Lasikenkä piparkakkutalossa

Aija Andersson on kirjailija ja äidinkielen opettaja. Lasikenkä piparkakkutalossa on hänen runobloginsa prinsessanlinnoista ja harharetkistä synkkiin metsiin. Aija Anderssoniin kirjoittajana voi tutustua myös hänen kotisivuillaan www.aijaandersson.com.

lopulta elämänräpäys

Runo piensäeromaanista Pii

Suden pieni kuono,

pyöreiden silmien rukous.

Säästä minut, anoo,

ja Havu alkaa haaveilla

Toive

Kuljet poikki torin, joukkojen. Kukaan ei kulje kevyesti. Kaikki kantavat jotakin, toivetta laskea taakka. Etsit yhtä, jonka kanssa luopua painosta. Kierrät ympyrää, huomaat, mutta ajatus yhdestä työntää eteenpäin. Kunnes yksinäinen käsine mytyssä kaivonkannella – ja muurilla keltainen huopahattu, kuin aavistus hänestä. Suljet sateenvarjosi. Kääntyisitkö takaisin? Unohtaisit yhden. Tiedätkö enää ketä etsit, kaikkien näiden ihmisten jälkeen, mitä etsit, hymyä jonka kadotit. Haluat kuulla sen, kaikkien kasvojen jälkeen.

lähelle

näköala lähelle ja pehmeään

kerran sileään

pikku jekkuja

totuus horjahti viimeisellä portaalla

kuin valheet

jotka syyttävät aina muita

Horisontti

"Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi"

mutta sitten tuodaan hän jota pitäisi rakastaa eniten

Kohmeesta

Kun varjot pitenevät ja kädet kohmettuvat

meillä on kai toisemme

kesät aina

kesät aina lipsuvat pois

 

kesän kantta vasten

ollaan hetki lappeellaan

Katkeroitumisen anatomia

Mustumalla sain täyden huomiosi

Nyt olet jo tottunut tähän

Ehkä ei kannata enää yrittää 

Olethan sietänyt minua

Muistamme

Me, jotka jäämme,

tunnemme lähteneet

 

Jäämme lähtöjen luo

Soutajan sanat - Kolme runoa pinnoista

"Soutajan sanat - Kolme runoa pinnoista"
Kuvarunosarja

Teksti: Aija Andersson
Kuvat: S. Andersson

Piilopirtti

Tässä on talo

jonka ikkunoissa on verhot

Palmikko (2 runoa)

I

eilisen asento vaihtelee / kuin jakaus / eri kohdassa aina herätessä / takussa

kastautuminen, kumous

menet edeltä turkoosiin

pohkeet pärskeen syrjässä

osanen

hehkuu päättymätön päivä / pyörii kehräin, korventaa / meidät hiljaisiksi / sillä kun on sanonut kaiken, on sanonut / nokista oksaa / jäljellä seitsemän kukkaa / alassuin / taika / niin kuin luku joka sisältää kaikki numerot / tai tunne jossa kaikki / tunteet samaan aikaan aamu

 

korret, uimapuvut

aloillaan paahteessa / vaikka ei malttaisi / maata sijoillaan / koko kesä oranssia naurua / tuulessa kevyttä kaupungin tomu / ja mielet metsätähdet / kesä on varmaa / kuin suusi syreenisokeri / se jonka haluan pysyvän

 

Addiktio

Olen pelisi

kortit levällään voittosi jälkeen

kohta

jos aineen voisi nähdä,

ei olisi enää pimeää

     sijaa

et tarvitse, ihmisesi ovat täynnä

näyteikkunoita

Proteesipalvelumuotoilu

I

"Nyt kun sinut on amputoitu,
sinun pitää huolehtia, että et liho
eikä painosi nouse yhtään."

Varpunen

Katsotte minua katsotte kauhua

Kuva kapeasta kielekkeestä,

olen kuva äidittömistä lapsista

Suunnat (kolme runoa)

I

etsin taitoa rakastaa / sinua tai häntä, / ketä tahansa / kovaa, / itseäni kai

Kuvittele millaista

I

Oli vain kieli josta puuttuivat adjektiivit
jotta saisit päättää itse
värit sävyt paikat
ajat
vapautesi takia.

Ehjä (viisi runoa)

I

Minuun on helppo rakastua

Olen jotain ohimenevää

Meille

Hauraille

harvinaisille

herkille

Kaniini

Valkoinen kaniini saa vainun

korttipakasta

loikkaa häkistä taikurin hatusta

ILMOITUS