Olen olemassa lihana, sellaisena joka värisee hetken respassa, virkailija ei puhuta väistän katseet, ENTER: ihmeellinen näkymätön nainen hakkaan ovea ylitän tilini matkakotihuoneeseen en silti jätä jälkiä en
Runokokoelma Puutarharuhtinas sisältää kiusattujen muotokuvia, pieniä klustereita ja omakuvia. Ulannon teksteissä esiintyy suomalaisen satuperinteen eläimiä, jotka ovat nyky-ympäristössä menettäneet symbioottisen suhteensa ihmiseen. Avunanto on Puutarharuhtinaan keskeinen aihe. Kokoelman Suurmiehiä-osaston äänekkäät muotokuvat esittelevät suomalaiset merkkihenkilöt avuntarvitsijoina ja kiusattuina uhreina. Puutarharuhtinaan henkilöhahmo puolestaan on salaisen puutarhan ulkopuolelle suljetun, nollakadun asukastuvaltakin irtisanotun ulkopuolisen, ymmärtämättömyyteensä kukistuvan nykyihmisen kuva. Luominen on keskeinen teema Puutarharuhtinaan klustereissa, joissa esitellään uusia lajeja bioluminesenssiruusuista korvapuihin, koristekuihin ja rukouslintuihin. Puutarharuhtinas yllättää lukijansa kerta toisensa jälkeen!
Riikka Ulanto (s. 1982) on torniolainen kirjailija. Hänen esikoisteoksensa Vedelmiä julkaistiin vuonna 2016 valtakunnallisen Runo-Kaarina -kilpailun voittajateoksena. Lisäksi häneltä on ilmestynyt runokokoelma Tehen (2018) ja minuuttinovellikokoelma Mutta mitä kuuluu Lynyrd Skynyrdille? (2018).
Kirjastoluokka 82.2. Ovh 18,90 e (nidottu), 8,90 e (e-kirja). Hinnat sisältävät alv:n, 10 %. Pehmeäkantinen, noin 50 sivua.
Kirja myynnissä myös Rosebudin CityCenterin myymälässä (Asematunneli Helsinki).
Kirjasta sanottua
”Puutarharuhtinas on kuvaus ihmisen kodittomuudesta. Kokoelman hahmot ovat peruuttamattomasti vieraantuneita luonnosta, mutteivät myöskään sopeudu yhteiskuntaan. – – Sopeutumaton puhuja fantasioi yhteiskunnan sekaisin pistävästä lentomuurahaisten vallankumouksesta. Luonnon kosto on kauhuelokuvista tuttu aihe, joka menneinä vuosikymmeninä ilmaisi freudilaista viettien kapinaa ahdistavaa kulttuuria vastaan. Nykyään aihe on helppo on tulkita myös kirjaimellisemmin seuraukseksi luonnon tuhoamisesta.” Janne Löppönen Kiiltomato-verkkolehdessä (30.12.2019).
