C

 

C, missä sinä olet nyt?

En näe sirppiäsi täältä, 

sillä minut on rajattu verhoilla näkyvistä 

jotta säilyisi naapurustollakin joku mielenrauha ja ruokahalu.

 

Ensin sinut vietiin minulta, C,

ja sitten minut pakotettiin 

sanomaan 

hyvästit sinulle.

Naurettavaa! 

Sanat eivät riitä!

 

Juuri, kun olin tässä elämässä 

aloittanut sen, minkä sinulle lupasin,

pelinohjaaja meni ja latasi minuun sairauden.

Se sai heti vainun nuorista kudoksistani, kietoutui hermojeni ympärille ja alkoi syödä.

 

Nyt minä makaan täällä yksin.

Tehtäväni on olla hiljaa ja 

herätä taintuakseni taas,

kunnes uusi lääke ruiskutetaan

tai uusi huume isketään pöytääni 

säännönmukaisesti.

Mutta sairaalan hanavesi on niin kortilla, että siitä pitää taistella!

Toverit, ei "taistella" vaan todella taistella, tiedätte kyllä.

 

Ja koska minun silmäni vielä palavat, taistelen

rampana vammaisena invalidina jalattomana

ja kuulun kaikkiin yhteisöihin,

mutten sentään ole

silmitön sydämetön menetetty tapaus turha toivo kuollut jo.

 

C, jos olisit täällä, 

kiinnittäisit nyt huomioni muualle.

 

Ennen vesi ahdisti minua, 

kaivot, nopeat joet ja suolammet, 

nimeä ne.

Nyt vesi on kaikki.

Täällä sairaalassa olen saanut oppia, että minä en kuole 

siihen, että joudun odottamaan vettä pienen hetken.

 

Te jotka tunnette minut

arvaatte jo varmaan, mitä minä puhuin potilasasiamiehistä ja Euroopan sosiaalioikeudesta 

ja kuinka luettelin kaikki sopivat arvonimet jotka ovat lueteltavissa

siinä vaiheessa, kun 

en ollut saanut vettä 139 minuuttiin, vaikka minut oli leikattu poikki 1200 minuuttia aikaisemmin. 

 

Emansipaationi kuulosti säälittävältä:

"Potilas agitoituu vuoteessaan."

 

Ja kyllä, sorruin myös sanomaan, että "tämä ei jää tähän"

niin kuin ei mikään koskaan 

ole jäänyt

niin kuin te vanhat rakkaat viholliseni tiedätte.

Mutta jalkani vietiin pöydän kautta krematorioon, enkä voi säilyttää sitä

selkärepussani niin kuin muita taakkojani menneestä.

 

Ehkä reppu unohtuu kaappiin kun rullaan pois 

tai kun minut rullataan pois.

 

Löytäjät, älkää avatko reppua!

Muuten vapautatte 

vaarallisen laulun,

jonka sävellaji on tänäänkin viritetty kaupungin kattojen ylle. 

Laulun aihe osaa painua sydämiin ja tehdä kulusta raskaan

mutta on olemassa muitakin tehtäviä kuin säestää.

 

Niin kuin sinulta opin, C, 

muistoesineitä ei pidä säilöä.

 

Ole sinä sirppi, C.

 

Minä kokeilen, voinko huijata pelinohjaajaa.

 

 

#yhdenvertaisuus

#suomenamputoidut

 

 

Entisen esimieheni Claes Anderssonin (1937–2019) muistolle

ILMOITUS