Menneen joulun herättänyttä kaipuuta joulumusiikin vaihdokseen

Jouluhan on alun perin uskonnollinen, kristillinen juhla, mutta vuosien myötä se on voimakkaasti maallistunut, parhaimmillaan rauhaa, rakkautta ja hyvää tahtoa korostavaksi, usein perhe- ja jopa lapsikeskeiseksi juhlaksi, pahimmillaan kulutusluottoihin perustuvaksi kaupalliseksi markkina-ajanjaksoksi. Tämä kuuluu myös joulunajan musiikissa: kauppakeskuksissa suurin hitti ei ole Enkeli taivaan tai Corellin Joulukonsertto, jos ei toisaalta myöskään Juice Leskisen Sika – ties mistä johtuen. Ehkä Sika ei ole kirkkojenkaan Kauneimpien joululaulujen ykkössuosikki, mutta Enkeli taivaan saattaa olla kärkisijoilla. Erilaisia tonttulauluja on kyllä käytetty vaikka missä yhteyksissä.

Kun kuuntelen klassista musiikkia Yle Radio 1 -kanavalta, niin sieltähän sitä joulumusiikkiakin rupesi tänäkin jouluna tulemaan ja ärtymykseni rupesi vähitellen lisääntymään, joten radio meni yhä useammin kiinni. Joulun voimakas perinteisyys merkitsee toisteisuutta, mikä johtaa helposti loppuun kuluneisuuteen. Etenkin jouluna radion ja telkkarin ongelma on se, että niiden pitää huolehtia keskivertoyleisön tyytyväisyydestä ja tuloksena on kuin eines, joka ehkä kelpaa useimmille, mutta innostaa aidosti harvempia: yritetään olla perinteisiä, mutta välillä vähän ikään kuin uudella tavalla… Kun äitini kuunteli televisiosta Jonas Kaufmannin esittämää joulukonserttia, kuulin sitä siinä sivussa, mutta en jaksanut innostua. Yle Radio 1, joka on vuosi vuodelta profiloitunut yhä enemmän nostalgiakanavaksi, voisi puolestaan nimetä suurimman osan joulun ajan tarjonnastaan otsikolla Muistojen bulevardi.

Vaikka Yleisradio helposti tarjoaakin Bachin Jouluoratoriota, radion ja television rajoitteena on kuitenkin aika: kaiken toimitetun jouluohjelman seassa johonkin alle tunnin ohjelmaan on helpompi valita joukko tuttuja lyhyitä kappaleita kuin vähemmän puhki soitettuja pitempiä teoksia. Pitemmät teokset pitäisi kuunnella joko Yle Klassisen nettiradiosta tai Yöklassisesta, jolloin jouluohjelmien toimitettu osuus jäisi pois. Joka tapauksessa minulle kävi lopulta kuitenkin taas kuten jo monina aikaisempinakin jouluina: totesin, että nyt saa tonttujoukko sammua alle sillan, ja päädyin taas valitsemaan joulumusiikkini omista levyvarastoistani. Onneksi kirpputoreilta on vuosien myötä kertynyt vaikka mitä, ja aloitin jouluaattoni Messiaenin yhdeksänosaisella Herran syntymällä uruille.

Pitihän sitä kuunnella levyllinen Praetoriuksen joulumusiikkia ja sopivassa välissä Schützin Joulukertomus, joiden jälkeen oli hyvä palata Messiaeniin ja 20 katseeseen Jeesuslapseen. Kuinkakohan usein kuulee eläviä esityksiä tai edes radiosta Berliozin Kristuksen lapsuutta? Brittenin Seremoniaa joululauluista, A Ceremony of Carols, sentään kuulee radiosta, mutta opuksen 3 Pojan syntymän, A Boy was Born, kuulin ensimmäisen kerran vasta tämän vuoden lopulla kirpputorilta löytämältäni levyltä.

Lisztin pianosarja Joulupuu oli minulla kateissa, joten netilläkin on minulle sentään jouluna käyttöä. Useimmathan etsivät musiikkinsa nykyisin netistä, mutta silloin pitää tietää, mitä ja miten etsiä. Netin hakujärjestelmien tylsyys on siinä, että ne tarjoavat aina vain lisää samanlaista aineistoa kuin aikaisemminkin. Lisäksi jos sattuu omistamaan itse levyjä (tai lainaamaan kirjastosta), niiden soittaminen on ympäristön kannalta parempi ratkaisu kuin musiikin hakeminen netistä.

Kun pitemmistä jouluaiheisista teoksista hakee taiteellisesti kiinnostavampaa ja vähemmän kuluneempaa musiikkia, huomaa äkkiä, että ohjelmisto on jokseenkin uskonnollista, mikä voi aiheuttaa maallistuneemmassa joulunviettäjässä jonkin asteista vaivautuneisuutta, ellei kyseisistä kappaleista osaa mielessään abstrahoida yleisemmän tason pyrkimystä merkityksellisyyden kokemukseen. Tässä suhteessa tunnetuin poikkeus on ehkä Tšaikovskin Pähkinäsärkijä. Tiptap-tonttujoulua on helpompi viettää maallistuneemminkin, mutta kuinka monena jouluna sitä jaksaa – etenkin jos viettää joulunsa jotenkin muuten kuin lapsiperhejuhlana?

Pitäisikö ensi jouluna kokeilla radikaalia ratkaisua? Kun Yle Radio 1 rupeaa taas suoltamaan joulumusiikkia, silloin voisikin asettaa radion oletuskanavaksi Yle Vegan ja tutustua ruotsinkielisen kanavan joulutarjontaan. Kyllä sieltäkin tulee kaiken muun ohella myös klassista musiikkia! Ja Sibeliuksen joululaulujen neljä ensimmäistä Topeliuksen teksteihin tulisivat alkukielellä. Shakespearen Loppiaisaattoon sävellettyjä lauluja Kom nu hit, död ja Hållilå, uti storm och i regn kuulee kyllä yleensä ruotsiksi, mutta ne eivät synnytä tunnelmaa, jossa hyvällä mielellä lopeteltaisiin iloa tuonut joulun juhlinta, joten omaan loppiaiseeni haluaisin jotain aivan muuta. Mutta miten ikinä itse kullakin tämä joulu ja vuodenvaihde on mennyt, toivotaan, että seuraavaan jouluun päästään mahdollisimman onnellisesti.

ILMOITUS