Lasikenkä piparkakkutalossa

Aija Andersson on kirjailija ja äidinkielen opettaja. Lasikenkä piparkakkutalossa on hänen runobloginsa prinsessanlinnoista ja harharetkistä synkkiin metsiin. Aija Anderssoniin kirjoittajana voi tutustua myös hänen kotisivuillaan www.aijaandersson.com.

Pisaroi

I

 

tämä pisara on sinulle, Isa

sinulle pisarani, Edith, sinulle

Saima, Katri, sinulle

nuori nukkuva

Silmukka

unessa / kukaan muu ei näe muistojasi / meillä on vain muistomme / joiden tapahtumista neuvotellaan / valveilla / aurinko ei koskaan mene pilveen / suuret varjot siirtyvät merien / ja mannerten selkää / uneen ei pääse, / varjoissa saatat keksiä näkemäsi / lohkoissa / kun uni on jo hajonnut

Suudelma hyvälle yölle

Elämän lopun lääkärit

ovat huolissaan syystä:

Katto

Miksi avaruudelle pitää antaa merkitys

Tarvitseeko joka suuntaan tähyillä, etsiä

kiertoilmaisut esiin astuville hahmoille

Tiheä

Kapinalliset jotka odottavat

urheaa esimerkkiä uskoakseen

muutokseen

Neiti Etsivä Fan Club

En oo enää varma

oliko mulla harjoituskorvikset

ja sulla nirvanapaita

Häkkivarasto

Yhteen solmitut hyppynarut / betonipiha

naarmupolvien kikatusta. Helle joka piti ja meni

loska / loittoneva roska-auton perä.

Kaikki värit

Torjuttu ajatus on kevein muistaa.

Liikkeiltään nopein pois painettu muisto.

Ystävät

Naurun kyyneleitä, kyyneleitä ja

hiekalle jäävät pyyhkeemme

kuin samasta palasta syntyneet

Samuus (kolme runoa)

I

Suloinen nukke, olen unohtanut sen!

Komerossa tuuletonta hiljaista kuin

kesällä, matkaa varten tyhjennetyt hyllyt

Olen pölyssä piilossa nukke

Lumikieppi

Minä katson sinua kun nukut

Tunnetko?

Minä uurran sinulle rypyt

ja kannan sinut pesääni

Ukkoslintu

haluaisit syöksyä

mutta kyyhötät häkissä

muiden tavoin

muiden tavoin haluaisit pakahtua

kyyryssä kynnet koukussa vastatuuleen

Kaiku

sinä olet puhetta

ja minä huone

 

se mikä on välillämme

juoksee kilpaa talon nurkalta toiselle

Aavavalo

synnyt upoksissa, kuvajainen

vastustamaton

 

on pyörre etsijälle laaka

syli vedestä nouseva kivi

Kulta

– En anna sinulle iltaa,

saat vain aamun ja päivän,

hän sanoo

V-sana

olen tyyppiä V

validi V

joskus v-tuttaa olla V

Energia

tuntea kelluvansa vapaudessa

olla silti välissä

kun kaksi tasaväkistä voimaa vetää puoleensa

Raunio (kaksi runoa)

I

Verkon rinteillä kasvaa pikselikkö

hedelmien ja pilvien värisiä käskyjä,

ne kurottavat puuttuvaan

vulkaaniset ohjeet

pyydys

olkoon niin, että olen lopussa

rannaton meri, maavaippa ja tuli

Kita

Tällaisena yönä kaikki alkoi

Puuska tuli hiljaisuuteen, kiskoi hereille

kattopellit, humisi

ja alkoi vääntää koko kuvaa

pisara, liekki

aluksi suutuin sinuun

tein lähtöä ja ryntäsit syliin

kolonna

tuntuuko sinustakin, että maailmanlopun

bileet ovat alkaneet

että täällä juodaan janoon joka ei sammu

väännetään kehoja ennen tykkejä

jonkun toisen unta

näin jonkun toisen unta

 

makasin koodin kanssa niityllä 

pää järjestyksen kainalossa

hehku

ei ollut tarkoitus keskeyttää piirtämistä

nostin vain kynän, kun viiva alkoi kiertyä

pahaenteiseen suuntaan

ojenna

viimeinen terälehti sanoo aina: rakastaa

on parempi istuttaa kuin

kylvämättä jäähyväisiä

ILMOITUS