Coda

Naistenklinikalla huudan

viekää minut kotiin

en osaa vielä puhua

 

suoritan Telemannin etydit

nätisti järjestyksessä

sormissa kasvaa rakkoja

kaikki pitelevät korviaan

 

luentani f-avaimessa ontuu

ryhdyn välttelemään: soittamista

hautaudun

mihin tahansa paitsi orkesterimonttuun

 

kunnes valitsen

soittimista vaikeimman

yksi kuiskaus,

ja lumi asettuu kaikkialle

 

tänään harjoittelen

risoluto,

se merkitsee päättäväistä

ihan sama, vaikka oppimista

ei tapahdu enää

kaikki johtuu varmaan helteestä,

joka vaivaa erityisesti tätä helmikuuta

 

valo paistaa kudosteni läpi

se haluaa ääneni, aineena

en pysy kasassa kauan

 

kenraalipaussi on seurannut minua Meilahdesta

ja nyt se on täällä

ILMOITUS