Toisenlainen maailma on mahdollinen - Mitä vaihtoehtoja EU:n ja Naton militarisoinnille on olemassa?

Rauhanaktivisti ja kansainvälisen rauhantoimiston (International Peace Bureau IPB) toiminnanjohtaja Reiner Braunin pohtii, millä ehdoilla voisimme pysäyttää nykyisen militarismin, asevarustelun ja konfliktien kierteen, joka on viemässä ihmiskunnalta mahdollisuudet toimiin ekologisen kriisin, luontokadon ja ilmastokriisin ratkaisemiseksi. Nykykehitys on johtamassa kehitykseen, joka tuhoaa myös ilman ydinaseita muutaman vuosikymmenen sisällä olemassaolon edellytykset maapallolla.

The Zone of Interest – elokuva natsien perheparatiisista Auschwitzissa

Elokuva Auschwitzin komendantista Rudolf Hössistä on tärkeä ja katsomisen arvoinen. Enemmän kuin päähenkilönsä, se on vaikuttava Hössin kylmän vaimon Hedwigin ansiosta. Nuori rotuoppiin uskova pari tapasi toisensa maatilalla Itämeren rannalla, meni nopeasti naimisiin ja aloitti kasvavan lapsikatraan kanssa ruumiita täynnä olevan matkan Dachaun ja Sachsenhausenin kautta Auschwitziin. "Paratiisiin", jonne he rakensivat kotinsa täynnä vaurautta ja palvelusväkeä.

Elokuvaa on kritisoitu hahmojensa ja sanoman ohuudesta.

Siinä, missä Christian Friedel (esiintynyt aiemmin rikosdraamasarjassa Babylon Berlin) ei pehmeydessään aivan tavoita arjalaista ideologista työnarkomaania, Kolmatta valtakuntaa "ihmissaastasta" tarmokkaasti puhdistavaa Rudolf Hössiä, Sandra Hüller (esiintynyt aiemmin elokuvassa Isäni Toni Erdmann) tekee yhden parhaista rooleistaan tämän jämäkkänä vaimona Hedwigina, joka näkee heidän Auschwitzin viereisessä loisteliaassa talossaan mahdollisuuden nousta rotusodan kuningattareksi itäisellä maaseudulla. Ainoa särö suhteessa on kaasukammioiden paljastumisen hiljentämä seksielämä.

Teatteritaustainen ohjaaja Jonathan Glazer kuvaa Hitlerin juutalaisvihan ja valloitussodan huipentuman vuosina 1940–44 Auschwitzin keskitysleiriä kahdesti johtaneen Rudolf Hössin perheen arkea. Ja vain sitä. Joenrantatalo Auschwitzin nurkalla, jonka valtavaa pihaa ja puutarhaa varastetulla omaisuudella uusrikkaaksi noussut rouva Höss yksin hallinnoi, toimii absurdina hektisen arjen ja kahden viikon välein toistuvien juhlien näyttämönä, jossa valloittajilla on kaikkea yllin kyllin, mutta omatunto näyttäytyy muurin takaa ja tuhkana, joka häiritsee lasten uimista viereisessä joessa.

Juutalaisten kärsimyksestä vain vihjeitä

Glazer on valinnut olla näyttämättä natsijohtajasta kertovassa elokuvassaan suoraan holokaustin kauhuja.

Tämä vaatisi täydellisen onnistumisen Rudolf Hössin esittäjältä, mutta nyt hänen vaimonsa, jolle natsi-ideologia on keino saavuttaa maallinen unelmansa, kantaa enemmän tunnottoman vallanhimon ja ahneen opportunistin viittaa. Sen hän tekee hyytävästi mahdollistaen samalla miehensä työn. Juutalaisten kärsimys annetaan elokuvassa vihjeinä – kultahampaina lasten leikeissä, päiväunia häiritsevinä huutoina, laukauksina ja vetureiden ja krematorioiden savuna pihamuurin takaa. Valintaa on pidetty myös loukkaavana, jopa anteeksiantamattomana.

Samalla rouva Höss vaalii ylpeänä puutarhansa kukkia ja kasvimaata, ja herra Höss rakastaa hevostaan niin paljon, että vie tämän kuvan mukanaan saatuaan siirron takaisin Saksaan. Hevosensa selästä Rudolf seurasi kylmästi vankien teloituksia, mutta sitäkään ei näytetä. Hedwig Höss ei jakanut vangeilta vietyjä vaatteita lähipiirilleen hyvyyttään, vaan pitääkseen kateelliset upseerien vaimot tyytyväisinä. Hänen kiinnostuksensa myös ruokatarvikkeita kohtaan oli loputon. Täytettyään ensin talonsa kaapit kaikilla mahdollisilla herkuilla hän lähetti loput ruuat sukulaisilleen Saksaan.

Elokuvasta puuttuu todellinen kohtaus, jossa Hössien lapset pukeutuvat vankien asuun, kiinnittävät keltaiset tähdet rintaansa ja ajavat toisiaan takaa pihalla. Se olisi ollut elokuvahistoriaan jäävä näky. Höss koetti estää lapsiaan näkemästä yläkerran lastenhuoneen ikkunoista suoraan krematorioon istuttamalla muurin eteen korkeita puita. Krematorion piippu näkyy kuitenkin puutarhaan, ja sen savu ja tuhka leviävät myös puolalaisen perheen kotiin, josta unikohtausten tyttö käy öisin kätkemässä hedelmiä vangeille ja löytää samalla Joseph Wulfin jiddišinkielisen vastarintalaulun Auringonsäteet.

Puhutteleeko psykologinen tyyli?

Holokaustista kertovalla taiteella on kolme sääntöä: Pitäydy totuudessa. Vähättele, jotta sinua uskottaisiin. Herätä katsojassa tunteita.

Vailla suoraa kontrastia natsien vauraan perhe-elämän ja Auschwitzin yli miljoonan murhatun ihmisen kärsimysten välillä elokuva voi jättää katsojansa kylmäksi. Runsain yksityiskohdin The Zone of Interest tarjoaa holokaustitietäjille lukemattomia oivalluksia ruumisluiskaa muistuttavan uima-altaan liukumäen, kirjeiden ja karttojen, tapahtumien ajoituksen, saksalaisten satujen ja vaikuttavan lavastuksen muodossa, mutta elokuvan psykologinen tyyli ei välttämättä puhuttele kaikkia. Aina nälkäisenä jaloissa hyörivä perheen koira on yksi harvoista kevennyksistä.

Elokuva ei yllä tyylilajin mestarin Yorgos Lanthimosin tasolle. Silti jokainen holokaustista kertova elokuva on tärkeä. Kymmenen kertaa pienemmällä budjetilla tehty Son of Saul jätti katsojansa hämmentyneeksi ja voitti Oscarin. On siis perusteltua näyttää myös vauraiden natsien elämää muurin toisella puolen, vaikka tämä on tehty sujuvammin muun muassa Lore'ssa (2012). The Zone of Interest onnistuu parhaiten kuvaamaan lähellä tapahtuvien hirmutekojen vaikutusta lapsiin, Hössiin ja tämän vaimoon. Äiti ei kestä kyläilyä tyttärensä Paratiisissa yhtä yötä pidempään. Syyllisyyden kasvavan taakan loppuun asti horjumattomana esiintynyt Höss myönsi vasta Varsovan vankilassa kirjoittamissaan muistelmissaan ja jäähyväiskirjeissään perheelleen.

Toiveajattelua syyllisyydestä

Natsien, myös Hössien, lapset pysyivät kivenkovina antisemiitteinä kuolemaansa asti.

Elokuvassa johtavien natsien mielissä heräävä syyllisyys syntien kasautuessa on toiveajattelua, vaikka naisvartijat kävivät usein talossa purkamassa mieltään rouva Hössille. Natsi-ideologia elää yhä vahvana Saksan nuorissa, ja Nürnbergin oikeudenkäynneissä katumusta ja vastuunkantamista ei johtajilta nähty. Elokuvan lopussa Höss kävelee symbolisesti pitkiä portaita alas manalaan kuten uhrinsa kaasukammioon, ja tuntee hirttosilmukan jo kiristyvän kaulallaan. Lopuksi näytetään tämän päivän Auschwitzia, jossa vierailee vuosittain 2 miljoonaa ihmistä katsomassa natsien työn hedelmiä, tavaravuoria murhattujen jäänteistä.

Kilpailu vuoden 2024 Oscareista on kovatasoinen, ja The Zone of Interest ei vaikeasti avautuvana psykologisena konseptielokuvana välttämättä onnistu vakuuttamaan amerikkalaista raatia. Sen monet yksityiskohdat menevät helposti ohi eurooppalaisiltakin. Silti se kannattaa katsoa vaikka useamman kerran, ja suomalainen yleisö onkin löytänyt elokuvan varsin hyvin. Łukasz Żalin vaikuttava kuvaus, elokuvan unikohtaukset, taiteelliset ratkaisut ja Mica Levin musiikki pitävät mielenkiinnon yllä loppuun asti. Toisesta elokuvasta (Putoamisen anatomia) mahdollisesti Oscarin voittava Sandra Hüller tullaan muistamaan hienosta roolistaan Hedwig Hössinä.

Epilogi

Sodan jälkeen oma vihkisormus paljasti Rudolf Hössin brittien joukoissa taistelleelle juutalaiselle luutnantti Hanns Alexanderille 11. maaliskuuta 1946. Höss vangittiin, tuomittiin kahdesti ja hirtettiin Auschwitzin muurien sisällä 1947. Hänen vaimonsa ei saanut valtioneläkettä, vaan eli köyhyydessä Stuttgartissa. Hedwig kuoli vieraillessaan tyttärensä luona Yhdysvalloissa, tuhkattiin ja haudattiin 3.3.1990 vieraalle maaperälle juutalaisten, kristittyjen ja muslimien viereen. Niin päättyi juutalaisten hiuspatjoilla nukkuneen pariskunnan tarina. Heidän talostaan ei tullut natsien muistomerkkiä eikä kummankaan haudalle voi viedä kukkia.

Wulf, jonka pianolla soitettu juutalainen laulu jää kaikumaan mieleen, kirjoitti surullisena pojalleen: "Olen julkaissut 18 kirjaa Kolmannesta valtakunnasta ilman vaikutusta... Joukkomurhaajat kävelevät yhä vapaina, asuvat taloissaan ja kasvattavat kukkiaan."

Timo Suutarinen

AfD – ”rauhanpuolue” vai militarismin etujoukko?

Äärioikeistolainen Vaihtoehto Saksalle (AfD) -puolue on noussut gallup-kyselyissä suurimman puolueen asemaan useissa osavaltioissa1. Saksassa on viimeisten viikkojen ajan järjestetty isoja mielenosoituksia puoluetta vastaan. Taustalla on paljastus äärioikeiston salaisesta tapaamisesta, jossa pohdittiin tulevaisuudessa maahanmuuttajataustaisten karkottamista Saksasta. Sen yhteydessä puhuttiin jopa noin 20 miljoonasta ihmisestä.2

Mielenosoituksista huolimatta AfD:n kannatus on pysynyt suhteellisen vakaana. Yhtenä AfD:n suosion syynä on nostettu esille sen esiintymistä ”rauhan puolueena” ja rauhanliikkeen keskeisenä voimana. Harvemmin on analysoitu todella sitä, mikä on AfD:n rauhanpolitiikan todellinen luonne, sen suhde Ukrainan sotaan, aseapuun ja Natoon.

Presidentinvaalien toisella kierroksella äänestämme ydinaseista

Kaksivaiheisella presidentin kansanvaalilla on taipumus tuottaa tarpeetontakin, keinotekoista vastakkainasettelua, kun toisella kierroksella on valittava kahden ehdokkaan välillä. Itse kannattaisin mieluummin vaalitapaa, jossa on vain yksi kierros, mutta äänestäjä saa valita useamman kuin yhden ehdokkaan ja asettaa heidät keskinäiseen mieluisuusjärjestykseen.

Positiivisena puolena nykyisessä järjestelmässä on kuitenkin se, että toisen kierroksen keskusteluissa on mahdollisuus päästä kahden ehdokkaan kesken pureutumaan asioihin syvemmälle kuin isolla ehdokasjoukolla. Ehdokkaiden väliset linjaerot saadaan pengottua huolellisemmin esiin.

Pekka Haaviston (valitsijayhdistys / vihr.) ja Alexander Stubbin (kok.) välisessä kamppailussa näin on todella käynyt.

Yhdysvaltalaisen kansalaisoikeusaktivisti Angela Davisin 80 vuotta

Afroamerikkalainen Angela Davis täytti 26. tammikuuta 80 vuotta. Hän on ollut ja on edelleen kotimaassaan yksi johtava vasemmistoaktivisti, feministi ja kansalaisoikeusliikkeen toimija.

Angela Davisistä tuli 1970-luvulla kansainvälisen vasemmistolaisen ja naisoikeus- sekä rasisminvastaisen liikkeen symboli. Yhdysvaltain keskusrikospoliisi (FBI) asetti hänet tuolloin kymmenen vaarallisimman rikollisen listalle. Davis pidätettiin vuonna 1970, ja hän vietti 16 kuukautta tutkintovankeudessa syytettynä osallistumisesta salaliittoon, kidnappaukseen ja avunannosta murhaan. Häntä uhkasi kuolemanrangaistus.

Amerikanpuudeli Alexander Stubb olisi epäisänmaallinen valinta presidentiksi

Presidentinvaalien toiselle kierrokselle päässeen Alexander Stubbin (kok.) ulkopoliittinen suuntautuminen ei ole koskaan jäänyt epäselväksi. Jo ulkoministeriaikanaan hän totesi avoimesti olevansa ”hyvin USA-mielinen”. Presidentinvaalikampanjansa aikana hän on linjauksissaan sitonut Suomen vähäisetkin ulkopoliittiset ratkaisut täysin Yhdysvaltoihin.

”Keskusteluyhteys Venäjän presidenttiin riippuu siitä, mitä meidän läntiset liittolaisemme toivovat. Tämä on sellainen kysymys, jossa ei voida missään nimessä sooloilla”, Stubb sanoi Suomen Yrittäjien presidenttitentissä lokakuussa (Helsingin Sanomat 7.10.2023).

AfD, ”väestövaihtoteoria” ja fasistinen väkivaltapotentiaali

”Väestövaihto”-narratiivi on eurooppalaisen uuden oikeiston keskeinen poliittinen taistelukäsite, jossa ei-valkoisten ja muslimien maahanmuuton väitetään olevan salaliitto, jonka tarkoituksena on korvata Euroopan valkoinen valtaväestö. Suomessa ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Tavio (ps) puhui jokin aika sitten ”käynnissä olevasta väestönmuutosprosessista”. Pääministeri Petteri Orpo kommentoi Tavion puheita. Orpon mukaan pitäisi vain keskittyä ”isojen asioiden hoitamiseen” ja tulisi käyttää ”sopivaa kieltä”.1

AfD nousemassa Saksan valtapuolueeksi?

Äärioikeistolainen Vaihtoehto Saksalle -puolue (AfD) nauttii voimakasta nostetta. Institut Wahlkreisprognosen kyselyn mukaan AfD:n kannatus Thüringenissä on 36,5 prosenttia. Seuraava järkytys oli Institutes Civey -instituutin kysely, jonka mukaan AfD:n kannatus Saksin osavaltiossa on 37 prosenttia.

ILMOITUS