Kehollisuus ja ruumis ottivat keskeisen roolin kolmessa lauantai-illan Stage-festivaalin esityksessä Helsingin Korjaamolla.
Esitystaiteen seuran Asetelmia-teoksen aluksi katsojat paimennettiin kovaäänisesti valkoisella pöytäliinalla katetun pöydän ääreen. Illallinen koostui kahden näyttelijän ruumiista ja heidän ulosannistaan John Coltranen ja Verneri Pohjolan musiikilla marinoituna.
Laura Rämä ja Tuukka Vasama syöttivät ja valuttivat yleisöön Tuomas Timosen runojen maailmaa, joka on absurdi, riemukas, mutta ennen kaikkea mukavalla tavalla tuore. Harmaa virkamieskin sai Timosen käsissä lisää värejä.
Runoja ei lausuttu. Niitä hengitettiin, läähätettiin, hikoiltiin ja ihmeteltiin. Ja hyvä niin. Alun säheltämisen jälkeen yleisö imaistiin suoraan runojen maailmaan. Näyttelijöiden selkään teipattu, alastomaksi kuoriutunut joulukuusenranka täydensi mukavasti hämmentävää tunnelmaa.
Asetelmia meni pääosin täydellä höyryllä eteenpäin. Oli hienoa nähdä näyttelijöiden elävän vuorosanoja koko kehollaan. Onneksi myös suvantovaiheita ja pysähdyksiä oli sisällytetty menuun; niitä olisi voinut olla enemmänkin.
Huumorilla ja seksuaalisuudella vakaviin teemoihin
Toisena Korjaamon lauantai-illassa koettiin hulvaton Calypso Nights – Juan, Two?. Lavalla ja usein myös yleisön seassa pelehtineen venezuelalaisen dj:n Juan Vesuviuksen hahmon ovat luoneet uusiseelantilaiset Barnie Duncan ja Theatre Beating -ryhmä.
Vähintäänkin ”rasvainen”, machoileva pikkuhärkä Juan Vesuvius purjehti reilun tunnin aikana katsojien sydämiin ja teki sen periksi antamattomasti, jopa väkisin.
Juan tarttui huumorin ja seksuaalisuuden keinoin yhdessä olemisen, inhimillisyyden ja globaalin riiston teemoihin. Saarnausta ei kuitenkaan kuulunut, vaan sanoma oli kääritty ovelasti kuolaan ja hattaraan. Poliittinen korrektius ja sisäsiisteys olivat kaukana Calypso Nightsista.
Esityksen ruumiillisuus rakentui dj:n intensiivisestä läsnäolosta ja kontaktista yleisöön, vahvoista kehollisista viesteistä ja stereotypioilla leikkivistä ilmeistä sekä eleistä, avoimesta flamenco-paidasta ja pinkeästä loppuun kuluneesta lasketteluhaalarista.
Juan ei jättänyt yleisö rauhaan, ja se palkittiin: lopuksi dj pääsi ”toteuttamaan unelmansa” eli sukeltamaan lavan eteen ahtautuneen yleisön kannateltavaksi. Kontakti ja yhteisymmärrys olivat käsin kosketeltavia.
Taustatiedot apuna yleisölle
Illan kruunasi argentiinalaislähtöinen Constanza Macras ja hänen berliiniläinen Dorkypark-ryhmänsä. He tarjosivat yleisölle moniulotteisen puolitoistatuntisen I Am With You -nykytanssiesityksellään. Saksassa suuriin teatteritaloihin alun perin suunnitellut tanssisoolot ja -duetot toimivat herkullisesti myös Korjaamon vintillä. Yleisöä olisi toivonut kyllä runsaasti enemmän.
Läpi koko esityksen taiteilijat kertoivat yleisölle taustoja improvisaation pohjalta rakennetuista tansseistaan. Taustatiedot antoivat lisää ulottuvuuksia tulkintaan ja kokemukseen. Onneksi mitään ei kuitenkaan selitetty puhki; maalailtiin vain kevyin vedoin, mikä juuri sillä hetkellä muistui tärkeänä mieleen. Lavalla tanssijoiden ruumiit kertoivat tarinoita esimerkiksi suurkaupunkikokemuksista ja eri kulttuurien kohtaamisesta. Mukana oli myös yksi näyttelijä, mikä toi esitykseen lisää tarinallisuutta.
I Am With You oli koostettu useiden vuosien aikana rakennetuista tanssipätkistä. Siirtymät olivat osin sekavia. Yksittäiset soolot ja duot olivat kuitenkin vaikuttavia. Eniten pidin absurdeimmista. Esimerkiksi tutkielmasta, jonka tanssi oli rakennettu 1920-luvun saksalaisten ekspressionististen elokuvien pohjalta. Tai eteläkorealaisen tanssijan oudosta liikesarjasta venyvän paidan sisällä erään toisen tanssijan säestäessä flyygelin kieliä vedellen ja vinguttaen. Pariin otteeseen käsitelty tehtävänanto: tanssi humalaista jäi valitettavan ohueksi.
Macrasin Dorkypark-ensemblessä oli mukana kahdeksan tanssijaa. Ryhmä oli kulttuuritaustaltaan mukavan heterogeeninen. Ikähaitariakin täydensi yksi huomattavasti iäkkäämpi naistanssija. Modernissa tanssissa toivoisi näkevän reilusti varttuneempia tulkitsijoita enemmänkin. Heidän ruumiinsa ja kehonkielensä on eri tavalla kiinnostavaa kuin nuorten tanssijoiden lopullisen väsymyksenkin yli jaksava energialataus.
Stage-festivaali tarjoaa antimiaan vielä 29.8. saakka.
