Kita

Tällaisena yönä kaikki alkoi

Puuska tuli hiljaisuuteen, kiskoi hereille

kattopellit, humisi

ja alkoi vääntää koko kuvaa

kolinaa palotikkaista, laudoista irtoavat naulat,

kohinaan taipuvat puut

makasimme sänkyjämme puristaen

Oli vain kirske

seinistä jotka siirtyivät

 

Uusi vuodenaika katkoi kaiken kiinni olevan, 

heitteli irtonaisen,

vaahdotti matalan meren mustaksi ja mustassa

kuohui valkoinen, aallonharjat jotka katosivat

vuoroin maininkien kitaan

vuoroin valkoista syöksyvää etujoukkoa

 

En pidä tästä kuvasta tai kuvista ollenkaan

Ettekä te tarvitse tätä maisemaa

Teille, niin kuin minullekin, riittäisi ääni

– kuulittehan tekin sen

varmasti – tästä tai siitä yöstä

Eikä mikään laantunut vielä aamullakaan,

kun kuulimme kadonneesta laivasta

sisämaassa

se mouru särki ikkunalasit

ILMOITUS