Lasikenkä piparkakkutalossa

En oo enää varma oliko mulla harjoituskorvikset ja sulla nirvanapaita

Yhteen solmitut hyppynarut / betonipiha naarmupolvien kikatusta. Helle joka piti ja meni loska / loittoneva roska-auton perä.

Torjuttu ajatus on kevein muistaa. Liikkeiltään nopein pois painettu muisto.

Naurun kyyneleitä, kyyneleitä ja hiekalle jäävät pyyhkeemme kuin samasta palasta syntyneet

I Suloinen nukke, olen unohtanut sen! Komerossa tuuletonta hiljaista kuin kesällä, matkaa varten tyhjennetyt hyllyt Olen pölyssä piilossa nukke

Minä katson sinua kun nukut Tunnetko? Minä uurran sinulle rypyt ja kannan sinut pesääni

haluaisit syöksyä mutta kyyhötät häkissä muiden tavoin muiden tavoin haluaisit pakahtua kyyryssä kynnet koukussa vastatuuleen

sinä olet puhetta ja minä huone   se mikä on välillämme juoksee kilpaa talon nurkalta toiselle

synnyt upoksissa, kuvajainen vastustamaton   on pyörre etsijälle laaka syli vedestä nouseva kivi

– En anna sinulle iltaa, saat vain aamun ja päivän, hän sanoo