Elias Krohn (s. 1977) on tekstityöläinen, jolle myös elävä kuva ja ääni ovat läheisiä ilmaisumuotoja. Hän kirjoittaa blogiinsa tästä hullusta maailmasta, kun ärsytyskynnys ylittyy. Joskus myös juttelee mukavia. Seuraa Eliasta Twitterissä: @EliasKrohn.

Pääkirjoitus kuumensi tunteita Twitterissä

Kulttuurivihkot avasi äskettäin Twitter-tilin, joten Kulttuurivihkojen kuulumisia voi nyt seurata myös sitä kautta. Uusia seuraajia on ilahduttavasti ilmaantunutkin. Tämä on synnyttänyt myös poliittista debattia, koska kaikki seuraajat eivät ole samanmielisiä kanssamme – ja hyvä niin. Itsekin olen Twitterissä uusi, ja heti aluksi huomasin, että 140 merkin pituusraja tuntuu jokseenkin mahdottomalta minkäänlaisen yhteiskunnallisen keskustelun käymiseen. Niinpä kommentoin keskustelua nyt lyhyesti – vaikkei twiittimäisen lyhyesti – tässä blogissani.

Kaikki työ on arvokasta?

Sieltä se taas tuli, Tasavallan Presidentti Sauli Niinistön uudenvuodenpuheessa: "Kaikki työ on arvokasta". Slogan saattaa puhutella paitsi työnantajapiirejä, joiden intressit Niinistön sanomisten taustalla usein pilkistelevät, myös palkansaajaliikettä.

Köyhyyttä renessanssiaikana ja tänään

Historiallisten romaanien lukeminen on hyödyllistä – uskoakseni huomattavasti hyödyllisempää kuin esimerkiksi nykyään niin muodikkaiden dekkarien. Parhaimmillaan historialliset romaanit antavat perspektiiviä olemassaoloomme. Ne muistuttavat siitä, kuinka ihmisenä olemisen perusasiat ovat säilyneet ennallaan ja toisaalta kuinka yhteiskunta ja teknologian tarjoamat mahdollisuudet ovat kehittyneet. Ne kertovat lähes aina myös ihmisten välisestä eriarvoisuudesta, jonka historiaa ihmiskunnan historia kauttaaltaan on.

Kaakaosta ja pullasta apu syrjäytyneille?

"Niinistö lupasi puuttua nuorten syrjäytymiseen – Tuleva presidentti Sauli Niinistö lupasi perusta työryhmän pohtimaan nuorten syrjäytymisen ehkäisemistä. Hän halusi kaikkien suomalaisten miettivän, mitä asiassa voitaisiin tehdä." (Yle Uutiset 5.2.2012)

En ole koskaan ollut politiikan seuraamisessa erityisen naiivi ja hyväuskoinen, pikemminkin päinvastoin. Edellä mainitun uutisen yhteydessä pidin kuitenkin itsestäänselvänä, että odotettavissa olisi poliittisiin ratkaisuihin perustuvia ehdotuksia syrjäytymisongelmaan – ehkä hyviä ja kannatettavia, ehkä ei, mutta poliittisia kuitenkin. Mieleeni ei edes tullut sellaista mahdollisuutta, että työryhmä antaisikin ohjeita syrjäytyneille itselleen. Näin on nyt kuitenkin käynyt.

Kapitalismi tuhosi lapsensa?

Vuosia sitten legendaarinen toimittaja Hannu Taanila kertoi radio-ohjelmassaan, kuinka hänelle oli lähetetty jokin tärkeille vaikuttajille tarkoitettu kyselylomake. Yksi kysymys oli ollut: Mikä on mielestänne Suomen suurin yhteiskunnallinen ongelma? Kyselyssä oli lueteltu runsaasti erilaisia valmiita vaihtoehtoja. Taanila oli rastittanut vaihtoehdon "Muu, mikä?" ja kirjoittanut tyhjälle riville: "Kapitalismi". Toinen kysymys oli koskenut suomalaisten yritysten suurimpia ongelmia. Siinäkin Taanila oli ruksinut "Muu, mikä?" -vaihtoehdon ja kirjoittanut: USA.

Hevoskärryt ja kirkkoveneet

Valtiosihteeri Raimo Sailas on sanonut virkamiestyöryhmän kuntauudistusesitystä puolustaessaan, että nykyiset kuntarajat on määritelty hevoskärryjen aikakaudella. Kansanedustaja Martti Korhonen (vas.), joka muutoin ei suhtaudu esitykseen yhtä innokkaasti kuin Sailas, on puolestaan sanonut kuntarakenteemme olevan peräisin kirkkoveneajalta. Nämä letkautukset antavat aiheen pariin kriittiseen huomioon.

Niinistön kannatus vain reilut 40 prosenttia

Sauli Niinistö Helsingin kirjamessuilla.Kokoomuksen ehdokas Sauli Niinistö voitti presidentinvaalien toisella kierroksella vastaehdokkaansa selvemmin luvuin kuin yksikään toinen suoralla kansanvaalilla Suomen presidentiksi valittu. Hänen ääniosuutensa oli 62,6 prosenttia Pekka Haaviston (vihr.) jäädessä 37,4:ään. Tässä mielessä hänen mandaattinsa on vahva. Vaalien toinen, vielä historiallisempi piirre oli kuitenkin äänestysaktiivisuuden jääminen matalammaksi kuin missään aiemmissa presidentinvaaleissa yli 60 vuoteen. Uurnille vaivautui vain 68,8 prosenttia kotimaassa asuvista äänioikeutetuista. Ulkomailla asuvat huomioiden luku oli 66,0. Esimerkiksi edellisten presidentinvaalien toisella kierroksella vuonna 2006 äänestysprosentti oli lähes 10 prosenttiyksikköä suurempi, ja tämänkertaisen vaalin ensimmäisellä kierroksellakin 4 prosenttiyksikköä suurempi.

Moni uutinen perustuu propagandaan

Toimittaja Johanna Vehkoo kirjoitti Journalisti-lehdessä (17.11.) internetin kansalaismedioista ja salaliittoteorioista. Hän kertoo Britanniasta, että “tutkijoiden mukaan netissä kirjoitetaan historiaa uusiksi, silä monet eivät osaa erottaa propagandaa uutisesta”.

Äänestän linjaa, en henkilöä

Paavo Väyrynen. Kuva: Wikipedia.Presidentinvaalit ovat suurta kansanhuvia. Äänestysprosentti on niissä ollut huomattavasti eduskuntavaaleja ja kaikkia muita vaaleja korkeampi. Henkilövaali kiinnostaa, koska henkilöt kiinnostavat – myös niitä, joilta puuttuu selvä poliittinen vakaumus ja pintajulkisuutta perusteellisempi perehtyneisyys politiikkaan. Kun valitaan presidenttiä, huomio kuuluisi kuitenkin keskittää niihin asioihin, jotka kuuluvat presidentin toimivaltaan.

Se on siinä

Petri Tamminen kirjoittaa esseekokoelmassaan Muita hyviä ominaisuuksia (Otava 2010) hauskasti suomalaisten miesten ja naisten puhetapojen eroista. Miesten puhetapa ilmentää ehdottomampaa ja itsevarmempaa asennetta.

Mitä Tukholmassa tapahtui todella?

Alan kirjallisuutta luettuani tavakseni on tullut suhtautua kaikkiin terrori-iskuja käsitteleviin uutisiin äärimmäisen skeptisesti. Vaikka suuria tunteita ja hedelmätöntä inttämistä herättävät 9/11-iskut jätettäisiin huomiotta, todisteita niin sanotun synteettisen terrorismin olemassaolosta on runsaasti eri puolilta maailmaa. Ehkä lähimmäksi meitä on tullut Naton Operaatio Gladio, jota valaisee erinomaisesti sveitsiläistutkija Daniele Ganser teoksessaan Naton salaiset armeijat (Like ja Rauhanpuolustajat, 2009).

ILMOITUS