Ehjä (viisi runoa)

I

Minuun on helppo rakastua

Olen jotain ohimenevää

 

II

Katsot minua katsot peiliä

Millaista on kulkea

kohti elämän päättymistä?

Odottaahan lopussa rauha,

onhan perillä jo tyyni?

Katsot, et saa kuvasta selvää

Sirisee

siruina värisee levoton peili,

janoinen ja nälkäinen

 

III

Tämä mieli on jo sirpaloitunut

hajaannus kärkiä

reunoja sivuja, laitoja äärtä

peilinpaloja eilisen hologrammeja,

 

ei voi kiteitä sekoittaa enempää

 

Karannut liukunut ulottumattomiin

jäljennös, kehyksiään paennut kopio

 

Pisaroivaa välkettä avarassa tilassa. Silmiin tunkevaa glitteriä. On kaikki

painavaa ja painotonta,

huurtuva hämmennys, unihiekka

 

Yhtä ja hiiltyvää

ja terotinroskaa

 

IV

mieli joka vastustaa hetkeä

jota ei voi vastustaa ruumis ei mieli

 

V

kuka haluaisi olla ku/olematon

ei käänny, taaksepäin, ei kaadu

eteenpäin virtaa/n

ILMOITUS