Kuunnellaanko konserttia vai juodaanko viinaa?

Maamme hallitus on esitellyt suunnitelmansa koronarajoitusten asteittaisesta purkamisesta, millä yritetään ilmeisesti luoda jonkinlaista toivoa ja suostutella rajoituksiin väsyneitä sietämään vielä joitain kuukausia tylsää elämää. Eli jos vielä vähän aikaa on kiltti, niin sitten se joulupukki tulee. Mutta miten käy oopperoiden, teattereiden ja konserttisalien? Niiden rajoituksia on tarkoitus purkaa siinä vaiheessa, kun kevään esityskausi on suurimmissa kaupungeissa jo loppu. Toivottavasti suurin osa väestöstä on silloin rokotettu, kun kansainvaellus pääkaupunkiseudulta, Turusta ja Tampereelta elävien esitysten perään Savonlinnaan, Naantaliin, Porvooseen, Kuhmoon, Kaustisille, Sysmään, Järvenpäähän ja ties vaikka minne alkaa – jos alkaa.

On outoa, että esittävältä kulttuurilta rajoituksia ollaan poistamassa viimeiseksi, vaikka nimenomaan suuret kulttuurilaitokset osoittivat ennen sulkemista, että esityksiä voidaan järjestää koronaturvallisesti eivätkä tartunnat räjähtäneet käsiin. Siinä vaiheessa, kun päivittäiset tartunnat vaihtelivat seitsemän- ja kahdeksansadan ympärillä, konsertteihin tai muihinkaan tapahtumiin ei ollut päässyt vähään aikaan, joten kulttuuritapahtumat eivät ainakaan olleet rajuimpia taudin tartuttajia. Sen sijaan ravintoloita, baareja ja kapakoita yritettiin pitää auki viimeiseen asti, vaikka lehdet uutisoivat vaikeuksista huolehtia tartuntojen leviämisen estämisestä. Vasta tilanteen käytyä mahdottomaksi kapakat laitettiin kiinni ja ruoka pelkkään ulosmyyntiin. Nyt tartunnat ovat ruvenneet vähenemään.

Tuntuu oikealta poistaa rajoituksia ennen kaikkea lapsilta ja nuorilta, mutta tuntuu todella oudolta, että kapakoiden avaamista pidetään yhtä tärkeänä. Asuinalueellani kapakoita riittää, enkä voinut olla näkemättä niiden meininkiä lähes päivittäin, ennen kuin ne suljettiin: ohje turvavälien säilyttämisestä oli lähinnä huono vitsi eikä niitä tuoppeja todellakaan tyhjennelty maskin läpi, vaan käytännössä maskeja ei vain käytetty. Tuskin kenelläkään oli myöskään tietoa siitä, ketkä olivat kierrelleet ja kuinka monessa kapakassa saman illan aikana, joten mahdollisten tartuntojen jäljitys oli taatusti hankalaa. Tällaisessa tilanteessa toive terveysturvallisuudesta oli lähinnä utopiaa.

Epäröin pitkään, ennen kuin uskalsin käydä orkesterikonsertissa, mutta kun viime marraskuun kuudes päivä kävin kuuntelemassa Dalia Stasevskan johtaman Helsingin kaupunginorkesterin konsertin (solistina Kari Kriikku – kiitos kaikille hienosta elämyksestä), järjestelyt osoittautuivat hyvin hoidetuiksi: lippuja oli myyty vain ennalta määrätyille paikoille, joiden välillä oli selkeät turvavälit ja poikkeuksellisen yskimätön yleisö kuunteli koko konsertin ilman väliaikaa maski lähes kaikkien kasvoilla. Kun konsertti oli loppu, yleisö ohjattiin rivi kerrallaan järjestyksessä konserttisalista, jolloin ruuhkaa ei syntynyt. Miten ikimaailmassa tällainen huolellisesti ohjattu kulttuuritapahtuma voi muka olla tartuntojen kannalta suurempi riski kuin kapakoissa riekkuminen?

Niin kauan kuin kansalaisista suurin osa on rokottamatta, rajoitusten purkamisen pitäisi perustua todelliseen tartuntariskiin. Tähän nähden hallitus on nyt purkamassa rajoituksia väärässä järjestyksessä, jonka mukaan ensin aukeaisivat kapakat, joiden terveysturvallisuudesta on käytännössä mahdotonta huolehtia. Seuraavaksi olisivat aukeamassa vähemmän riskialttiit kirjastot ja museot, vaikka niissäkin asiakkaat liikkuvat enemmän oman mielensä mukaan kuin terveysturvallisesti järjestetyissä konsertti- tai teatteriesityksissä, joita ollaan nyt avaamassa vasta viimeiseksi. Olennaistahan on, että ensin rajoituksia pitäisi purkaa sellaiselta toiminnalta, joka kasvattaa vähiten epidemian kiihtymisen riskiä, mutta hallituksen ehdotuksen mukainen järjestys ei tätä ehtoa toteuta.

Miksi ihmeessä hallitus haluaa purkaa rajoituksia väärässä järjestyksessä? Kokemus osoittaa, että huolellisesti järjestetyt konsertit ja muut vastaavat tapahtumat eivät tartuntariskiä lisänneet eikä niitä sulkemalla taas pystytty pahimpia tartuntajaksoja estämään. Vai onko todella niin, että heti kun epidemia helpottaa, valmiuslain toimivaltuudet päättyvät ja kapakat on pakko avata baarikärpäsen vaivaamille? Pitääkö valmiuslakia tosiaan tulkita niin, että se on kuin palokunta, joka tulee paikalle vasta kun palo riehuu täysillä, ja kun palo on sammutettu, se ei saa jäädä yhtään varmistelemaan, ettei palo syty uudelleen? Eikö valmiuslakia voi mitenkään käyttää ennakoivasti tai jälkihoitoon? Jos ei, niin sitten kapakoiden anniskeluajan loppuminen pitäisi aluksi säätää niin aikaiseksi, ettei kapakoista tulisi iltojen ja viikonloppujen sosiaalisten lähikontaktien koronabiletyskeskuksia – kun tämä on nähtävästi mahdollista ilman valmiuslakiakin.

On kummallista, että museoita arvioidaan valtakunnallisen tason tiukkojen rajoitusten kohteina, vaikka museoiden määrä, koko ja suosio vaihtelee todella paljon nimenomaan alueellisesti. Aivan kuten konserttitoimintakin vaihtelee alueellisesti melko paljon. Kun konsertti-, ooppera- ja teatteriesityksiä on parhaiten mahdollista järjestää terveysturvallisesti, nämä pitäisi sallia valmiuslain voimassaolon loppuessa ehkä jopa aikaisemmin kuin museoiden avaaminen. Samanaikaisesti olisi kai syytä avata lähinnä kirjastot tiukan maskivaatimuksen ja korostetun turvaväliohjeistuksen kanssa niiden yleisen tärkeyden takia.

Ravintoloiden asiakaspaikka- ja aukiolorajoituksia kannattaisi höllentää vasta kesällä, jolloin asiakkaat mielellään viettäisivät aikaa ulkona terasseilla, joissa tartuntariski on pienempi kuin sisätiloissa. Tällöinkin etusija pitäisi antaa niille ravintoloille, pikaruokaloille, kahviloille ja muille vastaaville ravitsemusliikkeille, joilla ei ole alkoholin anniskeluoikeuksia. Sitten voisi avata ruokaravintoloita, joilla on anniskeluoikeudet ja aivan viimeiseksi pitäisi avata ilman ruokatarjoilua toimivat juottolat, joiden pääasiallinen toiminta perustuu mahdollisimman runsaaseen alkoholin myyntiin ja asiakaskunnan humalahakuisuuteen.

Jatkoa ajatellen tartuntatautilaki pitäisi säätää sellaiseksi, että rajoituksia olisi helppo asettaa ja purkaa todellisten terveysriskien mukaan, mikä on tärkeää tuleviakin pandemioita ajatellen. Pelkään pahoin, että hallituksen varsinaisena motiivina esittämälleen huonolle järjestykselle onkin se, mitä se itsekin esittää: ”Toimenpiteiden kokonaisarvioinnissa huomioidaan niiden hyväksyttävyys väestön keskuudessa – –” eli suomeksi sanottuna hallitus laskee, että suurempi kansanosa pidetään tyytyväisenä, jos kapakat avataan ensin ja vasta viimeiseksi korkeakulttuuria edustavat tapahtumat.

Rajoitusten purkamisen väärässä järjestyksessä on kuitenkin se ongelma, että jos tartunnat lähtevät taas nopeasti leviämään, silloin rajoituksiin joudutaan jälleen palaamaan. Tätä on varmasti entistä vaikeampi hyväksyä, kun rajoitukset taas vaurioittavat taloutta, työllisyyttä, sosiaalista kanssakäymistä, hyvinvointia ja yleensäkin elämisen mielekkyyttä. Kapakoillekin on kyllä aikansa, mutta niiden aika ei ole vielä.

ILMOITUS