Lasikenkä piparkakkutalossa

olen tyyppiä V validi V joskus v-tuttaa olla V

tuntea kelluvansa vapaudessa olla silti välissä kun kaksi tasaväkistä voimaa vetää puoleensa

I Verkon rinteillä kasvaa pikselikkö hedelmien ja pilvien värisiä käskyjä, ne kurottavat puuttuvaan vulkaaniset ohjeet

olkoon niin, että olen lopussa rannaton meri, maavaippa ja tuli

Tällaisena yönä kaikki alkoi Puuska tuli hiljaisuuteen, kiskoi hereille kattopellit, humisi ja alkoi vääntää koko kuvaa

aluksi suutuin sinuun tein lähtöä ja ryntäsit syliin

tuntuuko sinustakin, että maailmanlopun bileet ovat alkaneet että täällä juodaan janoon joka ei sammu väännetään kehoja ennen tykkejä

näin jonkun toisen unta   makasin koodin kanssa niityllä  pää järjestyksen kainalossa

ei ollut tarkoitus keskeyttää piirtämistä nostin vain kynän, kun viiva alkoi kiertyä pahaenteiseen suuntaan

viimeinen terälehti sanoo aina: rakastaa on parempi istuttaa kuin kylvämättä jäähyväisiä