Orkesterien festivaalijuhlintaa koronapandemian jälkeen

Mikä ilo onkaan ollut kuunnella taas Helsingin kaupunginorkesterin, Radion sinfoniaorkesterin ja Tapiola Sinfoniettan eläviä esityksiä! Sinfoniaa ja muitakin orkesteriteoksia, konserttoja ja kaiken kukkuraksi vielä kamarimusiikkiakin. Sekä aivan perinteisiä Mozartia, Schubertia ja Bruckneria että uudempaakin musiikkia. Radion sinfoniaorkesterin erityisjuhlinnan kohteena on aivan aiheellisesti viisikymppinen Thomas Adès, vaikka onhan hänen musiikkiaan esitetty pääkaupunkiseudulla mukavasti ennenkin. Nicholas Collonhan johti RSO:a jo ennen korona-pandemiaa, kun Pekka Kuusisto soitti Adèsin viulukonserton Concentric Paths. Tapiola Sinfonietta esitti Living Toysin ja edellisenä syksynä Adès johti itse orkesteria, kun Kirill Gerstein soitti Adèsin pianokonserton.

Nyt alkaneen Adès-festivaalin avajaiskonsertti alkoi kuitenkin teoksella, joka vei ajatukseni yli 20 vuotta taaksepäin, jolloin Susanna Mälkki johti Adèsin oopperan Powder Her Face, josta nyt kuultiin Collonin johtamana Hotel Suite. Nykyisinhän Mälkki johtaa Helsingin kaupunginorkesteria, jonka ohjelmistoon oli onneksi otettu uudestaan Saariahon Vista – tällä kertaa elävälle yleisölle. Loistava ohjelmistoratkaisu! Myös Tapiola sinfonietta tarjoaa Saariahoa ihan ilman mitään festivaaliakin. Nymphéa Reflectionin kanssa esitetään samalla myös yksi Kokkosen tunnetuimmista teoksista, ”…durch einen Spiegel…”. Muuten Kokkonen loistaa yllättäen lähinnä poissaolollaan, vaikka hänen syntymästään tulee tänä vuonna 100 vuotta. Miksi? RSO:n ylikapellimestari Collonille Kokkonen on voinut jäädä aika vieraaksi, mutta HKO viettääkin yllättäen Bergmanin syntymän 110-vuotisjuhlaa. Onko Kokkonen jäämässä radikaalimman Bergmanin varjoon?

Adèsin syntymävuonna kuoli Stravinsky, joka on siten ihan perustellusti RSO:n toisena teemasäveltäjänä, vaikka hänen musiikkiaan kuulee kyllä muutenkin. Onkohan Kevätuhri nimenomaan tämän takia jätetty nyt ohjelmistosta pois? Kolmas RSO:n juhlittava on Lotta Wennäkoski, vaikka hän täytti 50 jo viime vuonna. Hänen Verdigris-teoksensa esitettiin HKO:n kevään 2020 konsertissa vain pari viikkoa ennen kuin koronapandemia pakotti Saariahon Vistan kantaesityksen ja kaikenlaista muutakin nettiin. Mutta onhan Wennäkosken juhlintaa syytä jatkaa nyt rokotusten helpotettua tilannetta.

90-vuotias Gubaidulinakin olisi voinut olla paremmin edustettuna, mutta onneksi Gidon Kremer soittaa hänen viulukonserttonsa Offertorium Jan Söderblomin johtamassa Helsingin kaupunginorkesterin konsertissa ensi perjantaina. Edellisen kerran kuulin Gubaidulinaa livenä melkein kaksi vuotta sitten, kun RSO:n ohjelmistossa oli hänen teoksensa Reflections On The Theme B-A-C-H.

Olisiko ollut kohtuutonta järjestää 40 vuotta täyttäneelle Andrea Tarrodille ihan oma konsertti, jos ei suorastaan festivaalia? Hänen musiikkiaan ei ole levytetty kovin paljoa, vaikka hänen musiikkiaan esitetään useidenkin maiden konserttiareenoilla, mutta Dahlkvist-kvartetin levytys jousikvartetoista ja parista muustakin kappaleesta on ollut kuunneltavani jo jonkin aikaa sen jälkeen, kun kuulin Yle Radio 1 -kanavalta kolmannen jousikvarteton Light Scattering. Helpoiten hänen musiikkiaan löytyy nähtävästi YouTubesta. Esim. Yleisradion Eva Tigestedt ja Ainomaija Pennanen ovat käyttäneet ohjelmissaan Tarrodin musiikkia ja Ylen Areenasta löytyy ainakin vielä toistaiseksi viime vuoden elokuussa tallennettu Maria Ylipään ja Taavi Oramon johtaman RSO:n esitys teoksesta Stjärnorna. Samasta tallenteesta löytyy kyllä myös Adèsin Three Studies from Couperin…

Ehkä ongelma on onnellisella tavalla siinä, että klassisen musiikin juhlittavista on runsaudenpula: kaikkea ei voi ottaa, vaan väkisinkin joutuu jättämään vaikka mitä. Se mitä sitten otetaan, kertoo valinta-ajankohdan arvostuksista.

ILMOITUS