Ukrainan sota – uusi maailmanjärjestys? Afrikan, Latinalaisen Amerikan ja Aasian maiden ”kauna kansainvälistä järjestystä kohtaan”

Münchenin turvallisuuskonferenssin järjestäjä Christoph Heusgen syytti Münchenin turvallisuusraportissa 2023 Afrikan, Latinalaisen Amerikan ja Aasian maita ”kaunasta” ”kansainvälistä järjestystä kohtaan”. Lännen poliitikot ja valtamedia ovat usein neuvottomia sen suhteen, miksi globaalin Etelän maat eivät tuomitse samalla tavalla Venäjän hyökkäystä Ukrainaan eivätkä osallistu lännen boikottitoimenpiteisiin Venäjään vastaan. Yksi yleinen selitys asialle on se, että Venäjä on onnistunut levittämään omaa narratiiviaan Ukrainan sodasta huolestuttavan tehokkaasti.

Toisen näkökulman avaa Intian ulkoministerin Subrahmanyam Jaishankarian toteamus, jota Saksan liittokansleri Scholz Münchenin turvallisuuskonferenssissa siteerasi: ”Euroopan on päästävä eroon ajattelutavasta, jonka mukaan Euroopan ongelmat ovat maailman ongelmia, mutta maailman ongelmat eivät ole Euroopan ongelmia.” Globaalin Etelän näkökulmasta lännen näkemys Ukrainan sodasta on hyvin Eurooppa-keskeinen: kysymys on Euroopan muuttuneesta turvallisuustilanteesta. Euroopan ulkopuolella Ukrainan sotaa ja lännen Venäjään kohdistamia vastatoimia tarkastellaan nykyisen maailmanjärjestyksen ja sen muutosten näkökulmasta.

Useimmat eurooppalaiset eivät pysty spontaanisti sanomaan, missä sotia on käynnissä ja mistä niissä on kyse. Ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan konfliktitutkijat olivat laskeneet jo 20 sotaa maailmanlaajuisesti. Esimerkiksi Jemenin sota on useimpien eurooppalaisten käsityskyvyn ja tietoisuuden tuolla puolen. Jos Suomessa joku toteaa Jemenin sodasta: ”Se ei ole meidän sotamme”, niin hän ei todennäköisesti joudu kuulemaan, että tästä asenteesta puuttuu jotenkin solidaarisuus. Nato-maat ovat toimittaneet aseita Saudi-Arabian johtamaan liittoumaan kuuluville valtioille Jemenin sodassa. Tämä ei herättänyt lännessä keskustelua. Autoritaarista kuningaskuntaa olisi ollut myös vaikea esittää toivoa herättävänä nuorena demokratiana, jonka on puolustettava itseään. Niinpä Jemenin sodan kriitikot onkin nähty ainoastaan ”tavanomaisina epäiltyinä”, jotka yrittävät jokaisessa tilaisuudessa samaistaa ”lännen arvomaailman” halveksettaviin pääomaintresseihin.

Saksalainen konservatiivinen Frankfurter Allgemeine Zeitung kysyi lehden otsikossa: ”Ovatko kaikki Latinalaisessa Amerikassa Putinin ymmärtäjiä?”1 Tämän taustalla oli se, että Brasilian presidentti Luiz Inácio Lula da Silva torjui Saksan liittokansleri Scholzin, kun tämä yritti saada häntä liittolaiseksi Ukrainan sotilaalliselle tukemiselle. Lula tarjoutui sen sijaan rauhanvälittäjäksi Ukrainan sotaan. FAZin selitys oli, että venäläisten propaganda oli onnistunut. Lehdelle ei selitykseksi kelvannut Lulan huoli Ukrainan sodan eskalaatiosta. Eivät myöskään Brasilian hallinnon haasteet, kuten se, että on vakautettava Etelä-Amerikan suurin maa oikeistovallankaappausyrityksen jälkeen – ja että hänen on pidettävä sosiaaliset vaalilupaukset uhraamatta Amazonin sademetsiä lyhyen aikavälin talouskasvun vuoksi. Hän on luvannut säilyttää tämän ”maailman keuhkon”, ja länsimaiset hallitusten päämiehet muistuttavat häntä tästä kansainvälisissä ilmastokokouksissa.

Scholzin kävi näin myös Intian vierailun yhteydessä. Berliner Zeitung otsikoi: ”Scholz tuomitsee Moskovan - Modi edistää rauhanpyrkimyksiä.”2 Modin kanssa käymänsä keskustelun jälkeen Scholz korosti sodan toistuvasti tuomitsevien YK:n päätöslauselmien merkitystä. Intia ei ole hyväksynyt mitään näistä päätöslauselmista, vaan on aina pidättäytynyt äänestämästä. Maa, jolla on läheiset taloudelliset ja sotilaalliset siteet Venäjään, haluaa pysyä puolueettomana. Modi painotti, että Intia on aina vaatinut ratkaisua vuoropuhelun ja diplomatian avulla siitä lähtien, kun sota alkoi vuosi sitten. ”Intia on valmis osallistumaan mihin tahansa rauhanprosessiin.” Ukraina ja sen länsiliittolaiset ovat torjuneet neuvottelut. Ennakkoehtona on ollut, että Venäjä olisi valmis vetämään joukkonsa Ukrainasta. Modi totesi, että Intia oli alusta alkaen kannattanut sitä, että ”tämä sota on ratkaistava vuoropuhelun ja diplomatian avulla”.

Scholz ei arvostellut Intian äänestyskäyttäytymistä YK:n yleiskokouksessa. Scholz painoitti olevansa varma, että ”jopa niiden maiden joukossa, jotka eivät äänestäneet, suuri enemmistö pitää tätä hyökkäyssotana”. Intian hallituksen edustajat eivät kuitenkaan koskaan puhu sodasta, vaan aina kriisistä tai konfliktista.

Scholz vältti ”opettamasta” Intiaa suhteissa Venäjään. Venäjän hyökättyä Ukrainaan maailman väkiluvultaan toiseksi suurin maa on laajentanut suhteellisen halvan venäläisen öljyn tuontia. Kriitikot syyttävät Intiaa lännen pakotteiden heikentämisestä. Intia taas sanoo tarvitsevansa halpaa öljyä köyhälle väestölleen. Saksan hallitus ei halua problematisoida tätä. ”Olisi väärin, jos pitäisimme tätä provokaationa”, hallituslähteet sanovat. Intia on myös sotilaallisesti hyvin lähellä Venäjää. Suuri osa Intian asevoimien kalustosta tulee sieltä. Länsimaat haluavat muuttaa tätä.

Intian ulkoministeri Subrahmanyam Jaishankar puhui YK:n yleiskokouksessa New Yorkissa syyskuussa 2022. Hän muistutti, että hänen maansa juhli itsenäisyyden 75-vuotispäivää vain muutama viikko sitten, ja korosti, että he jatkavat työtään, jotta ”vapautuisimme kolonialistisesta ajattelutavasta”. Siihen sisältyy vaatimus ”uudistetusta monenvälisyydestä” – sellaisesta, jossa entisiä siirtomaita ei alenneta entisten siirtomaaherrojen kätyreiksi, vaan ne pikemminkin edustavat omia etujaan omalla äänellään ja ottavat siten itsenäisen aseman globaalissa järjestyksessä.

Natossa ja EU:ssa koetaan myös, että Afrikka on ongelma Ukrainan sodan suhteen. Läntinen media on kiinnostunut nykyisin globaalista Etelästä usein vain sen suhteen, miten se suhtautuu Ukrainan sotaan. Yksi iso keskustelun aihe on ollut, miksi Afrikan maat eivät tuomitse samalla tavalla Venäjän hyökkäystä ja miksi ne eivät ole liittyneet Venäjän vastaisiin pakotteisiin. Niinpä Ukrainan sotaa koskevasta YK:n päätöslauselmasta toimitetun äänestyksen jälkeen, Venäjän hyökkäyksen vuosipäivänä, saksalainen Stern-lehti esittääkin kysymyksen: ”Onko olemassa uusi Afrikka-ongelma?”3

”Miksi afrikkalaisia kiinnostaisivat länsimaiden sodat, kun länttä eivät ole kiinnostaneet afrikkalaiset sodat?” kysyy yksi Afrikan maineikkaimpia pilapiirtäjiä kenialainen Paul Kelemba ja viittaa samalla siihen, kuinka YK hänen mukaansa käänsi selkänsä Ruandalle vuonna 1994, kun maassa tapahtui jopa 800 000 henkeä vaatinut kansanmurha.

Silmiinpistävän monet Afrikan maat äänestivät tyhjää. Ennennäkemätöntä! Euroopan maat ovat avustaneet Afrikan vuosikymmenniä ja sitten Afrikan maat yksinkertaisesti kieltäytyvät osoittamasta heille solidaarisuutta! Afrikan maat eivät ole vähiten kiinnostuneita elintarviketurvastaan Ukrainan sodan yhteydessä. Jos sota itsessään heikentää sitä, koska Ukraina ja Venäjä ovat tähän asti kuuluneet maailman tärkeimpiin viljanviejiin ja tuotantomäärät ovat sodan vuoksi laskussa, asianomaisilla tuojamailla ei ole mitään intressiä jatkaa sotaa – ei edes silloin, kun länsi korostaa, että näin päästäisiin Ukrainan kannalta parempaan lopputulokseen.

Se, että entiset siirtomaavallat olivat heittäytyneet Ukrainan taakse ennen äänestystä, ei ehkä myöskään ole ollut paras mahdollinen sympatian lisääjä entisissä siirtomaissa. Vaikka 141 valtiota 193:sta äänesti YK:n päätöslauselman puolesta, Venäjän eristäminen ei ollut niin selvää kuin länsimaat olivat toivoneet. Mali äänesti jopa päätöslauselmaa vastaan. Länsi-Afrikan maan sotilashallitus oli viime vuonna irtisanonut Ranskan kanssa tehdyn puolustussopimuksen ja karkottanut kaikki entisen siirtomaavallan sotilaat.

Se, että Ranskan sijaan Venäjä voi nyt laajentaa vaikutusvaltaansa alueella, on Euroopan näkökulmasta huono valinta. Euroopan näkemys ei kuitenkaan ole Malin hallitukselle sen ratkaisevampi kuin Kremlin mielipide Ukrainan halusta liittyä Natoon Ukrainan hallitukselle.

Suomen Kenian-suurlähettiläs Pirkka Tapiola ilmaisee Afrikan maiden nihkeän suhteen läntisiin pakotteisiin ja toimiin Ukrainan sodassa: ”Taustalla on osaltaan länsimaiden ja erityisesti Britannian ja Ranskan pitkä siirtomaahistoria Afrikassa.” Sen sijaan Venäjällä tai sen edeltäjällä Neuvostoliitolla ei koskaan ollut afrikkalaisia siirtomaita. Tämän lisäksi kylmän sodan aikana Neuvostoliitto tuki siirtomaiden itsenäisyysliikkeitä ja koulutti merkittävän määrän Afrikan ja muiden maanosien itsenäisyysliikkeiden aktivisteja. Vapaustaisteluun saaduista aseista kiitettiin Neuvostoliittoa samalla tavalla kuin Ukraina kiittää nyt länttä omassa vapaussodassaan.

Monet Arabiliiton maat yhtyivät YK:n yleiskokouksessa Venäjän hyökkäyksen tuomitsevaan lausuntoon. Syyria ainoana Arabiliiton maana oli tuomitsemista vastaan. Algeria, Irak, Sudan ja Etelä-Sudan jättivät äänestämättä. Marokko ja 11 muuta maata eivät osallistuneet kyseiseen yleiskokoukseen.Yhdistyneet arabiemiirikunnat yhtyi tuomitsevaan lausuntoon, mutta ilmoitti, että ei liity Yhdysvaltojen ja EU:n taloussanktioihin Venäjään vastaan. Sen sijaan Yhdistyneet arabiemiirikunnat ja Saudi-Arabia ovat solmineet Venäjän kanssa liiton (ns. OPEC plus) öljyntuotannon pitämisestä tietyllä alhaisella tasolla.

Yhdistyneiden arabiemiirikuntien ja Saudi-Arabian kielteisen kannan taustalla Washingtonin suhteen on se, että ne vaativat Yhdysvalloilta voimakkaampia tukitoimia sodankäynnilleen Jemenissä. Tämän lisäksi Saudi-Arabia toivoo Yhdysvalloilta tukea oman ydinaseohjelman luomisessa. Ilmeisesti kyseisten maiden toimintaan vaikuttaa myös Yhdysvaltojen ja Naton vetäytyminen Afganistanista. Heidän mielestään alueellinen yhteistyö Venäjän ja Kiinan kanssa on vakaammalla pohjalla kuin ailahtelevan Yhdysvaltojen.

Huolimatta arabiliiton maiden tuomitsevasta kannasta YK:ssa Venäjän hyökkäykseen he syyttävät länsimaita kaksinaismoraalista. YK:n yleiskokousta ei ollut kutsuttu kokoon tuomitsemaan Naton pommituksia Kosovon sodan aikana, ei Yhdysvaltojen ”terrorisminvastaisia operaatioita” Afganistanissa tai Yhdysvaltojen hyökkäystä Irakiin. Ukraina tuki USA:n hyökkäystä Irakiin ja sen jälkeistä maan miehitystä 5 000 sotilaalla. Ukrainalaiset sotilaat muodostivat suurimman yksittäisen ei-amerikkalaisen miehitysjoukon Irakissa. Bagdadissa tätä ei ole unohdettu.

Arabimaat ovat menettäneet luottamuksensa länteen. USA, Nato ja EU mobilisoivat kaikki voimansa tuomitakseen Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan ja vahingoittaakseen Venäjän taloutta. Mutta samat ”läntisten arvojen puolustajat” eivät tee mitään Israelin sotatoimien suhteen Lähi-Idässä. Israel voi puuttua sotilaallisesti Libanonin ja Syyrian sisäiseen tilanteeseen ja miehittää palestiinalaisalueita ilman minkäänlaisia sanktiota. 4

Ukrainan sodan lopputulos tulee pitkälti ratkaisemaan tulevan uuden maailmanjärjestyksen rakenteen. Professori (emer.) Jyrki Käkönen toteaa artikkelissaan ”Maailmanjärjestys ja Ukrainan sota” (Kosmopolis 4/2022): ”Ukrainan sodan seurauksena näyttäisi olevan Yhdysvaltain aseman vahvistuminen maailmanpolitiikassa. Se puolestaan luo edellytykset Yhdysvaltain toiselle valtasyklille kolmannen vuosituhannen alussa.” Globaalin Etelän näkökulmasta tämä tulos saattaisi merkitä epäoikeudenmukaiseksi koetun vallitsevan kansainvälisen järjestelmän lujittumista ja vaihtoehtoisten ja rinnakkaisten monenkeskisten globaalin hallinnan instituutioiden (esim. BRICS, NDP (Uusi kehityspankki) tai AIIB (Aasian infrastruktuuri-investointipankki) toteutumisen olennaista vaikeutumista.

Länsi on ollut maailmanjärjestelmän hallitseva voima vuosisatoja. Ranskalainen sosiologi ja filosofi Edgar Morin toteaa siitä: ”Lännen herruus on ihmiskunnan historian pahin, kestoltaan ja laajuudeltaan koko planeetalla.” Tämä on myös olennainen osa globaalin Etelän historiallista muistia.

Kiinan osalta Käkönen kirjoittaa: ”Venäjän kohtalo Ukrainan sodassa on kohtalon kysymys myös Kiinalle. Voiko Kiina antaa Venäjän hävitä tuon sodan, joka koskee olennaisesti Venäjän ja Yhdysvaltain suhdetta? Ukrainan mahdollinen voitto on myös Yhdysvaltain ja koko niin kutsutun Lännen voitto. Siten Venäjän heiketessä tämä tulos voisi olla myös Kiinan tappio ja johtaa Kiinan marginalisoitumiseen maailmanpolitiikassa.”

Käkönen tutkii Ukrainan sotaa maailmanjärjestelmäanalyysin näkökulmasta ja toteaa: ”Ukrainan sodan tavoite ei ollut vain Venäjän imperiumin palauttaminen, vaan se kytkeytyy suoraan kamppailuun maailman johtajuudesta ja suurvallan asemasta maailmanjärjestelmässä.” Hänen analyysinsä Venäjän hyökkäyksen syistä on, että ”sodalla Venäjä halusi laskevana suurvaltana osoittaa, että sitä ei voida sivuuttaa rakennettaessa kolmannen vuosituhannen maailmanjärjestystä tai maailmanjärjestelmän kuudetta valtasykliä.” Tulos on kuitenkin todennäköisesti päinvastainen riippumatta sodan lopputuloksesta. Suomi ja Ruotsi ovat liittymässä Natoon, EU on tullut riippuvaiseksi yhdysvaltalaisesta energiasta, öljystä ja kaasusta, Yhdysvaltojen aseteollisuuden taloudellinen ja poliittinen valta lujittuu militarismin roolin kasvaessa globaalisti.

Venäjän Ukrainassa käymä sota osoittautuu tekijäksi, joka muuttaa maailmanjärjestyksen valtasuhteiden kehitystä. Yhdysvaltojen hegemoninen asema on vahvistumassa. Mahdollinen Yhdysvaltain toinen valtasykli merkitsee kansainvälisen eriarvoisuuden jatkumista ja Euroopan omien tavoitteiden unohtamista, koska ne ovat ristiriidassa Yhdysvaltain etujen kanssa. Naton jäsenenä Suomi liittyy koloniaalisen järjestelmän säilyttäjiin.

Mutta varmaa on myös se, että globaali Etelä ei enää halua alistua lännen raaka-aine-ja energia-tuottajaksi sekä halvan työvoiman tuotantoalueeksi.

Ihmiskunnan kohtalonkysymys on estää Ukrainan sodan laajentuminen tai muuttuminen kolmanneksi maailmansodaksi. YK:n pääsihteeri Antonio Guterres totesi 6.2.2023 YK:ssa: ”Pelkään, että olemme menossa kohti laajempaa sotaa. Emme unissakulkien, vaan silmät apposen auki.”

ILMOITUS