Rento ja odottava rupattelu kiertää Helsingin Töölössä sijaitsevan Korjaamon aulaa, kun yleisö odottaa pääsyä Minttu Pietilän ja Guillermo Sarduyn Kiteytyvä-nykytanssiteoksen näytökseen. Esitystilana on lähes kuusi metriä korkea Kulmasali, jonka koneromanttinen ja industriaalinen tunnelma sopii erinomaisesti Kiteytyvän esittämiseen. En voi kuitenkaan olla ajattelematta, että Kiteytyvä olisi ollut vielä kokemuksellisempi ulkotilassa, ja erityisesti juuri Merihaassa kuvattujen pressikuvien betoniviidakkomiljöössä.
Kumpikin tanssija on pukeutunut tiukkoihin, mustiin housuihin, mustaan pikkutakkiin ja jakkuun sekä valkoiseen kauluspaitaan. Vaatetus on vastakohtainen verrattuna useisiin nykyesityksiin, joissa puvustuksella rakennetaan kuvaa rentoudesta ja tavanomaisuudesta. Kiteytyvän puvustus herättää ajatuksia siitä, miten tarkkoja pukeutumisvaatimuksia kaupunkikulttuuri tai jotkin asemat työelämässä asettavat nykyihmiselle. Toisaalta puku saattaa olla tavanomaisuuden uniformu ja symboli: emme ole yksilöitä vaan yhteisön tai massan edustajia. Kukaan meistä ei lopulta erotu muista.
Alussa tapahtuu lyhyt, ohimenevä kohtaaminen, jonka jälkeen nainspuolinen tanssija jää tilan valaistuun keskiosaan ja mies siirtyi reunamalle. Syntyy tunne, että nainen on tarinan keskiössä. Esityksen aikana sama tunne vahvistuu: nainen on usein aktiivisempi ja haluaa haluta silloin kun haluaa.
Alussa naistanssijan raajat elävät kiinnostavalla tavalla omaa elämäänsä. Raajoissa, erityisesti käsissä, on muisto. Kaipauksen kohde seuraa sivulta; etäisenä, miltei poissaolevana. Keskipisteessä on kaipaaja. Raajat veisivät toisen luo, mutta mieli ei päästä. Lopulta kontrolli pettää.
Ystävyyden ja rakkauden välimaastossa
Tanssijat kohtaavat uudelleen, tällä kertaa todella kohtaavat. He ovat toisiaan liki, jopa kiinni, välillä kaukana toisistaan ja täysin irti, liikkuvat yhdessä symmetrisesti toistaen samaa liikerataa, välillä varioiden. Jos kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, kuinka paljon liike tai ele sitten kertoo? Yleisölle ei jää epäselväksi tanssijoiden välinen intensiivinen suhde. Kaikesta jännitteestä, kosketuksesta ja katseista huolimatta kuitenkin vain joissakin kohdin syntyy tunne, että tämä suhde voisi olla myös rakkaussuhde. Kiinnostavaa tämä fyysisen ilmaisun liikkuminen ystävyyden ja rakkauden välimaastossa.
Esitys käy kehollisen ilmaisun avulla läpi mitä tahansa läheistä ihmissuhdetta: välillä ollaan tyytyväisenä ihan lähellä toista, toisinaan taas liian lähellä ja tarvitaan omaa tilaa ja etäisyyttä. Toinen voi olla keskimääräisesti hallitsevampi osapuoli, mutta välillä toinen kääntyykin dominoijaksi. Joskus toinen tukee ja kannattelee ja joskus uhrautuukin toisen puolesta; pelastaa juuri, kun näyttää siltä, ettei pelastaminen ole edes mahdollista. Yllättävissä hetkissä läheinen voi napata kiinni täydestä syöksykierteestä ja kannatella pahan tilanteen yli. Joskus mennään samaan tahtiin, samaan suuntaan yhtä aikaa tai peräjälkeen ja joskus on tärkeää ja pakko hakea oma rytmi ja liike.
Pietilä ja Sarduy ilmaisevat vuorovaikutusta luontevalla liikekielellä ja upealla teknisellä tarkkuudella. He ovat hyytävän taitavia ja saavat kaiken näyttämään helpolta, mikä vaatii osaamista. Välillä pari tuntuu testaavan Newtonin lakeja. Esitystä on nautinto katsella. Ainoastaan yksittäisissä kohdissa suhdetta kuvitettiin mielestäni turhan miimisesti.
Lavalla tapahtuu puolen tunnin aikana paljon. Joissakin kohdin jäin kaipaamaan kaiken näyttämisen vastapainoksi täydellistä pysähtyneisyyttä tai vahvasti hidastettua ja pitkään jatkuvaa liikettä; sen tutkimista, miten pelkkä läsnäolo pystyy rakentamaan lisäintensiteettiä. Sellaista hitaan meditatiivista, japanilaisesta butostakin tuttua elementtiä Kiteytyvä ei juurikaan tarjoa. Lyhyitä pysähtyneisyyden hetkiä esityksessä toki on, ja ne ovat kiinnostavia.
Esityksen loputtua yleisöstä kuului vaikuttuneita kommentteja. ”Mä katoin koko ajan intensiivisesti.” ”Silmät ei päässy irti.” ”Olipa fyysinen.” En tiedä mistä, mutta itselleni syntyi lopussa vahva tunne, että tarina jäi kesken. Ehkä näemme jatko-osan jo piankin?
Nykytanssiteoksen taustalla tanssielokuvatuotanto
Pietilä ja Sarduy aloittivat yhteistyönsä kolmisen vuotta sitten, syksyllä 2015, nähtyään toisensa jokseenkin säännöllisesti treenitunneilla ja Töölön kisahallilla. Pietilällä oli tuolloin suunnitteilla tanssielokuva elokuvaaja Antti Ahokoivun kanssa, ja hän pyysi Sarduyn mukaan projektiin. Kiteytyvä-tanssielokuvaa kehiteltiin syksyn 2015 ja kevään 2016 aikana. Tanssielokuvaa varten kuvatusta liikemateriaalista syntyi duetto, jolla Pietilä ja Sarduy ovat jo ehtineet esiintyä Kuopion Kulttuurikeitossa 2017 ja Kokkolan talvitansseilla 2018.
Pietilä kertoo, että ajatus tanssielokuvan toteuttamisesta on koko ajan elänyt pidemmäksi muotoutuneen esityksen rinnalla, ja se tullaan toteuttamaan hyvin todennäköisesti syksyllä 2018. Produktio toteutetaan suurelta osin ilman palkkaa. Suurimmaksi ongelmaksi Pietilä kokee freelancereiden aikataulujen yhteensovittamisen.
”Edullisten harjoitustilojen ja esiintymispaikkojen löytäminen luo omat rajoitteensa”, kommentoi Pietilä tilannetta.
Myös kunnolliset valoharjoitukset ja äänisuunnittelu tarvitsevat elokuvassa vielä rahoitusta.
Fyysisesti haastava ja pitkälle hiottu liikekieli
Kiteytyvän alkuvaiheessa tanssijat alkoivat rakentaa materiaalia yhdessä. Heidän liikekielensä on kuitenkin varsin erilaista, minkä vuoksi he päätyivät siihen, että Kiteytyvän koreografiasta vasta Sarduy.
”Monesti joudun menemään täysin luontaista liikekieltäni vastaan, mikä on sinänsä turhauttavaa. Mutta koska luotan täysin Guillermon ajatuksiin, olen valmis tekemään kaikkeni, jotta löydämme yhtenäisen äänen Kiteytyvässä”, Pietilä tiivistää mielenkiintoisen tilanteen ja jatkaa:
”Guillermo on hyvin tarkka ja vaativa, ja teemme treeniajalla paljon muutoksia ja kokeiluja eri kohtauksiin. Guillermolla on pitkä ja hieno ura Kuubassa ammattitanssijana, ja nyt hän haluaa viedä eteenpäin omia näkemyksiä tanssista taiteenlajina ja koreografioida omannäköisiä teoksia.”
Pietilä on itse ilmeisen tyytyväinen Kiteytyvään.
”Hienointa tanssijana on esiintyä tässä teoksessa, joka on fyysisesti haastava ja pitkälle mietitty ja hiottu”, hän hehkuttaa.
Tyytyväisyys ja taito välittyvät katsomoon saakka.
Minttu Pietilä on Tukholman Balettakademienista vuonna 2010 valmistunut tanssija. Suomeen palattuaan Pietilä on tanssinut lukuisten kotimaisten koreografien teoksissa, Pohjoismaisissa yhteistyöproduktioissa sekä Svenska Teaternissa. Guillermo Sarduy on kuubalainen tanssija, joka Havannassa asuessaan työskenteli monien tunnettujen kuubalaisten koreografien teoksissa. Suomeen muutettuaan hän on tanssinut muun muassa Joona Halosen sekä Glims & Gloms -tanssiteatterin teoksissa.
Kiteytyvä – Fyysinen nykytanssiteos. Koreografia: Guillermo Sarduy. Tanssi: Guillermo Sarduy ja Minttu Pietilä. Valosuunnittelu: Hanna Käyhkö. Esitys: lauantai 5.5.2018, Korjaamo, Kulmasali.
Kiteytyvä-teosta on tähän mennessä tukeneet SKR Uudenmaan rahasto ja Helsingin kaupunki.
