Syksyllä 2017 aloittaneen Kulttuurivihkojen kustantamon kevään 2018 ohjelmaan kuuluu kaksi omintakeista runoteosta ja yksi polttavan ajankohtainen esseekokoelma. Kirjat ilmestyvät maaliskuussa.
Tuomas Kilpi: N&E
Maailman ensimmäinen tasokoordinaateilla kirjoitettu runokokoelma! Jokainen kokoelman rivi sisältää yhden koordinaatin, joka viittaa tiettyyn suomalaiseen paikannimeen. Runoja on mahdollista lukea ainakin kahdella eri tavalla: joko sellaisenaan kaksiulotteisen karttaprojektion lyriikkana tai muuntamalla koordinaatit sanalliseen muotoon. Lukijan työn helpottamiseksi osa runoista on jo valmiiksi esitetty myös sanallisessa muodossa koordinaattien rinnalla. Teosta voi pitää vilpittömänä rakkaudenosoituksena rikkaalle äidinkielellemme ja kotimaamme paikannimistölle. Sellainen maa, jonka kamaralta löytyvät Maailmannapa, Uusi-Eurooppa, Surkee ja Paskala, on runo itsessään.
Tuomas Kilpi (s. 1967) on espoolainen kirjailija, kääntäjä ja kustantaja. Hänen esikoisteoksensa Luonnos ilmestyi vuonna 1990 Like Kustannuksen julkaisemana. Kilpi on kirjoittanut yli kymmenen julkaistua teosta. Hänen tuotantoonsa kuuluu niin proosaa, lyriikkaa kuin tietokirjallisuuttakin.
Riikka Ulanto: Tehen
Runoteos Tehen tarkastelee identiteettiä ja ulkopuolisuutta autonomiseksi julistautuneen mikrovaltio Sealandin kautta. Teos hyödyntää murteellisuuksia, puhekieltä ja kielen hajoamista. Aiheina ovat muun muassa osoitteettomana matkustaminen, pohjoiset paikat sekä eristetty mielenterveysongelmainen hallitsija Juana la Loca. Tehen on hyvin omintakeinen kokonaisuus, jossa tietyt historialliset tositarinat näyttäytyvät unenomaisessa valossa.
Torniolaisen Riikka Ulannon (s. 1982) esikoisteos Vedelmiä julkaistiin vuonna 2016 valtakunnallisen Runo-Kaarina -kilpailun voittajateoksena. Ulannon runoja on myös julkaistu Gummeruksen Runot 2013 -antologiassa ja hänet on palkittu J. H. Erkon kilpailussa kolmannella palkinnolla 2011.
Ville-Juhani Sutinen: Kapitalismin museo. Esseitä Amerikasta
Kaunokirjallinen esseekokoelma luotaa Yhdysvaltojen henkistä tilaa Donald Trumpin presidenttikaudella. Sutinen on asunut Berkeleyssä, Kaliforniassa, Trumpin vaalivoitosta lähtien ja todistanut mielenosoituksia, mellakoita ja muita yhteiskunnallisia liikahduksia. Kirjassa käsitellään myös sitä, miten eri puolilla maata on siirrytty tyrmistyksestä post-trumpilaiseen turtumisen aikaan. Näistä lähtökohdista esseet laajenevat pohtimaan muun muassa toisinajattelun ja siirtolaisuuden traditiota San Fransiscon alueella, arjen radikalismia, kodittomuutta, road trip -kirjallisuutta ja vanhan Amerikan muuttumista kitschiksi. Sutisen mukaan nostalgiasta on tullut Yhdysvaltojen politiikan tärkein voimatekijä ja maa on muuttunut oman itsensä museoksi. Hänen retkensä amerikkalaisen unelman matkamuistojen perässä vievät niin entiselle teurastamolle kuin Fordin liukuhihnalle, aavekaupunkeihin sekä syrjäseudun motelleihin – ja tietenkin kapitalismin museoon.
Kirjailija ja kääntäjä Ville-Juhani Sutinen (s. 1980) on käsitellyt esseissään niin Itä-Eurooppaa kuin Kiinaakin, ja viimeksi Venäjää teoksessa Kymmenen kuvaa Pietarista. Hän on aiemmin tutkinut Yhdysvaltojen henkistä tilaa kiitetyssä esseekokoelmassaan Itä-Harlemin punainen ruusu.
