”Miksi Marx on yhä ajankohtainen?” oli aiheena Karl Marxin syntymän 200-vuotisjuhlavuoden kunniaksi järjestetyssä paneelikeskustelussa Tampereen yliopistolla 17.4.
Keskustelun puheenjohtajana toiminut väitöskirjatutkija Paula Rauhala totesi esitellessään keskustelun kohdetta, että Marx näki kapitalismin ennennäkemättömän dynaamisena järjestelmänä. Marxin mukaan kapitalismissa työtä pyritään jatkuvasti korvaamaan koneilla.
”Marx uskoi, että kapitalismin teknologinen ja yhteiskunnallinen kehitys luo mahdollisuuden siihen, että työväenluokka voi ottaa tuotantovälineet haltuun, päästä eroon voitontavoittelun pakosta ja lyhentää kaikkien työpäivää merkittävästi.”
Talouskriisi nosti Marxia esille
Valtiotieteiden tohtori, tutkija Pertti Honkanen kertoi esimerkkinä Marxin ajankohtaisuudesta Saksan keskeisen talouslehden Handelsbladin vuonna 2012 toimituksessaan järjestämän kyselyn siitä, mikä on kaikkien aikojen tärkein talouskirja. Tulos oli Marxin Pääoma, ja lehden kantta komisti siksi iso Marxin kuva.
”Tämä on hauska esimerkki siitä, että talouskriisi toi Marxin ajankohtaisuutta hieman myös valtajulkisuuden piiriin.”
Nykyisen talousjärjestelmän kritiikille on Honkasen mukaan vahva pohja. Kiinnostus tuskin lopahtaa, vaikka talouden nousukausi jatkuisi pitempäänkin, Honkanen arvioi.
Sosiologian professori, Tampereen yliopiston vararehtori Harri Melin piti Marxin perinnössä äärimmäisen tärkeänä sitä, että Marx aikanaan osoitti kapitalismin historiallisuuden ja sen, että kapitalistisen talouden muutosta vievät eteenpäin järjestelmälliset systeemikriisit.
”Kun katsotaan tätä päivää, ei kukaan ole ollut niin oikeassa kuin Marx. Kapitalismi on ollut talouskriisien historiaa.”
Melinin mukaan ennen vuonna 2008 alkanutta kriisiä monet uskoivat jälleen talouden olevan pysyvästi kasvu-uralla.
”Sen jälkeen kasvun pysyvyyteen on suhtauduttu myös valtavirtataloustieteessä kriittisesti.”
Projektitutkija Lauri Lahikainen korosti Marxin ajatusten merkitystä yhteiskunnallisen toiminnan kannalta.
”Marx on parhaimmillaan silloin, kun sitä lukevat yhteiskunnalliset aktivistit ja marxilaisuus on yhteiskunnallisten liikkeiden käytössä.”
Eriarvoisuus johtaa kriisiin
Paula Rauhala otti esiin Oxfam-järjestön raportin, jonka mukaan maailman kahdeksan rikkainta ihmistä omistaa yhtä paljon kuin 3,6 miljardia köyhintä ja rikkain prosentti väestöstä omistaa enemmän kuin loput 99 prosenttia yhteensä. Mitä talouskasvu merkitsee tässä tilanteessa, Rauhala kysyi.
”Kapitalismia ei ole ilman talouskasvua. Jos kasvu loppuu, kapitalismi loppuu”, Harri Melin vastasi.
Jonkin aikaa riistoa voidaan lisätä, mutta pitemmän päälle pääoman kasautuminen ei ole mahdollista ilman talouskasvua, Melin tarkensi.
1970–80-luvun vaihteessa uusliberalismiksi kutsuttu talousajattelu murtautui valtavirtaan samaan aikaan, jolloin tapahtui finanssipääoman yhteiskunnallisen ja taloudellisen merkityksen valtava kasvu, jota päätöksentekokoneisto myös kehitysmaissa tuki. Kaikki tämä on muuttanut eriarvoistumisen ”megaluokkaiseksi”, Melin totesi.
”Emme ymmärrä sitä eriarvoisuutta, joka on nyt meneillään. Se tulee olemaan seuraavan kapitalismin kriisin isoja kysymyksiä. Sen legitimaatio tullaan kyseenalaistamaan”, Melin arvioi.
Myös ympäristökatastrofi saattaa haastaa nykyisen järjestelmän, hän lisäsi.
Pertti Honkanen totesi, että nykyään on runsaasti aineistoa, tutkimuksia ja tilastoja, joilla eriarvoisuutta voidaan selvittää. Edellytykset ovat paljon paremmat kuin Marxin aikana, ja monet ei-marxilaisetkin tutkijat kiinnittävät eriarvoistumiseen huomiota. Esimerkkinä Honkanen mainitsi Thomas Pikettyn teoksen 21. vuosisadan pääoma, jossa on ”hätkähdyttävää aineistoa tulojen ja varallisuuden epätasa-arvoisen jakautumisen jyrkentymisestä”. Mutta ovatko Pikettyn selitykset riittäviä, Honkanen pohti.
”Teoreettinen puoli on pinnallinen. Marxiin tutustuminen antaisi parempia käsitteitä myös eriarvoisuuden ymmärtämiseen: esimerkiksi lisäarvon suhdeluku ja voiton suhdeluku.”
Ihmisten toimeentulon ja työssä tapahtuvan riiston näkökulmastakin Marx on taas tulossa entistä ajankohtaisemmaksi, arvioi Lauri Lahikaisen.
”Käynnissä on prosesseja, joilla tehdään ihmisten mahdollisuuksia tulla toimeen muuten kuin myymällä työvoimaansa millä tahansa ehdoilla hyvin vaikeaksi ellei mahdottomaksi. Ihmiset, joilla ei ole muuta myytävää kuin työvoimansa, ovat olennainen kategoria nykyäänkin.”
Työväenluokka kasvaa globaalisti
Marx korosti omistavan luokan ja työväenluokan sovittamatonta eturistiriitaa kapitalismissa. Länsimaissa elintason noustessa on alettu puhua keskiluokasta. Onko siitä tullut uusi historiallinen mahti työväenluokan tilalle, kysyi Rauhala.
Kuva yhteiskunnan rakenteesta ja luokista on nyt paljon moniaineksisempi kuin Marxin aikana valtion ja muiden välittävien toimijoiden vuoksi. Keskiryhmien kasvu kuvaa hyvin kapitalismin dynaamisuutta, mutta antagonistinen suhde työn ja pääoman välillä ei ole muuttunut, totesi Melin.
Kiinassa, Intiassa ja Afrikassa tilanne on aivan toisenlainen ja globaalisti nopeimmin kasvaa työväenluokka, Melin muistutti. Länsimaissa taas kannetaan huolta keskiluokan tulevaisuudesta ja keskituloisten määrä on vähentynyt. Keskiluokan tuhoutumista tämä ei kuitenkaan tarkoita, Melin arvioi.
Valtaosa työikäisestä väestöstä on edelleen Suomessakin palkkatyöntekijöitä, muistutti Honkanen. Heistäkin valtaosa työskentelee yksityisissä yrityksissä. Lisäksi on laaja julkinen sektori ja yksityisyrittäjinä toimivat.
”Bangladeshissa sanotaan olevan puolitoista miljoonaa tekstiilityöläistä, jotka tekevät meille paitoja ja vaatteita. Heidän työolonsakin ovat lähempänä 1800-luvun Englantia kuin meidän suomalaista hyvinvointivaltiotamme”, Honkanen vertasi.
Marx ennusti työväenluokan kurjistumista. Melin muistutti, että Marxin esittämässä teoriassa oli kyse suhteellisesta, ei absoluuttisesta kurjistumisesta.
”Työväenluokka on saanut osansa talouskasvusta, mutta suurimman osan on saanut kapitalisti.”
Kapitalismi on myös muuttunut institutionaalisemmaksi.
”Norjan valtion öljyrahasto on suurimpia insitutionaalisia sijoittajia, puhumattakaan monista eläkerahastoista. Kapitalismilla on hyvin monet kasvot”, Melin korosti.
Lahikainen totesi, että Marxin teorioista on vallalla monia karikatyyrejä. Ne perustuvat siihen, että Marxilla olisi deterministisiä käsityksiä tai mekaanisia malleja siitä, miten kapitalismi tai historia vääjäämättä johtavat tiettyihin lopputuloksiin. Näin ei todellisuudessa ole.
”Marx tunnistaa tiettyjä lainomaisia tendenssejä, joilla voi olla vastatendenssejä”, Lahikainen luonnehti.
Robotit muuttavat työtä ja kapitalismia
Ison-Britannian keskuspankin pääjohtaja Mark Carney varoitti äskettäin, että robotisaation aiheuttama massatyöttömyys voisi tehdä Marxin ja Engelsin uudelleen relevanteiksi ja johtaa kommunismin kasvuun.
Marxille kapitalistisen tuotantotavan perusdynamiikka oli, että työtä korvataan koneilla voittojen kasvattamiseksi. Merkitseekö robotisaatio jotakin laajempaa muutosta kapitalismissa, Rauhala kysyi.
Honkasen mukaan Marx näki, että tuotannon mekanisointi ja automatisointi tuottavat ”liikaväestöä”. Hän ei kuitenkaan esittänyt, että liikaväestö jatkuvasti lineaarisesti kasvaisi, vaan pääoman kasautuminen toisaalta vaatii lisää työvoimaa. Marx kuitenkin torjui myös sen, että työtä syntyisi aina samassa määrin kuin sitä häviää. Nykyajan keskustelu kulkee samoilla linjoilla: on kauhukuvia massatyöttömyydestä ja toisaalta rauhoittavia väitteitä, että uusia työpaikkoja tulee menetettyjen tilalle. Totuus on siinä välissä, Honkanen uskoi.
”Robotisaatio hävittää työpaikkoja monilla aloilla. Kehitys ei ole kivutonta. Tarkoitus ei ole aina helpottaa ihmisten työtä, vaan se myös voi merkitä työtahdin kiristymistä tai työn luonteen huonontumista. Aiheesta tarvittaisiin marxilaistakin tutkimusta enemmän.”
Lahikainen jatkoi, että esimerkiksi verkkokirjakauppa Amazonin varastoissa työtahti sovitetaan koneiden rytmiin ja jopa vessataukoja rajoitetaan.
”Mitä koodaus tekee työläisen elämälle ja työrytmille?” Lahikainen pohti.
Hän muistutti myös, että työläisten lisäksi kapitalistitkin saatetaan korvata roboteilla.
”Pörssissä algoritmit käyvät mikrosekuntien tarkkuudella kauppaa ainoana tarkoituksena tuottaa nopeasti voittoa.”
”Silläkin on merkitystä, miten kapitalismin voitontavoittelun pakko tulee osaksi yritysten toiminnan ohjausjärjestelmiä ja tekoälyä hyödyntäviä järjestelmiä. Jos myös järjen käyttö nähdään algoritmisenä, mitä seurauksia sillä on?”
Maa parannettuna jälkipolville
”Kapitalistinen tuotanto kehittää siis yhteiskunnallisen tuotantoprosessin tekniikkaa ja yhdistelmää vain siten, että se samalla vaurioittaa kaiken rikkauden alkulähteet: maan ja työläisen.” Näin kirjoitti Marx Pääoman ensimmäisessä osassa. Tarvitaanko Marxia ympäristöongelmien ratkomiseen, Rauhala kysyi keskustelijoilta.
”Sillä, miten tällä hetkellä tuotetaan, miten talous toimii ja miten taustalla ovat pyrkimykset tehdä voittoa, on paljonkin tekemistä ympäristöngelmien kanssa, kuten Suomessa Talvivaara tai globaalisti ilmastonmuutos”, totesi Lahikainen.
Honkanen totesi Marxin rinnastavan työläiset ja luonnon riiston kohteina. Marx kirjoitti muun muassa siitä, miten metsien yksityinen omistus voi johtaa kielteisiin ekologisiin seurauksiin.
Pääoman kolmannessa osassa Marxilla on vaatimus, jota voi pitää vahvana ekologisen kestävyyden määritelmänä: maa on jätettävä jälkipolville, ei samassa kunnossa kuin aiemmin vaan ”parannettuna”.
Rahaa rahasta
Nykyisessä finanssikapitalismissa rahalla tehdään rahaa tavalla, joka on irrallaan fyysisestä tuotannosta. Vaikka ilmiö on kehittynyt aivan uusiin mittasuhteisiin, jo Marx tunnisti sen omana aikaan, Honkanen totesi.
”Varsinkin Pääoman kolmannessa osassa hän esittää erilaisia teesejä ja huomioita finanssimarkkinoiden kehittymisestä, osakkeista, valtion lainoista, spekulaatioista. Huomiot olivat paljon terävämpiä ja ajankohtaisempia kuin juuri kellään muulla 1800-luvulla taloudesta kirjoittaneella. Tähän liittyi fetisismiajatus: tavarafetisismin äärimmäinen muoto on, että rahalla tuotetaan rahaa.”
Valtavirtataloustieteilijät mieltävät pääoman itsessään arvoa tuottavana oliona.
”Pitää mennä Marxiin ymmärtääksemme, ettei asia ole aivan näin kuin miltä näyttää”, Honkanen sanoi.
Muutos on jatkuva prosessi
Lopuksi puhuttiin kapitalismin vaihtoehdoista ja siitä, mikä voima voisi synnyttää muutoksen.
”Neuvostoliitossa harjoitettu sosialismi oli monella tavalla sosialismin irvikuva. Ajatukset, joilla Marx sosialismia luonnehtii, tähtäävät rikkaan yksilöllisyyden ja persoonallisuuden toteuttamisen mahdollisuuksiin. Reaalisen sosialismin kokeilut ovat olleet kaukana tästä”, sanoi Melin.
Honkanen muistutti, että Marxin luonnehdinnat kapitalismia korvaavista yhteiskunnista eivät olleet kovin tarkkoja, vaan tiiviitä filosofisia ajatuksia yhteiskuntaa ja taloutta hallitsevista yhteenliittyneistä tuottajista.
”Siitä on pitkä matka valtiososialismin kokeiluihin.”
Lahikainen totesi, että vallankumous mielletään helposti yhtäkkisenä prosessina, jossa vallataan jokin rakennus, esitetään teesejä ja ruvetaan toimimaan toisin.
”Voisi kuitenkin katsoa myös esimerkiksi feodalismista kapitalismiin siirtymisen monivaiheisuutta Euroopassa. Siten nähdään, miten monimutkaisesta asiasta on kysymys.”
Lahikaisen mukaan olennaista on, että erilaiset muutosliikkeet löytäisivät toisensa ja voisivat toimia yhdessä. Esimerkiksi ilmastoliike ja feministinen liike ovat saaneet viime aikoina paljon aikaan ja perinteisellä työväenluokallakin on lupaavia kamppailuja. Yhdysvalloissa opettajien lakkoliike useissa osavaltioissa on saanut paljon kannatusta, Lahikainen mainitsi.
”On analysoitava konkreettisia kamppailuja ja osallistuttava niihin kriittisesti. Se on marxilainen lähtökohta nojatuolifilosofian sijaan.”
Melin ennakoi, että ympäristöajattelusta tulee lähtemään uudenlaisia voimia, jotka vaikuttavat tuotantoon ja jakoon niin, että tuotantosuhteet muuttuvat. Olennaista olisi ”vapauden valtakunnan” vahvistaminen työaikaa lyhentämällä.
Marx ei ajatellut, että ihmiskunnan historiassa tulisi äkillinen katkos, josta siirryttäisiin yhtäkkiä uudenlaiseen yhteiskuntaan, vaan kapitalismin uumenissa syntyy uutta yhteiskuntaa muovaavia aineksia, tähdensi Honkanen. Marx arvosti hänen mukaansa suuresti työajan lyhentämiskamppailuja, joilla saavutettiin tuloksia jo Marxin aikana, sekä tehdaslainsäädännön ja työsuojelun kehittämistä. Myös koulutuksen tärkeyteen Marx kiinnitti huomiota.
Melin tiivisti lopuksi Marxin merkityksen nykypäivänä kahteen keskeiseen saavutukseen.
”Marx analysoi kapitalistisen tuotantotavan. Siinä se röntgenkuva tuli otettua, ja se ei ole siitä muuksi muuttunut. Toiseksi Marx on opettanut, mikä on kritiikin merkitys tiedon ja tieteellisen tutkimuksen kehittämisessä. Tiede edistyy vain kritiikin kautta.”
Lisää Marx-tapahtumia tulossa
Keskustelu oli osa Marx200-seminaaria, jonka järjestivät Viva – Tampereen yliopiston vihreä vasemmisto, Marxilaisen yhteiskuntatieteen seura ja Karl Marx -seura.
Marxin syntymän 200-vuotisjuhlavuoden kunniaksi on järjestetty ja järjestetään Suomessa muitakin tilaisuuksia. Sosiologian professori Marcello Musto Yorkin yliopistosta Kanadasta esitelmöi paneelikeskustelun jälkeen Tampereella Institute of Advanced Social Research ja New Social Research -ohjelman vierailuluennolla kapitalismin dialektisesta roolista Marxin teorioissa. Musto myös alusti Helsingissä järjestetyssä Suomen sosiaalifoorumissa Marxin ajankohtaisuudesta nykyisen kapitalismin tutkimuksessa ja kritiikissä.
Marxin varsinaisena syntymäpäivänä 5.5. Työväenmuseo Werstas ja Marxilaisen yhteiskuntatieteen seura järjestävät syntymäpäiväjuhlat. Työväenmuseo Werstaalla Tampereella on päivän mittaan muun muassa Marx-aiheisia luentoja, Kommunistisen manifestin non-stop-luentaa, kakkukahvit, mielenkiintoinen museo-opastus sekä The Young Karl Marx -elokuvan esitys.
12.5. Helsingin Vanhan ylioppilastalon musiikkisalissa on Tiedonantaja-lehden, Karl Marx -seuran ja DSL:n opintokeskuksen seminaari aiheesta ”Kapitalismin kriisit ja Marxin paluu”.
Työväenliikkeen kirjastossa Helsingissä 5.6. järjestettävässä Ele Alenius -seminaarissa keskustellaan Marxin vaikutuksesta suomalaiseen työväenliikkeeseen.
