Poliittinen murha Saksassa – yksittäinen tekijä vai NSU 2.0?

Kasselin piirihallituksen johtaja ja kristillisdemokraatti (CDU) Walter Lübcke murhattiin kesäkuun 1. ja 2. päivän välisenä yönä teloitustyyliin niskalaukauksella. Murhapaikalta löytyneet dna-todisteet johtivat uusfasistina tunnetun Stephan Ernstin pidättämiseen kesäkuun 15. päivänä. Hän on sittemmin tunnustanut teon ja ilmoittanut toimineensa yksin. Kuulusteluissa hän on myös paljastanut murha-aseen piilopaikan. Sen lisäksi poliisit löysivät myös muun muuassa Uzi-konepistoolin ammuksineen. Tosin myöhemmin hän on perunut tunnustuksensa. Tällä ei arvella olevan mitään vaikutusta, koska hänen selostuksensa teosta on ollut erittäin seikkaperäinen.

Murhatutkimusten yhteydessä on pidätetty kaksi muuta henkilöä. Heitä syytetään avonannosta murhaan. Vangittuna on 64-vuotias Elmar J., jonka epäillään myyneen murha-aseeksi epäillyn käsiaseen murhaajalle vuonna 2016. Toinen pidätetty on 43-vuotias Markus H., jonka uskotaan järjestäneen yhteyden myyjän ja murhamiehen välille. Kummallakin on ollut yhteyksiä äärioikeistolaisiin piireihein. 

Murhan motiivi liittyy Lübcken pakolaismyönteisiin lausuntoihin ja toimintaan turvapaikanhakijakriisin aikana sekä hänen vastuualueeseensa, johon kuuluivat turvapaikanhakijoiden sijoittaminen ja heistä huolehtiminen. Lübcke puolusti kristillisistä arvoista käsin alueelle perustettua pakolaiskeskusta. Hän sanoi keskustelussa pakolaiskeskuksen vastustajille: ”Jos joku ei ole samaa mieltä näistä arvoista, hän on vapaa lähtemään maasta. Se on jokaisen saksalaisen oikeus.” Kyseisessä kokouksessa oli ollut läsnä myös murhasta epäilty Stephan Ernst.

Lübcken lausuntoa seurasi vihakampanja ja hän sai lukuisia tappouhkauksia sosiaalisessa mediassa. Hänen kotiosoitteensa julkaistiin myös äärioikeiston sivustoilla.

Uusnatsi Stephan Ernst ja väkivaltainen menneisyys

Tekijällä on pitkä historian toiminnasta erilaisissa äärioikeiston verkoistoissa. Myös hänen rikosrekisterinsä on mittava. Stephan Ernstillä on tilillään seitsemän tuomioita vuosilta 1993–2010. Hänet tuomittiin vuonna 1995 alaikäisenä kuuden vuoden vankeustuomioon yrityksestä räjäyttää pakolaiskeskus. Viimeinen tuomio on vuodelta 2010 osallistumisesta uusfasistien väkivaltaiseen hyökkäykseen DGB-ammattiliiton vapputapahtumaan Dortmundissa. Useampi sata uusnatsia ryntäsi vappuna 2009 DGB:n tilaisuuteen aseistautuneena kivillä ja erilaisilla lyömäaseilla. Pitkästä rikosrekisteristä huolimatta Ernst sai vain seitsemän kuukauden ehdollisen vankilatuomion.

Saksan turvallisuusviranomaiset väittävät, että Ernst ei olisi ollut enää aktiivinen vuoden 2010 jälkeen  uusfasistissa piireissä. Niinpä poliisi ei enää seurannut hänen toimiaan. Tämä ei vastaa todellisuutta. Ernst on ollut aktiivisesti yhteydessä Kasselin uusfasistisiin piireihin. Sosiaalisessa mediassa hän kirjoitti Game Over -nimimerkillä rasistisia kommentteja maahanmuuttajia ja hallitusta vastaan. Yuotubessa hän kirjoitti ennustavasti: ”Joko tämä hallitus eroaa, tai tulee kuolonuhreja”. 

Ernstillä on ollut myös yhteyksiä äärioikeistolaiseen ”germaaniseen uskonyhteisöön” (Artgemeinschaft – Germanische Glaubensgemeinschaft), jonka toiminta perustuu ”rasistiselle ideologialle” ja konspiratiivisuudelle. Hänellä on arveltu olevan myös yhteyksiä äärimmäisen väkivaltaiseen ”Combat 18” -uusnatsiverkostoon. Järjestön numero ”18” on usein käytetty uusnatsisymboli, joka juontuu Adolf Hitlerin nimikirjainten järjestysluvusta aakkosissa. Yksi järjestön jäsen nimitti Ernstiä pidätyksen jälkeen sosiaalisessa mediassa ”yhdeksi parhaimmista”.

Weimarin tasavallan haamun nousu

Tapaus on nostanut Saksassa mieleen Weimarin tasavallan ajan menneisyyden haamut. Lübcken teloitusmurhaa on verrattu äärioikeistolaisten puolisotilaallisten ryhmien suorittamiin poliittikkojen murhiin 1920- ja 30-luvun alussa. 

Valtiovarainministerinä vuosina 1919–20 toiminut keskustapoliittikko Matthias Erzberger ammuttiin äärioikeistolaisen organisaatio Consulin toimeksiannosta elokuussa 1921. Suurinta poliittista huomiota herätti ulkoministeri Walther Rathenaun murha 24. kesäkuuta 1922. Rathenau oli joutunut äärioikeiston voimakkaan juutalaisvastaisen vihakampanjan kohteeksi, kun hänet oli nimitetty ulkoministeriksi. Hänet leimattiin ”kansainvälisen juutalaisuuden” edustajaksi, jonka Saksan kansa on tuomitseva. Tuon ajan äärioikeistolaisessa piireissä esitetyssä laulussa vaadittiin hänen likvidoimistaan. Murhan poliittisena tavoitteena oli yhteiskunnallisen tilanteen kärjistäminen ja viime kädessä sotilasdiktatuurin pystyttäminen. 

Äärioikeistolaiset tahot murhasivat Saksassa vuoteen 1924 mennessä lähes 400 poliittista vastustajaa. Neues Deutschland -lehti muistuttaa ”20-luvun äärioikeistolaisen terrorin päättyneen vuonna 1933 natsiterroriin” ja tuolloinkin ”poliisissa ja armeijan piirissä äärioikeistolaisten käsissä oli tärkeitä asemia”.

Lübcken murha on herättänyt Saksassa keskustelua äärioikeiston kohonneesta valmiudesta käyttää väkivaltaa. Se, että nyt vasta turvallisuusviranomaiset ottavat vakavasti uusfasistien tuottaman turvallisuusuhan, osoittaa miten ne ovat viime vuosina ylenkatsoneet ja vähätälleet oikeistoradikaaleihin ja uusnatseihin liittyvää väkivaltapotentiaalia ja siihen liittyviä verkostoja. Saksassa uusfasistiset ryhmät ja skinit ovat tehneet kaikkiaan lähes 200 rasistista murhaa tai tappoa vuoden 1990 jälkeen. Myös poliitikot ovat joutuneet entistä useammin uusfasistisen väkivallan kohteeksi. Kölnin puolueista riippumaton pormestariehdokas Henriette Reker ja CDU-poliitikko Andreas Hollstein ovat joutuneet uusnatsien murhayrityksen kohteeksi.

Arvostettu liberaali päivälehti Süddeutsche Zeitung kertoi hiljattain, miten Neuköllnissä Berliinissä uusnatsit ovat kymmenen vuoden ajan terrorisoineet ulkomaalaisia auttavia ja rasismin vastaista työtä tekeviä vasemmistopoliitikkoja. Saksassa onkin usein syytetty poliisia ja turvallisuuselimiä siitä, että ne ovat sokeita äärioikeiston suuntaan. 

Lübcke, Stephan Ernst ja NSU

On esitetty kysymys siitä, onko teon taustalla laajempi oikeistoradikaalien verkosto. Onko Ernst toiminut yksin, vai onko taustalla oikeistoradikaalien verkosto? Millaiset yhteydet Ernstillä on ollut erilaisiin uusnatsien verkostoihin? Erityisesti esille on noussut terroristisolu kansallissosialistisen maanalaisen rintama (Nationalsozialistische Untergrund, NSU), joka syyllistyi vuosina 2000-2011 murhasarjaan, jossa he surmasivat yhden saksalaisen naispoliisi sekä kahdeksan turkkilaistaustaista ja yhden kreikkalaistaustaisen henkilön. Murhien lisäksi uusinatsiryhmä syyllistyi myös 15 aseelliseen ryöstöön ja kolmeen pommi-iskuun. 

Ernstin suorittaman murhan jälkeen on nostettu uudelleen tarkasteltavaksi NSU:n suorittama internetkahvilaa pyörittäneen Halit Yozgatin murha Kasselissa vuonna 2006. Murhan aikana kahvilassa oli sisäisen turvallisuuden (Verfassungsschutz) työntekijä Andreas Temme. Hän ei ilmoittautunut tapauksen silminnäkijäksi ja kiisti nähneensä mitään murhaan liittyvää. Oikeudessa hän joutui myöntymään olleensa paikalla murhan aikana, mutta väitti, että hän ei ollut huomannut mitään.

Vuonna 2016 osavaltion parlamentin NSU-tutkinnassa tuli ilmi, että Temme oli vielä murhapäivänä puhelimitse yhteydessä Benjamin Gärneriin, joka toimi hänen salaisena informanttina uusnatsipiireissä ns. V-miehenä. Gärtner ja Ernst tunsivat toisensa. Vuonna 2016 Gärner vahvisti, että hän tunsi Ernstin ”NPD-Stephanina”. NSU-tutkinnan yhteydessä kyseistä V-miestä ei kuulusteltu. 

Temme, jonka lempinimi on ”pikku Adolf”, siirrettiin myöhemmin sisäisen turvallisuuden virastosta Lübcken alaisen viraston palvelukseen. Sattuma?

Hessenin osavaltion pääministeri Volker Bouffier oli vuonna 2006 sisäministeri. Hän esti tuolloin Temmen V-miesten kuulustelut. Myöhemmin Hessenin sisäisen turvallisuuden NSU-tutkintaa koskevat asiakirjat julistettiin 120 vuodeksi salaisiksi. Nyt asiakirjojen vapauttamista tutkinnalle on vaadittu. Onko NSU:n toiminnalla ja Lübcken murhan välillä yhteyksiä? ”En sulje sitä mahdollisuutta pois, että nyt pidätetty olisi kuulunut tuolloin NSU-piiriin, joka toimi sen taustalla”, vastaa uhrien omaisia edustava Barbara John kysymykseen. Hän vaatiikin arkistojen avaamisesta Yozgatin murhan osalta.

Joka tapauksessa Ernst on todennäköisesti tavannut henkilökohtaisesti NSU:n jäsenet Uwe Börnhardtin ja Uwe Mundlosin vuonna 2006 Kasselissa uusnatsi Stanley R:n syntymäpäiväjuhlilla.

Poliisit, turvallisuuselimet ja oikeistoradikalismi 

”Kaikki Berliinin poliisit äänestävät Vaihtoehto Saksalle (AfD) -puoluetta”, rehenteli entinen TV-juontaja Peter Hahne vuoden 2017 lopulla. Tämä toteamus on toiveajattelua, mutta poliisissa äärioikeistolaiset asenteet ovat levinneet laajalle. He ovat myös yliedustettuina prosentuaalisesti AfD:n vaalilistoilla. Hampurin poliisiakatemian professori Rafael Behr toteaa, että poliisit orientoituvat usein palveluksessa enemmän oikealle. Poliisi on eräänlainen tie äärioikeistolaiseen ympäristöön. Miten pitkälle äärioikeistolaiset asenteet ovat juurtuneet poliisiin, turvallisuuselimiin ja armeijaan? Tätä ei ole tutkittu.

Frankfurt a/M:n poliisivoimissa paljastui pieni chatiryhmä ”Itiot”, jossa he lähetivät toisilleen äärioikeistolaisia ja rasistisia viestejä. Frankfurtissa oli etsitty yhdestä poliisitietokoneesta asianajaja Seda Basay-Yildizin tietoja. Kaksi tuntia sen jälkeen asianajaja sai murhauhkauksen. Siinä uhattiin myös hänen kaksivuotiaan lapsensa henkeä. Uhkaviestin lähettäjät ilmoittivat ”teurastavansa” heidät. Allekirjoituksena oli ”terveiset NSU 2.0”. Tähän mennessä Basay-Yildiz on saanut neljä vastaavaa uhkauskirjettä.

Kaikkiaan Hessenin poliisissa on käynnissä tutkimus 17 poliisin osalta. Heitä epäillään yhteyksistä uusfasistisiin verkostoihin. Alunperin määrä oli 38 poliisia. Heistä kuusi on mennettänyt virkansa poliisissa ja 14 osalta tutkimukset ovat lopetettu aiheettomina.

Äärioikeistolaisia yhteyksiä ja verkostoja on paljastunut myös turvallisuuselimissä ja armeijassa. Esimerkiksi Bundeswehrin erikoisjoukkojen keskuudessa (KSK – Kommando Spezialkräfte) on Uniter-yhdistys, jolla on yhteyksiä uusnatsistisiin verkostoihin. Sen toimesta on myös järjestetty taistelukoulutusta ja valmistauduttu ”päivään X”. Yhdistyksen perustavassa kokouksessa oli myös osallisena sisäisen turvallisuuden eli Verfassungsschutzin työntekijä. 

Saksan korkein syyttäjäviranomainen tutkii nyt yhdistyksen muutaman jäsenen toimintaa vakavan valtiota varaantavan toiminnan vuoksi. Heidän epäillään muun muuassa ylläpitäneen ns. vihollislistaa ja keskustelleen poliittisten vastustajien tappamisesta.

Liberaalipuolue FDP, vasemmistopuolue Linke ja vihreät ovat vaatineet tutkimuksia Uniter-verkoston yhteyksistä valtiollisiin rakenteisiin. CDU:n ja SPD:n hallityskoalitio kieltäytyi toteuttamasta tutkimusta.

Euroopan eri maissa uusfasistiseen terroriin ja väkivaltaan on liittynyt ja liittyy huolestuttavalla tavalla sen yhteys valtion väkivaltakoneistoon (armeija, poliisi, tiedustelupalvelu). Tämän lisäksi yhteiskunnallista ilmapiiriä polarisoi ja brutalisoi äärioikeistolaisen AfD-puolueen nousu parlamenttiin ja sen politiikka. Saksalaislehdet Tageszeitung, Der Spiegel ja Frankfurter Allgemeine Zeitung ovat uutisissa ja kommenteissa osasyyllistäneet AfD:n Lübcken murhaan. Tätä näkemystä on voimastanut muun muassa se, että Baijerin maapäivillä AfD:n edustaja oli ainoa, joka provokatiivisesti istui, kun salissa pidettiin hiljainen hetki murhatun paikallispoliitikon muistoksi. 

MTV:n Saksan kirjeenvaihtaja Tapio Nurminen viittaa siihen, että AfD:n kautta Walter Lübcken murhan epämiellyttävillä jälkimainingeilla on myös selkeä yhteys Suomeen. Hän viittaa siihen, että ”AfD on Jussi Halla-ahon johtamien Perussuomalaisten liittolaispuolue Euroopan parlamentissa”. Perussuomalaisten kansanedustaja Olli Kotro kyselee facebook-sivullaan: ”Onko Suomen konsensusmedia kertonut maahanmuuttokriittisiä lausuntoja antaneen Merkelin puolueen poliitikon murhasta?” Tässä hän kääntää tosiasiat aivan päälaelleen ja häivyttää murhan rasistisen syyn. AfD:llä ja Perussuomalaisilla on yhteinen linja. Niiden edustajat näyttävät varaava itselleen ”oikeuden vähätellä järkyttävää poliittista murhaa” (Tapio Nurminen).

Lübcken murha on Saksan äärioikeiston sodanjulistus valtiolle ja demokraattiselle yhteiskunnalle. Mutta hallituksen kristillisdemokraattinen osapuoli on menossa enemmänkin toiseen suuntaan kuin on ajan vaatimus. Saksan sisäministeri Horst Seehofer (CSU) ei ole kiinnostunut selvittämään Saksan turvallisuuselinten ja äärioikeiston verkostojen välisiä yhteyksiä. Sen sijaan hän ajaa maan sisäisestä turvallisuudesta vastaavan viraston valtuuksien ja toimivallan lisäämistä. Samaan aikaan CDU:n sisällä kasvavat vaatimukset yhteistyöstä AfD:n kanssa. Näitä ovat esittäneet Verfassungsschutzin entinen johtaja Hans-Georg Maaßen, joka siirrettiin uusiin tehtäviin hänen kiistäessään äärioikeiston roolin Chemnitzin rasistisissa mellakoissa. Hän väitti, että viranomaisilla ei ollut näyttöä äärioikeistolaisten joukkojen ulkomaalaistaustaisten ihmisten ajojahdista. Hänen lisäkseen Saksi-Anhaltin CDU:n parlamenttiryhmän varapuheenjohtajat Ulrich Thomas ja Lars-Jörn Zimmer ovat todenneet avoimesti ajankohdan olevan oikea yhteistyölle AfD:n kanssa. On muodostumassa vaarallinen allianssi CDU:n ja AfD:n kesken ja samalla jatkuu uusfasistien kasvavan vaaran vähättely.

ILMOITUS