Vallan ja kostonhimon sijaan on mahdollista valita anteeksianto. Tämä viesti välittyy vahvasti Tampereen Työväen Teatterin sovituksessa William Shakespearen Myrskystä.
Myrskyä pidetään tunnetuimpana Shakespearen loppukauden näytelmistä. Se luokitellaan yleisesti komediaksi, vaikka se sisältääkin vakavaa pohdintaa esimerkiksi sellaisista teemoista kuin rakkaus ja nautinnon- tai vallanhalu. Kesäyön unelman tavoin Myrskyssä on myös yliluonnollisia ja romanttisia elementtejä. Vallanhalun tematiikkaa Shakespeare on käsitellyt myös suurissa tragedioissaan kuten Hamletissa, Macbethissa ja Rikhard III:ssä. Nämä päättyvät onnettomasti ja useimmiten lopussa näyttämöllä on läjä ruumiita. Myrsky sen sijaan on lempeämpi. Se sisältää sovituksen mahdollisuuden.
Tiina Puumalainen on ohjannut Tampereen Työväen Teatteriin sovituksen Myrskystä, joka avautuu näkymällä jäiden keskellä kyntävästä laivasta – mutta kun tarkemmin katsoo, huomaa, ettei laiva olekaan jäiden, vaan muovijätteen keskellä. Vaikutelma on jotenkin titanicmainen, sillä pian nousee haaksirikkoon johtava myrsky, mutta se ei matkustajien bilekarkeloita tunnu haittaavan.
Ihmiset himoitsevat valtaa
Laivan matkustajat pelastuvat kuitenkin vahingoittumattomina saarelle, jota hallitsee Milanon maanpaossa oleva herttua Prospero (Pentti Helin). Seuranaan Prosperolla on tytär Miranda (Maija Lang) sekä palvelijoiden asemaan alistetut metsänhenki Ariel (Jaana Oravisto) ja primitiivinen Caliban (Verneri Lilja). Käykin ilmi, että Prospero on synnyttänyt myrskyn taikavoimillaan ja että haaksirikkoiset ovat hänen vanhoja tuttujaan: mukana ovat Prosperon vallan viekkaudella ja väkivalloin anastanut veli Antonio (Aimo Räsänen), Napolin herttua Alonso (Juhani Laitala) sekä tämän poika Ferdinand (Saska Pulkkinen) ja muuta hoviin kuuluvaa väkeä. Prosperolla on vihdoin tilaisuus kostaa kokemansa vääryydet ja laittaa vihollisensa maksamaan teoistaan.
Myrskyä on markkinoitu ympäristöteemoilla, ja merien saastuminen tuodaankin hyvin esiin varsinkin lavastuksen keinoin. Keskeiseksi teemaksi nousee kuitenkin valta kaikkine puolineen myös ihmisen ja luonnon välisessä suhteessa. Muuten näytelmän ympäristötematiikka jää varsin irralliseksi ja ohueksi. Tosin Trinculon (Jyrki Mänttäri), Stephanon (Samuli Muje) ja Adrianan (Miia Selin) muodostama alati ja olosuhteista riippumatta viinaa kittaava kolmikko ilmentää osuvasti nykyihmisen välinpitämättömyyttä ja keskittymistä omaan mielihyvään. Valtaa himoitsevat tai käyttävät näytelmässä melkein kaikki. Caliban haluaa kukistaa Prosperon, Sebastian (Janne Kallioniemi) on vähällä surmata Alonson anastaakseen tämän vallan. Valta ei kuitenkaan tee onnelliseksi: Alonso kadehtii sikeästi nukkuvia alamaisiaan, kun ei itse rauhattomana kykene nukahtamaan. Valta tuo mukanaan huolen vallan menettämisestä ja riistää mahdollisuuden sekä lepoon että uneksimiseen.
Vaikuttava lavastus
Myös Prospero on vallankäyttäjänä varsin ristiriitainen hahmo. Hän on alistanut Arielin ja Calibanin, saaren alkuperäisasukkaat, orjikseen – tässä mielessä Prosperon hahmossa voi nähdä myös siirtomaaherran. Samoin se, että Prospero valjastaa myös luonnonvoimat palvelemaan omia tarkoituksiaan, herättää ristiriitaisia tunteita, vaikka hän tekeekin sen vääryyksiä oikaistakseen. Prospero ymmärtää kuitenkin valtansa rajallisuuden.
Vallan tematiikan lisäksi Myrsky kertoo myös sovinnosta ja anteeksiannosta. Jaloa ei ole maailman saattaminen tasapainoon koston avulla, vaan se, että on mahdollista valita anteeksianto, jopa silloin, kun väärintekijä ei osoita katumusta. Jos vallasta luopuu vapaaehtoisesti eikä jää sen vangiksi, on mahdollista saada yhteys toiseen ihmiseen tasaveroisena kumppanina. Prosperon ja Arielin koskettava suudelma näytelmän lopussa jättääkin varjoonsa näytelmän nuorten rakastavaisten Mirandan ja Ferdinandin välisen romanssin. Yleensä koomisissa rooleissa nähty Pentti Helin on muutenkin vakuuttava Prosperon roolissa. Teppo Järvisen lavastus tekee näytelmästä visuaalisesti upean ja vaikuttavan kokemuksen.
Myrsky Tampereen Työväen Teatterin Suurella näyttämöllä. Käsikirjoitus: William Shakespeare. Sovitus ja ohjaus: Tiina Puumalainen. Lavastus: Teppo Järvinen. Valo- ja videosuunnittelu: Eero Auvinen. Rooleissa: Pentti Helin, Jaana Oravisto, Maija Lang, Saska Pulkkinen, Verneri Lilja, Samuli Muje, Jyrki Mänttäri, Miia Selin, Juhani Laitala, Aimo Räsänen, Janne Kallioniemi, Matti Pussinen-Eloranta ja Jari Ahola.
