”Herra Humanoidi, otaksun…”

Sonja Parkkinen kirjoittaa viime sunnuntain Helsingin Sanomissa (19.7.2020) yhteyden etsimisestä Maan ulkopuoliseen elämään. Hän toteaa artikkelissaan, että mahdollinen löytö olisi “– – mullistava taiteelle, uskonnoille, politiikalle, musiikille, teknologialle, filosofialle, luonnolle sekä käsitykselle ajasta ja paikasta.” Musiikille? Voimmeko me mitenkään tietää, mitä kohtaaminen avaruusolioiden kanssa merkitsisi musiikille?

Onhan avaruuteen lähetetty musiikkia – jopa parasta mahdollista, kuten Bachia ja Beethovenia – muiden mahdollisten sivilisaatioiden ihmeteltäväksi ties kenelle, ties missä, ties milloin, emmekä tiedä, saammeko siitä koskaan mitään kommenttia tai ottaako kommentteja täällä kukaan enää vastaan. Meidän musiikkimme ei kuitenkaan muutu pelkästään sillä, että tarjoamme sitä muille. Emme edes tiedä, olisivatko muiden sivilisaatioiden eliöt ollenkaan musikaalisia. Hehän saattaisivat pitää musisointiamme jonain linnunlauluun verrattavana eläimellisenä jäänteenä ennen lajin kehittymistä puhtaasti älyllisellä tasolla ajattelevaksi ja kommunikoivaksi lajiksi.

On kuitenkin syytä olettaa, että vieraan sivilisaation oliotkin ovat evoluution tulosta, mikä alkeistason tietoisuuden vaiheissa on edellyttänyt edes jonkinlaisia tunteita, jotka ovat ohjanneet olioita menestykseen ja seuraaviin kehitysvaiheisiin. Silti tämäkään ei takaa, että kyseiset oliot olisivat käsitelleet tunteitaan ollenkaan musiikin kautta, vaan heillä on voinut olla käytössään aivan muut välineet, kuten esim. kuvataide. Jos he (en halua käyttää heistä ilmausta ne) ovat ollenkaan musikaalisia, musikaalisuuden aste voi olla aivan mitä tahansa. Eiväthän kaikki ihmisetkään ole ollenkaan musikaalisia ja silti elävät täällä keskuudessamme.

Älyllisesti kehittyneemmältä sivilisaatiolta helposti kuitenkin olettaa optimistisesti muitakin ihmisiin verrattuna ylivertaisia ominaisuuksia, jolloin olisi houkuttelevaa olettaa, että paremmalla muistilla ja älyllä varustetut humanoidit olisivat myös supermusikaalisia. Ehkä he ensin yrittäisivät tarjota meille parasta mitä heiltä löytyy, mutta huomattuaan, että tällainen menee meiltä yli hilseen, he yrittäisivätkin tarjota meille yksinkertaisimpia mahdollisia lastenlaulujaan. Kun tätäkin musiikkia kuunnellessaan Mozartin tasoiset lahjakkuutemmekin kuitenkin putoaisivat kuin eno veneestä, humanoidit lopultakin huomaisivat, ettei meidän musiikkimme yksinkertaisuus sittenkään johdu innostuksestamme minimalismiin, vaan olemme kerta kaikkiaan mieleltämme niin yksinkertaisia, ettei heidän musiikkinsa avaudu meille mitenkään.

Ehkä saisimme vieraiden sivilisaatioiden musiikista eniten jotain uutta, mikäli se olisi vain sen verran kehittyneempää kuin omamme, että onnistuisimme omaksumaan siitä edes jotain, jota voisimme soveltaa omaan musiikkiimme. Olisiko vieraan sivilisaation älyllinen ja tekninen kehitys silloin kuitenkaan niin pitkällä, että he onnistuisivat mitenkään kohtaamaan meitä tai edes pitämään meihin yhteyttä? Jos taas heidän kehitystasonsa tekisi kohtaamisen heidän teknisen osaamisensa takia mahdolliseksi, olisimmeko heidän mielestään millään tavalla mielenkiintoisia? Seurattuaan aikansa meidän sekoiluamme he luultavasti toteaisivat, että EVVK. Meillä tuskin olisi heille yhtään mitään annettavaa. Voisimme vain toivoa, että heidän moraalisen kehityksensä takia emme kelpaisi heille syötäväksi.

On vaikea arvioida, miten maapallon ulkopuolisen sivilisaation kohtaaminen mullistaisi musiikkiamme, tai mullistaisiko se sitä mitenkään. Muiden inhimillisten kulttuurien kohtaaminen on kyllä vaikuttanut musiikkiin, mutta kun kuuntelen innoissani Hannu Linnun johtaman Radion sinfoniaorkesterin esitystä Lutosławskin kolmannesta sinfoniasta, olen erittäin tietoinen, että eräs lähipiiriini kuulunut kummasteli kyseistä sinfoniaa aivan äimän käkenä. Ei todellakaan tarvita avaruusolioiden säveltämää musiikkia, jotta se jäisi hyvin suurelle osalle kansasta täysin käsittämättömäksi.

Kovin monelle musiikin mullistukseksi riittää kaupallisten tahojen tarjoama ratkaisu, jossa musiikki muuttuu sen verran, ettei se ole aivan samanlaista kuin ennen, mutta kuitenkin sen verran entisen kaltaista, ettei sen omaksuminen tuota liikaa vaikeuksia. Tämän takia viime vuosisadan modernismissakin riittää valtava määrä merkittäviä teoksia, joiden vakiintuminen kantaohjelmistoon ja suuren yleisön tietoisuuteen ottaa aikansa.

Mutta miksi odotella yhteyttä outoihin sivilisaatioihin, kun Stockhausenin on kerrottu ilmoittaneen, että hän ja hänen musiikilliset oppinsa olisivat kotoisin Siriuksen suunnalta? Ilmankos hän onkin herättänyt yllättävän monen muusikon kiinnostusta riippumatta siitä, onko näiden ura kulkenut pitkin klassista, jazz- vai populaarimusiikkia. No, mistä ikinä Stockhausen olikaan oikeasti kotoisin, ehkä hänen vilkkaasta mielikuvituksestaan oli hyötyä, kun hän sävelsi mullistavaa ja huomiota herättävää musiikkiaan.

ILMOITUS