Kulttuurivihkot 3/2012
”Hän on niin kuuma että suorastaan tirisee”, kirjoitetaan Rafeef Ziadahista internetin keskustelupalstalla. Eikä nyt ole kyse seksistisestä heitosta, vaikka Ziadah viehättävä nainen onkin. Lausahdus viittaa verbaalisiin ansioihin. Kolmekymppinen spoken word -artisti ottaa runoissaan kipakasti kantaa Israel–Palestiina-konfliktiin.
”I’m an arab woman of colour, and we come in all shades of anger”, Ziadah lausuu. Sointuvasti, painokkaasti. (”Olen arabialainen värillinen nainen, ja meitä on jokaista vihan sävyä.”)
Maattomana palestiinalaispakolaisten jälkeläisenä hän puhuu sukupolvien kokemuksella. »Äidinpuoleinen sukuni pakeni Israelin perustamista Libanoniin, isäni suku on pakolaisina Israelin sisällä. Minun perheeni pakeni sotaa Libanonista vuonna 1983», Ziadah kertoo Kaisaniemen puiston vihreydessä.
Kosmopoliitti vastoin tahtoaan
”Vanhempieni statuksen vuoksi meidän oli mahdotonta asettua mihinkään, joten muutimme jatkuvasti maasta toiseen, koko viisilapsinen perhe. Tilanne muuttui vaikeammaksi, kun me lapset kasvoimme. Nyt perheeni on hajaantunut ympäri maailmaa. Aloitin yliopisto-opintoni Kreikassa, valmistuin maisteriksi New Yorkissa ja tohtoriksi Kanadassa.”
Tällä hetkellä Ziadah asuu Lontoossa ja opettaa arvostetussa School of Oriental and African Studies -yliopistossa. Ziadahille kosmopoliittisuus ei ole ollut vapaaehtoinen valinta. Hänen henkilökohtainen elämänsä on ollut lukemattomien raja- ja maahanmuuttoviranomaisten käsissä.
”Olen ottanut elämäni jokaisen askeleen byrokratian ehdoilla. Vähän aikaa sitten sain pitkällisen taistelun jälkeen ensimmäisen kansalaisuuteni: kanadalaisen. Nyt voin ajatella esimerkiksi lasten hankkimista. En halunnut tuoda lapsia samanlaiseen tilanteeseen, jossa vanhempani kasvattivat omansa.”
Potku vatsaan ajoi esiintymään
Ziadahin kulkema matka ilmentää palestiinalaisten vähemmän tunnettua todellisuutta miehityksen ulkopuolella. ”Usein kun ihmiset ajattelevat Palestiinaa, he ajattelevat miehitettyjä alueita: Gazaa ja Länsirantaa. He eivät tule ajatelleeksi tilannetta ulkopuolella: mitä merkitsee olla maaton, ilman dokumentteja, joutua pysäytetyksi ja ruumiintarkastukseen jokaisella lentokentällä. Palestiinan tarina on yhtä paljon tarina maanpakolaisuudesta kuin miehityksestä.”
Runous on Ziadahin tapa kertoa tarinaansa. Hän kirjoitti runoja lapsesta saakka ja osasi palestiinalaisrunoilija Mahmoud Darwishin runon Leaving Beirut ulkoa viisivuotiaana. Potku omien teosten esittämiselle oli konkreettinen.
”Kanadassa asuessani järjestimme yliopistoni kampuksella simulaation Länsirannan tarkastupisteistä. Esitin israelilaissotilaiden tarkastettavana olevaa palestiinalaista ja makasin maassa. Yksi simulaatiota seuranneista opiskelijoista oli juuri palannut suorittamastaan Israelin asepalveluksesta. Maatessani maassa hän potkaisi minua vatsaan ja sanoi: ’Ansaitset tulla raiskatuksi, ennen kuin synnytät terroristilapsesi.’ Sillä hetkellä päätin alkaa esiintyä.”
Boikottikampanja etenee
Vuonna 2009 Ziadah julkaisi runonsa levyllä. Sen nimi, Hadeel, tarkoittaa kyyhkysten kujerrusta, jota Gazassa kuulee talojen yllä. Yksi sen tunnetuimmista runoista, Shades of Anger, on vastaus Ziadahia potkaisseelle miehelle.
Paitsi taiteessaan, Ziadah ajaa palestiinalaisten asiaa myös perinteisen aktivismin keinoin. Hän toimii useissa Israelin taloudellista ja kulttuurista boikottia ajavissa liikkeissä.
”Israel jatkaa epäoikeudenmukaisuutta palestiinalaisia kohtaan, koska muu maailma ei tee mitään. Kutsu boikottiin vetoaa ihmisten omatuntoon: koska hallituksenne eivät tee mitään, me tarvitsemme teidän apuanne.”
Helsingin Maailma kylässä -festivaaleille Ziadah saapui Alkuperä merkkaa -kampanjan lanseeraustilaisuuteen. Kirkon Ulkomaanavun EAPPI-ohjelman kampanja vaatii suomalaisilta kauppiailta ja viranomaisilta Israelin laittomissa siirtokunnissa valmistettujen tuotteiden merkitsemistä.
Toukokuisena sunnuntaina ilma Helsingissä on helteinen. Kirkon Ulkomaanavun teltassa tunnelma lähentelee tirisevän kuumaa. Ziadah lyö lisää löylyä, sanat sinkoilevat kuin kipinät. ”Esitysteni jälkeen ihmiset tulevat usein sanomaan: ’Kiitos kun jaoit tarinasi, minulla ei ollut aavistustakaan.’ Siitä saan voimaa jatkaa”, Ziadah sanoo.
