Teatteriopiskelijoiden Transfinlandia-näytelmä nostaa esiin transihmisten kohtelun Suomessa.
Petja Varis (1. väliajalla Miila Virtanen, toisella Antti Heikkinen) haluaa vihdoin tulla Petraksi (Miila Virtanen, Antti Autio), mutta ei vastaa oikein psykologin hänelle esittämiin kysymyksiin ja ei etene näin vuoden kestävään ”tosielämän kokeeseen”. Toisella puoliajalla hän viisastuu, aloittaa itse hormonien käytön ja vastaa psykologin kysymyksiin johdonmukaisesti ”oikein”: hän on aina halunnut olla biologisesti nainen, hän kokee olevansa väärässä biologisessa sukupuolessa.
Sukupuoli on kuitenkin paitsi biologinen, myös sosiaalinen ja sitä kontrolloidaan erilaisin piilomekanismein sosiaalisesti. Tämä seikka jää heteronormatiivisessa yhteiskunnassa liian usein ymmärtämättä sekä lainsäätäjiltä että kasvattajilta.
Takaumin esitetään Petran henkilöhistoria lapsuuden tyttöystuntemuksista uuden siskopuolen saamiseen, seksuaalisuuden heräämiseen ja siskon havaintoihin veljen mahdollisesta laajemmasta identiteettikriisistä, joka saa hänet soittamaan ”hätäpuhelun” terveystiedon oppikirjoista vastaavalle viranomaiselle, lääkintähallintoon.
Eräässä kohtauksessa sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehet laativat transseksuaaleja koskevaa lakia, jonka allekirjoittaa Setan entinen puheenjohtaja, presidentti Tarja Halonen. Näyttelijät paljastavat parodisessa kohtauksessa alapäänsä: ele kuvastaa lainsäätäjien äärimmäistä konservatiivisuutta ja suoranaista tietämättömyyttä aiheesta transseksuaalisuus ja transihmiset. Monille sukupuoli typistyy pelkästään biologiseen.
Yhtään paremmin ei pärjää koulu ja opettajat: Petran opettaja sallii häneen kohdistuvan kiusaamisen ja tuskin ymmärtää, mistä kiusanteon kohteen tilanteessa on kysymys, vaikka äiti (Sara Soulié, näyttelijäntyön opinnäytetyö) käy paikan päällä saamassa näyttävän raivokohtauksen. Opettajasta (Sonja Kuittinen) on myös tehty varsinainen karikatyyri: sosialisaatiosta vastaa henkilö, joka ymmärtää kiusaajia, ei kiusattua. Ensimmäinen puoliaika loppuu kuvitteellisiin euroviisuihin, joissa Petrasta on kehkeytynyt kansainvälinen euroviisutähti, drag queen Dana International ja siis menneisyytensä rohkea voittaja.
Toisella puoliajalla Petra murtautuu irti itsetuhoisuuden kehästä (kolme itsemurhayritystä) parhaan ystävänsä avulla. Virkakoneiston hölmöyksiä edustaa myös (osin missikulttuurin tuote) Maria Guzenina-Richardson (Sanna Liski), joka varmistaa omalta osaltaan, että lainsäädäntö sijaitsee mahdollisimman kaukana transihmisten todellisuudesta.
Transfinlandia-näytelmässä pureudutaan tärkeään ja vähän puhuttuun aiheeseen. Erityisen tärkeä on näytelmän sosiaalinen kommentaari: transihmisten kohtelu niin sanottujen ammatti-ihmisten taholta on ala-arvoisella tolalla. Ymmärtäjiä on joitakin, mutta he ovat harvassa.
Rita Dahl
Taideyliopiston teatterikorkeakoulu, Tampereen yliopiston Teatterityön tutkinto-ohjelma ja Aalto Arts: Transfinlandia. Näyttelijäntyön, äänisuunnittelun ja pukusuunnittelun taiteellinen opinnäytetyö. Näytelmä Paula Vesala, ohjaus Piia Peltola, lavastus Sari Paljakka, valosuunnittelu Kristian Palmu, äänisuunnittelu Joonas Outakoski, pukusuunnittelu Tellervo Syrjäkari. Rooleissa: Antti Autio, Laura Halonen, Antti Heikkinen, Sonja Kuittinen, Sanna Liski, Aku Sipola, Sanna Liski, Sara Soulié ja Miila Virtanen. Esitykset olivat Mediakeskus Lumeessa 10.4.–25.4.