisäkatto juontaa "postmoderniin uuskoristeellisuuteen".  

Koska ulkojulkisivujen kupariset suomut alkavat vuosien mittaan vihertää, ne toimivat eräänlaisena "ekotyylinä". Talossa siis yhtyy monia eri vaikutteita eri suunnilta. Tämä kaikki heijastaa erinomaisesti tätä nykyaikaa, jossa vaikuttaa samaan aikaan lukematon joukko erilaisia "johtotähtiä".   

Seinäjoen uuden pääkirjaston pääsuunnittelijana on toiminut Assi Jääksi (JKMM-arkkitehdit), sama nuori arkkitehti, joka on suunnitellut myös Turun uuden pääkirjaston. Turussa hän on käyttänyt betonista kasettikattoa minkä esikuva juontaa Helsingin yliopiston vanhan kirjaston puiseen sisäkattoon (C. L. Engel). 

Seinäjoen kirjaston iso, yöllä "aurinkona" hehkuva lasinen ulkoseinälevy on täysin samantyyppinen kuin Turussa. Kirjastomonumentti henkii Seinäjoen yössä veistomaisina muotoina suorastaan "pikku-louvremaisuutta". 

Kirjaston suuri öinen lasiseinä on kuin valtava mainoskyltti, mikä houkuttelee tulemaan kadulta sisään kirjahartauden äärelle. 

Kirjaston minimalistiseen perusrakenteeseen liitetyt uusimman muodin mukaiset ilmeet ovat mielestäni sukua ainakin Cino Zucchin arkkitehtuurille. Esimerkiksi sisäänkäynnin funkkisvalkoinen "huutava" julkisivupinta viistettyine tasoineen viittaa tähän."  

*

Arkkitehtuurissa on mielenkiintoisinta se, että arkkitehtuurissa on kyse kokonaisuudesta, jossa "kaikki niveltyy kaikkeen". 

Esimerkiksi moderni ja postmoderni arkkitehtuuri poikkeavat radikaalisti kokonaisuuden kohdalla. Noiden tyylien välinen ero ei selity pelkillä yksityiskohdilla ja osa-alueilla.  

Seinäjoen uuden pääkirjaston nimi on "APILA". Myös keskustapuolueen symbolissa on APILA. 

Kauhavalla keskustapuolue on parhaillaan ostamassa kansalaisten ääniä rakenteilla olevalla Monitoimitalo-Koulukeskuksella. 

Entinen Maalaisliitto (nykyinen "Suomen keskusta") ei kuvittele tietävänsä parhaiten ainoastaan, miten "kaikkea hyvää tehdään" vaan myös sen, kuinka ilmastonmuutos nujerretaan ja pysäytetään "hajauttamalla sopivasti" aluerakennetta ja "kaatamalla sopivasti" Suomen metsiä.  

Myös esimerkiksi Suomen kesämökkirakentaminen (puoli miljoonaa huvilaa) on maapallon ilmaston lämpenemiseen suhteen ongelma. Kesämökkirakentaminen lisää kapitalistista kulutuskulttuuria ja aiheuttaa aluerakenteen hajauttamisesta johtuvia maapallon laajuisia haittoja. 

*

Modernismi tarkoittaa sitä, että säikähtää joka hetki täysillä kaikkea perinteistä. Seinäjokilaiset rakastavat kuitenkin maaseutuperinteitä enemmän kuin mitään muuta.  

Seinäjoen uusi jälkimoderni pääkirjasto ei ole "lakeuden oman pojan eli Alvar Aallon" suunnittelema vanhanaikainen modernistinen rakennus vaan "tuntemattomien arkkitehtien" postmoderni luomus. 

Modernistiarkkitehti Alvar Aalto ei uskaltanut koskaan kurkistaa jälkimodernismin tasolle. 

Suomalais-kansalliseen nerouteen liitetty nationalistiarkkitehti "Maestro Aalto" on ollut jo pitkään mennyttä. Eikä Alvar Aallosta ei puhuta maailmalla enää mitään.  

Seinäjokilaiset suosivat tätä huolimatta vain omia sekä (fooningista, haitarista, tangomusiikista ja maaseututaiteesta lähtien) maaseutuperinteitä vierastaen kaikkea uutta.  

"Seinäjoen kaupungin" kulttuuri ja myytistö on sekasikiömäisyyttä, jossa roudataan päättömänä kanana  maaseutukulttuurin ja kaupunkikulttuurin hämärillä rajamailla.

Tämän huomaa heti kun on vetäissyt Seinäjoen tangomarkkinoilla rokaten naamaan muutaman oluen. 

*

Nykyinen ilmastonmuutos kertoo aikamme yhteiskunta-arkkitehtuurin ongelmallisuudesta.

Kierkegaard ja Nietzsche vastustivat määrätietoisesti Hegelin rationalismia (järkiuskoa) sekä uskoa ihmisjärjen kykyyn ratkaista todellisuutta ja elämän tarkoitus koskevat kysymykset. 

He vastustivat myös Hegelin käsitystä yksilön vapaudesta (Hegel: yksilön täytyy sitoutua valtioon tullakseen vapaaksi). Hegel korosti myös porvarillista yksilönä olemista, kehityksen lainomaisuutta ja yleisen muutoksen determinististä välttämättömyyttä

Hegelin filosofia on ärsyttänyt varsinkin "itselleen olemista" korostavia eksistentialisteja.    

*

Ihminen ei ole KONE, johon tungetaan kemiallisia yhdisteitä (kuten vitamiinipillereitä) samalla tavalla kuin bensaa laitetaan autoon. 

Eikä "maailmassa (eli todellisuudessa) oleminen pyörähtele" kuin MOOTTORI. 

*

Maapallolla kuohuu joka hetki joka paikassa mutta vain ani harva maapallon ilmiö ja tapahtuma uutisoidaan virallisessa mediassa. 

Luultavasti uutisoinnissa tapahtunut väärinkäsitys synnytti maapallon laajuisen vitsin Suomesta: täällä metsiä harvoidaan (harvennetaan?). Se mikä on "tosi- tai valeuutinen" on ikuisesti kiistanalainen seikka. 

*

Vasta viime vuosina on herätty havaitsemaan se, että ihminen ei osaa suunnitella eikä rakentaa "tervettä taloa" (terveestä aluerakenteesta puhumattakaan). 

Kauhavalla sijaitseva Kantolan kylän uudisrakennus (rakennettu 1980) on tehty ainakin sokkelin kylmäsillan (styroksit puuttuivat kokonaan) sekä yläpohjan lämpöerityksen kohdalla (liian ohut kerros vuorivillaa yläpohjassa) virheellisesti. Ulkoseinissäkin on vain 15 cm vuorivillaa vanhan "tietoviisauden" mukaisesti. 

Onneksi tyhjillään olevan paikan kiinteistöveron oikaisemishakemus tuotti tulosta. Mutta mitä termi "vero" tarkoittaa sekä kuinka paljon veroa on "sopiva rokottaa" on kiistanalainen kysymys.  

*

Nykyisellä koneellistetulla maatalousvaltaisella Kanta-Kauhavalla ei ymmärretä modernista talonrakentamistekniikasta ja -kulttuurista juuri mitään. Kauhavan uusimmat rakennukset on tilattu muualta samalla tavalla kuin esimerkiksi alueen henkilöautot.   

Kun asuu Kanta-Kauhavan keskustassa, näkee paremmin maanviljelykulttuurisen kauhavalaisen arjen ja "kansanluonnetaustan" (kulttuurin ja myytistön) sisälle. 

"Tuppukyläkauhavalaiset" on köytetty "talon omana väkenä" lukemattomilla näkymättömillä naruilla toisiinsa pieniä ilmeitä ja eleitä myöten. Sen taustalla on seudun maatalous- ja maatilakulttuuri.  

Luonnon seuraamisen opettajanani on toiminut täällä viimeksi kaksi kisaa ja kani.

*

Härmän häjyt olivat viinahöyryisiä hamalaisia nuoria miehiä, jotka tekivät monenlaista pahaa. 

Nuoria miehiä pelättiin jo 1920-luvulla kun Kauhavalle perustettiin ilmasotakoulu (Yle uutiset 23.9.2015). Nuorien miesten (alokkaiden) tulon jälkeen pelättiin aviorikoksia ja aviottomien lasten syntymistä. 

Kun Kauhavan lentokenttä ja lentosotakoulu lopetti 2014, kasarmille perustettiin turvapaikkakeskus, myös sille kauhavalaiset lausuivat kuorossa "EI". Suomen armeijan sotilaskoneiden korvia repivä meteli oli kuitenkin muuttunut tuossa vaiheessa nautinnoksi.  

*

Tämän päivän Kauhavan LSK-alueen funktiot heijastelevat maailman uusinta tilaa. Siitä ei ole paluuta entiseen. On vain menoa eteenpäin. 

Vanhojen tuttujen kasvojen etsimiselle täytyy tehdä täälläkin loppu.

*

Ulkona on ollut tämän vuoden 2018 syksyllä märkää, kylmää ja pimeää. Sitten tuli korkeapaine ja aurinkoakin. Mutta lumi viipyi.

*

Ilmastonmuutosjärkytys ravistelee nyky-yhteiskuntaa ja taloutta. Aluerakenteen hajauttaminen, syrjäkylät sekä kesämökkeily ja joulukuusien kaataminen pitää kieltää pikimmin.   

Metsien avohakkuiden vastainen rintama laajenee. Tälle tehtiin heti vastaisku: instituution "tilaaman tiedon" mukaan Suomen metsiä voi kaataa paljon enemmän kuin on tähän asti oletettu. 

Viimeksi on usein uutisoitu valasparvien joukkokuolemista. Valaiden vatsat ovat olleet toisinaan merillä täynnä muovikasseja ja mereen heitettyä muuta romua. 

Muovikassien kauhisteleminen kiihtyy taloudelliseen hyötyyn tähtäävien uusien liikeideoiden (kapitalistisen kassibisneksen) kasvaessa. 

*

Loviisan entisen "Myllyharjun lukion" (oppikouluni) uudessa laajennudosassa romahti sisäkatto 20.11.2018. 

Sain internetistä vanhan Loviisan yhteiskoulun lukio-osan edessä 1969 otetun uusien ylioppilaiden ryhmäkuvan, tarkoitus on tavata 50 vuoden jälkeen Loviisassa. 

Pitäisikö minun kohdata vuonna 2018 puolen vuosisadan takainen "todellisuus"? 

Lapinjärvi huutokauppaa tyhjilleen jääneen kartanon (5.12.2018 loviisansanomat.fi). Lapsuuden- ja nuoruudenkotini sijaitsi 1955-1977 kyseisen lailla suojellun rakennuksen pääkerroksen itäpäässä (nykyisin sisäilmaongelmia). Olin tuolla paikalla (nykyinen Lapinjärven sivarikeskus) jo 1960-luvulta lähtien pasifisti.  

Luin jokin aika sitten, että Turun entinen esimieheni kaupunginjohtaja Armas Lahoniitty on kuollut 15.10.2018. Näin lokakuussa 2018 täällä Kauhsvalla painajaisunen, jossa oli myös Lahoniitty.

Satu-tyttäreni synnytti Turussa 16.12.2018 yöllä kahden jälkeen poikavauvan, vauva on perheen kolmas poika. 

*

Turun kaupungin 750-vuotisjuhlia valmistelemaan asetettu toimikunta ehdotti kaupunginhallitukselle, että "Kauppatorin kaunistamista harkittaisiin" (Turun kh, 3.6.1976). Minä aloitin ensimmäisenä Turun kauppatorin varsinaisen uudistamistyön (analysointi ja suunnitteluperiaatteiden selvittäminen, moniste: "Turun Kauppatori, suunnittelun pääsuuntaviivat" 1987). 

Viimeksi tapahtuneesta Turun vihreiden pitkästä vastarinnasta huolimatta "Toriparkki sai rakennusluvan" (Turun Sanomat 30.11.2018). Torin arkeologisissa kaivauksissa on löydetty mm. 1600-luvun tykki. Turun toriuudistus valmistuu yli 40 vuotta kestäneen "kulttuuritaistelun" jälkeen. 

Ravattulan Ristimäellä arkeologit ovat avanneet 2018 kymmeniä muinaishautoja (rautakauden ja keskiajan välivaiheelta). Nuo kaivaukset tulevat murtamaan suomalais-kansallista ja nationalistista "Koroisten piispanistuin myyttiä" (Koroinen, kts, Jukka Paaso, Muinais-Turun historia, 2005). 

Kaikki tapahtui muinoin hyvin kansainvälisesti ja kehityksen pääsuunta on nytkin sama. 

Keväällä 2019 tulee Turusta DNA-uutinen mikä murtaa yhden suomalais-nationalistisen myytin. Ravattulan Ristimäen lähellä on kaksi itäistä kurgaania ja monet muutkin seikat viittaavat siihen, että tuleva DNA-tieto paljastaa kaivausalueen itäisen ja eteläisen vuorovaikutusyhteyden.

*

Kevään 2019 Suomen eduskuntavaalien nyt lähestyessä käy yhä ilmiselvemmäksi se, että keskustapuolue on menettämässä pääministeripaikan ja että uutta ps-jytkyä ei ole tulossa. Olen kokenut tähän liittyvä yleisen ilmapiirin ahdistavaksi. seinäjokilainen Ilkka on työntänyt viimeksi milelipidekirjoituksini sivuun ja asuinpaikkani paikalliskulttuuri on tuntunut tunkevan päälleni lapuanliikkeen lailla.   

*

Ilmastonmuutos on uusin suuri hätähuuto muutoksen aikaansaamiseksi: länsimainen kulttuuri on "kokonaisvaltaisena filosofiana ja toiminnan muotona" joka suhteessa epäonnistunut. 

Ukrainan sota on vaarassa syttyä uudestaan (merellä Krimin saaren edustalla tapahtunut konflikti 26.11.2018). Nytkin alueella tapahtuneen vakavan konfliktin taustalla on "eläimellisen ihmislajin reviiriyhteenotto". 

Maapallon biokemiallisen ihmisen kansanryhmät raivoavat REVIIRINSÄ puolesta "maksoi mitä maksoi" -periaatteella. Näin ehkä tapahtui myös 1800-luvun Suomenniemen Härmänmaalla kun nuoret talonpojat harjoittivat väkivaltaisia joukkoyhteenottoja puukolla koska esimerkiksi (erään tulkinnan mukaan) jotkut heistä olivat jääneet ilman perintötilaa. 

*

Siitä lähtien kun ostin 1970-luvulla kirjan Härmän häjyt ja Kauhavan herra, ajattelin, että tuossa tapahtumasarjassa on ollut kyse seudulla tapahtuneesta "erillisestä erehdyksestä". 

Viimeksi olen kuitenkin ajatellut, että tuolla oudolla tapauksella täytyy olla joku muu tausta. 

Tätä kautta olen tullut ajatukseen, että kyseessä on aikakautemme uusimpiin ilmiöihin saakka eri tavoin kanavoituvasta ("sekoittuvasta") kulttuurisesta ja myyttisestä perinteestä. 

Tähän viittaa esimerkiksi kyseisen agraarisen seudun "regionalismipowerin", tietynlaisen henkisen ja fyysisen voiman sekä koneiden ihaileminen.     

Tähän viittaa myös esimerkiksi seudun "väärin ymmärretty (valtiollinen) nationalismi" ja 1930-luvun lapuanliike.

*

Maatalousvaltaisessa yhteiskunnassa oli ennen käytössä kyläjärjestyksiä ja kyläasetuksia sekä pitäjänlakeja. Suomennimellä niistä ankarin oli Lapuan laki, koko Lapuan suurpitäjää koskenut hallitussääntö ja kyläasetus vuodelta 1843 joka piti lukea myös Kauhavan kirkossa (HALLITUS SÄÄNTÖ ja KYLÄN ASETUS, Lapuan Pitäjäsä, laitettu vuonna 1843, Vaasa, 1844.). 

Kyläjärjestyksillä tähdättiin yleisen järjestyksen ylläpitämiseen maatalousvaltaisissa kylissä ja pitäjissä (sarkajako ja isojako). Esimerkiksi kauhavalainen Jaakko Pukkila ja ylihärmäläinen Rannanjärvi tuomittiin kyläjärjestyksen rikkomisesta mainitun asetuksen pohjalta. 

(Asumme keskustassa Roihankujalla kunnan vuokratalossa lähellä Pukkilanraittia. Raitin nimi viittaa Pukkilan Jaskaan. Luultavasti hän asui tällä alueella.)

*

"Ulkopuolinen järjestyksenpito" (kyseiset määräykset ja normit) suututtivat paikallista väestöä ja se aiheutti uutta häirintää kylissä. 

Lapuan liikkeen eräs tunnuslause oli "Ei oikeutta maassa saa, ken itse sit ei hanki". Tämän ajattelutavan pohjalta ymmärtää miksi härmäläiset vihasivat Snellmannia ja ymmärsivät väärin nationalistisen aatteen perusidean.

Myös tältä pohjalta voi löytää hyviä selityksiä härmäläis-kauhavalaiseen väkivaltapurkaukseen 1800-luvun puolivälissä. 

Sama tarkastelu saattaa avata myös nykyaikaisen "powerhäjyilyn" perustaa.   

*

Kun härmänmaalaiset lausahtavat "me emme muita tarvi" sillä tarkoitetaan sitä, että härmäläiset tietävät itse kaiken sen mitä ja miten pitää kulloinkin toimia, muut eivät saa puuttua heidän asioihinsa. 

Maatalousvaltaisen seudun taustoista, kirjoittamattomista laeista ja kulttuuripiirteistä kertoo puolestaan paikalliset sanonnat kuten esimerkiksi "korennolla jatkethan" ja "mitä serkumpi sen herkumpi".

*

Tässä maatalousvaltaisen kulttuurin ja myytistön aikaisessa tapahtumassa näkyy valtava jännite väkivallan ja romantiikan välillä. 

Siinä konkreettinen paha (teräaseväkivalta) kääntyy henkisellä tasolla hyväksi. Mutta miten ja miksi?

Juontaako tuo tapahtuma myös eräkulttuurin aikaiseen "kirjoittamattomaan suulliseen perinteeseen", jossa tunnettu eikä tunnustettu valtiollista lakia? 

Onko se "keskustapuoluelaisen modernismin" suurin ongelma koska siinä näkyy se miksi maatalousvaltaisen kulttuurin ja myytistön pohjalle ei voi rakentaa nationalistista valtio-orgaania? 

Ainoastaan teollistunut kaupunkikulttuuri voi johtaa "kestävään kansallisvaltioon".

*

Jonkun yksittäisen kansanryhmän etua "henkitodellisuuden" pohjalta ajava idealistinen yhteiskuntamalli ei voi johtaa reviirikonflikteissa ja "sekoillen etenevässä ilmastonmuutostorjunnassa"  muuhun kuin uutteen suursotaan. 

Ja samalla siihen sisältyisi myös seksuaalisen väkivallan muotoja.  

*

Länsimaisen kulttuurin edistysuskoon on syytä suhtautua jatkossakin nihilistisesti

Länsimainen kulttuurimme on nyt kyseenalaistettava myytteineen ilmastonmuutoksen lisäksi myös monesta muusta syystä. 

Kaikessa näkyy nyt "eläimellinen ihminen ja epäonnistunut yhteiskunta". 

**

Olen kirjoittanut viimeksi paljon suuntautumalla ulospäin (yhteisöihin ja yhteiskuntaan sekä kulttuuriin ja myytteihin). 

Mutta minun on tehtävä nyt yritys suuntautua sisäänpäin "itseeni", oman olemiseni tarkkailemiseen.

*

Millainen on ihmisenä olemisen perusta?

Filosofia on keskittynyt perinteisesti olevaan. Mutta olemassaoloa koskeva pohdinta on vielä uutta. 

Länsimaisen filosofian eräs käsite perinteisesti "ontologia". Se liittyy länsimaisen kulttuurin käsitteeseen "metafysiikka". Sen yhteydessä pohditaan olemista (olemassaoloa) sekä olevaisen laatua. 

Perinteinen filosofinen ajattelu on ponnistanut käsitteiden "tieto" ja todellisuus" pohjalta. 

Onko perinteinen länsimainen olemispohdinta ja ontologia "hölynpölyä"? 

Onko tietämisen ja "toden" (todellisuuden) kokeminen ja läsnäolo edes mahdollista? 

Ihmisyksilönä olemistahan leimaa aivan muu "olemis-, kokemis- ja elämismaailma".

*

Elämään sisältyy jatkuva ja katkeamaton muutosprosessi. Sen pohtiminen on eri asia kuin ajatella jälkikäteen ihmismieleen jäävää "yksilöllistä menneisyyshämäryyttä". 

Synnyin lestadiolaiseen suurperheeseen Iissä, olin pikkupoika kun perheemme muutti Iistä Perniöön, Perniöstä Lapinjärvelle muuton jälkeen menin ensimmäiselle luokalle ruotsinkiliseen kouluun ja tuon jälkeen Lapinjärvi-Loviisa oli nuoruuteeni saakka pitkään "kotiseutuni", isäksi tulin 1969 "ei-suomalaisen tyttöystävän kanssa" (ensimmäinen avioliittoni), Helsingin ja Porvoon jälkeen aloitin arkkitehdin ammatilliset opinnot Länsi-Saksassa Barunschweigin yliopistossa. Kiinnostuin marxilaisuudesta. Muutaman vuoden jälkeen muutin takaisin Suomeen jatkaakseni opintojani Oulussa, isäksi tulin toisen kerran 1977 (toinen avioliittoni suomalaistaustaisen tytön kanssa, erosin noihin aikoihin ensimmäisen kerran kirkosta), asuimme hetken Tampereelta kunnes muutimme Turkuun. Kolmas lapseni syntyi 1982 Turussa. Turusta tuli uusi "kotiseutuni". Neljäs lapseni syntyi Turussa 2006 (kolmas avioliittoni kauhavalaisen naisen kanssa). Kiinnostuin eksistentialismista.   

Näihin kaikkiin vaiheisiin liittyy täysin erilainen "maailmassa olemisen tunne" sekä "todellisuuskäsitys" . 

Koko "elämän seurannutta" yhtä ja samaa "tunnetta ja todellisuutta" ei sisälly tuohon muutosprosessiin. Yksilön käsitys siitä "mikä on kulloinenkin tunne ja todellista" on jatkuvassa muutostilassa. 

Tuo muutosprosessi ei merkitse "edistystä" ja kolmanneksi siinä ei ole kyse "hengestä".   

"Tajuntatunne" ei ole sama kuin "henki". 

Eikä "maailma" ole sama kuin "todellisuus".

*

Voin pohdiskella ilmiöitä ja asioita mutta en voi löytää niihin "lopullisia vastauksia". Jokaiseen näkökulmaani vaikuttaa esimerkiksi ajankohta ja asuinpaikka (paikan kulttuuri ja myytistö).

Ajattelen, että ihminen ei ole "tietävä" ja "tietoinen olento". Ja että ihmisellä on ainoastaan kyky kulloinkin kuvitella, "mikä on todellista" ja "todellisuutta".

*

Myöskään filosofien käyttämä sana ja käsite "maailma" ei ole itsestäänselvyys. 

"Ihmisenä olemisen maailma" on aina kuvittelemista, "kuviteltu maailma". 

"Tosioleva maailma" voi olla vain kuvittelua.  

"Tietoinen eli konkreettinen oleminen" on sitä että kuvittelee transsissa ilmiöitä ja asioita "tämän- ja tuonpuoleisen rajamailla". 

Ihmisen oleminen tapahtuu "tässä ja nyt". Ihminen voi pelkästään kuvitella "menneisyyttä" (historia) ja "tulevaisuutta".

*

"Konkreettista (itsetietoista) henkimaailmaa" tai "tosimaailmaa" ei voi olla olemassa.

Ei "henki voi tulla tietoiseksi itsestään" eikä "kuvitteellisella hengellä" voi olla "maailmansuunnitelmaa".

*

Kaikki ilmiöt eivät ole sama kuin kaikki. Esimerkiksi 1500-luvun Provencen (nykyisessä Ranskassa) uskonsodilla ja 1500-luvun nuijasodalla (Suomessa) ei ole mitään yhteistä.  

Ja kun eteläpohjalaiset julistavat, että "me emme tarvitse muita" he paljastavat ymmärtäneensä väärin "todellisuuden" sekä  "valtionationalismin".

*

Myöskään sää ja ilmasto eivät ole sama. 

Kun Ilkan mielipiteessä "Elinkelvotonko planeetta" (Vesa Ala-Riihimäki, 23.11.2018) välteltiin tunnustamasta maapallon laajuista ilmastonmuutosta, se todisti kuvitteellisesta "eteläpohjalaisesta tuppukylätodellisuuskäsityksestä", ei ainoastaan ilmastonmuutoksen väärin ymmärtämisestä.  

Lakeuden agraarikansa himoitsee kuitenkin eniten maataloustukia. 

Ja metsien kaadosta rikastumisen toivossa seuraa näivettyminen muun maapallon edessä. 

*

"JÄRKI JA HENKI" ei ole "todellista".

Ja ajatus "edistyvästä yksilö- ja kansahengestä" on mieletön. 

Nationalismin (yhden organisaatiouskon) mukainen "KANSANHENKI" on kuvitelma mikä ei voi olla "tosi" eikä "ikuinen". 

*

Myös organisoitu valtio syntyy, elää ja kuolee. 

Talouselämän vapaudella ja kasvulla on aina rajat. 

Tästä todistaa nyt parhaiten ilmastonmuutos

*

Ihminen ei voi "tietää ja hallita".

Esimerkiksi Ilkka Niiniluodon ja Esa Saarisen filosofiateos Vuosisatamme filosofia (1987) on "filosofitietämisyritys" ottaa "maailma haltuun". 

Kirja on "länsimaisen filosofian tieto-oppia", ei sitä että pohtii avoimesti ihmisen mieltä ja olemisesta.   

*

Mikä "inhimillinen oleminen"? 

Voiko myös esimerkiksi visuaalinen muoto "kuva" kertoa olemisesta? Tai esimerkiksi kitaran soittaminen tai "musiikki" (tunnetiloihin vetoava ääni)?

*

Mikä ja kuka "minä"?

Onko minä esimerkiksi "tämän- tai tuonpuoleinen"?

*

Uskovaiset uskovat "minään ja henkeen". 

Kristityt uskovat "pyhään kolminaisuuteen" eli Isään (Jumalaan) Poikaan (Kristukseen) ja Pyhään Henkeen. 

Jotkut ajattelevat, että Jumala on kuollut ja että uskominen ja Jumala on pelkkää kuvittelua.  

Toiset kuvittelevat että kaikki on henkeä, toiset että kaikki on materiaa. 

Toiset ajattelevat, että on olemassa kaikille yhteisiä "totuuksia", "yhteisöjä" ja "yhteiskuntia".

Toiset uskovat, että "kaikkea hyvää tapahtuu" kun oikealla tavalla ajatellaan ja toimitaan, esimerkiksi kun "tieto on  valtaa".

Harvat eivät usko mihinkään. 

*

Kun ihmettelen olemista, minun täytyy tarkastella vain omaa olemistani, itseäni. Mehän elämme "maailmassa" jossa on äärettömän paljon ilmiöitä ja seikkoja ja ainoastaan oman olemisen pohjalta voimme kuvitella sen "hiukkasia".   

*

Ihminen osaa päästellä ääniä ja puhua sekä kirjoittaa merkkejä mutta ei ole tietävä olento. 

Yritys ottaa "äärettömyyden maailma ääreellisyyshaltuun" jää aina pelkäksi kuvitelmaksi. 

*

Koneiden, robottien ja digiajan Wikipedia on "teollisen kapitalismin modernin ensyklopedia". Se "tiedot" vanhenevat jo hetkiä ennen "tiedon syntymistä".

Länsimaissa kuitenkin kuvitellaan, uskotellaan, että ihminen voi olla "kaikkitietävä ja  kaikkihallitseva", siinä "tieto on valtaa". 

Tämä uskomus on kuitenkin kuolemassa. 

*

Jäljelle jää elävien ajatteleminen, löytäminen ja "sattuman vyöry" sekä "samantekevä ja välinpitämättömyys". 

Siinä ei ponnistella mihinkään suuntaan, viimeksi "tietämisviisauteen". 

Kaikki on pelkkää "maailmassa olemiseen" heittäytymistä.  

Koska sanan käyttö tapahtuu "järkeilyyn pyrkivän" kielen vankina, ihmisen täytyy yrittää antaa kaiken avautua itsestään kuvalla ja musiikilla

*

Koko inhimillinen oleminen ja elämä on kuvittelua ja unelmoimista. Tästä johtuu se, että taide voi antaa parhaita vastauksia ihmisenä olemisessa. 

Kaikenlainen viihteellisyys pysyy ikuisesti ylivoimaisesti suosituimpana, koska ihminen osaa vain kuvitella ja unelmoida kaikenlaista. 

*

Visuaaliseen kuvaan perustuva dadapuhe on avointa maailmaan heittäytymistä ja "avointa maailmassolemisen aistimista". Dadateokseni syntyivät kun irtaannuin tieto on valtaa -työelämästä ja tietouskosta. Opin samalla ymmärtämään se, että taide liittyy ennen kaikkea muuta "ihmisenä olemiseen". 

Olen kuvannut omakustanteessani "Jukka Paason kuvataide, Kauhava 2014, ISBN 978-952-6675-22-0) siitä kuinka tein maailmaan heittäytymällä dadaistisen teoksen Dadavalu.

Samalla hetkellä kun joku on rajannut "kuvan puheen" tulkitsemalla ja sanomalla "tämä kuva on tähän toiseen kuvaan verrattuna ylivoisesti parempi" kuvitteellinen inhimillinen oleminen kuolee.   

*

Internetistä (poikani Juhani Paason tekemistä nettisivuista) voi katsella vieläkin muutamia maalauksia, joita tein ennen dadavaihetta. Katso niitä netistä haulla "jukka paaso untitled dokument" (ihmeellinen.net).

Opin jo tuossa vaiheessa ymmärtämään se, että heti kun "graffiti onnistutaan kesyttämään" siinä ei ole kyse alkuperäisestä graffitipuheesta vaan "valtasysteemin koristeesta".

*

Ihmisten "lapset" ja "eläinten pennut" ovat olentoja, avoimia joustavia ja ulospäin suuntautuvia. 

Mutta vanhat ihmiset ovat usein "yhteen suuntaan" jäykistyneitä ja sisäänpäin kääntyneitä, kivettyneitä kuolleita elottomia kappaleita.

Monille uskonnon mukaiseen "uskonvarmuuteen kivettyminen" merkitsee "ainoaa oikeaa maailmassa olemista" ja uskonelämään heräämistä ja ikuiseen elämään valmistautumista. 

Toisten mielestä siinä on kuitenkin kyse orjamoraalista ja kohti "konkreettista kuolemaa" suuntautumisesta. 

*

Kirjoitin kunnan asukkaana 14.12.2018 seuraavan kirjeen Kauhavan kunnan hallinto-orgaanille:

 

"EHDOTUS KAUHAVAN VALTUUSTON PÄÄTÖSPÖYTÄKIRJOJEN LAITTAMISESTA PIKIMMIN KAUHAVAN KUNNAN INTERNETSIVUILLE

Suomi on nationalistinen oikeusvaltio. 

Suomen perustuslain mukaan ylin valta Suomen valtiossa kuuluu kansalaisille, puoluepoliitikkojen ja virkamiesten tehtävä on palvella kansaa. 

Järjestelmässämme demokratian luvataan toteutuvan paikallisen kuntahallinnon pohjalta. 

Kunnan vallankäytössä on keskeisessä asemassa asukkaiden vaaleissa valitsema kunnanvaltuusto.    

Olen Suomen kansalainen ja Kauhavan kunnan jäsen. 

Muutettuani perheeni kanssa Kauhavalle 2010 kiinnitin internetissä (Kauhavan internetsivuilla) huomiota siihen, että paikan VALTUUTETTUJEN PUOLUEJÄSENYYDESTÄ ei ollut mainintaa Kauhavan valtuuston jäsenten esittelylistalla. 

Tuon jälkeen puoluekanta lisättiin kauhavalaisten valtuutettujen internetesittelylistaan. 

Tuota listaa tulisi täydentää valtuutettua esittävällä valokuvalla, sekä valtuutetun osoitteella ja puhelinnumerolla.  

Luin muutama päivä sitten (Ilkka-yhtymän omistamasta) maakuntalehti Ilkasta ja sen jälkeen (Ilkka-yhtymän omistamasta) Komiat-paikallislehdestä toimittajien tekemät uutiset Kauhavan kunnanvaltuuston kokouksesta 10.12.2018. Kokouksessa käsiteltiin myös talousarvioehdotusta. 

Valtuustokokousta käsittelevä sanomalehtiuutisen lukeminen on kuitenkin eri asia kuin kaikkien kunnan asukkaiden maksutta internetissä luettavissa olevan virallisen päätöspöytäkirjan lukeminen. Sanomalehtiuutinen on pelkästään jonkun mielipide.   

Olen löytänyt Kauhavan kuntaorgaanin internetsivuilta 10.12.2018 pidetyn valtuustokokouksen ESITYSLISTAN mutta en kyseisen kokouksen virallista PÄÄTÖSPÖYTÄKIRJAA. Päätöspöytäkirja täytyy kuitenkin laittaa valtuuston päätöksentekoprosessin jälkeen pikaisesti myös Kauhavan kunnan internetsivuille. 

Nykyisen demokratian pääidea on se, että äänestämällä vaalissa eli luovuttamalla äänestämällä valta  edustaa itseään, asukkaat voivat käyttää ylintä valtaa kuntaorgaanissa.  

Toiseksi virallisella päätöspöytäkirjalla on merkitystä esimerkiksi kunnallisvalituksen kannalta."

*

Sain nopeasti hallintojohtajalta asiallisen vastauksen tähän kirjeeseeni 17.12.2018. 

Entisellä Kauhavan kunnalla oli tapana, että asukkaat kävivät kyliltä katsomassa kirkonkylän kunnantalolla julkisia ilmoituksia ja kuulutuksia. 

Suur-Kauhavalla tämä vanha käytäntö aiheuttaisi valtavaa liikkumista ja ympäristöhaittaa alueiden välillä.  Suomen suurkuntauudistuksen yhteydessä täytyy käydä läpi kaikki tämän tyyppiset seikat.

Mutta koska maa- ja metsätaloustalousvaltainen Suur-Kauhava ottaa kantaa myös "ilmastotalkoisiin"? 

 

ILMOITUS