Béla Bartókin Herttua Siniparran linna ja Ruggiero Leoncavallon Pajatso Suomen Kansallisoopperassa.
Herttua Siniparran (Vladimir Baykov) synkkä salaisuus uhkaa paljastua häistään karanneen Juditin (Niina Keitel) alkaessa kysellä Siniparran linnan synkkyydestä. Judit alkaa avata yksi kerrallaan linnan seitsemää ovea, ja niiden takaa paljastuu metaforisia esineitä, kuten verinen kruunu, tähtiviitta ja lopulta edellisten vaimojen itkemä kyynelmeri, joka enteilee loppuratkaisua, viimeistä askelta kohti tyhjyyttä.
Yksinkertaisesta tarinasta saa tehokkailla näyttämöratkaisuilla toimivan oopperan. Siniparran linnan perustuksiin osuvat vaihtuvat kolmiulotteiset projisoinnit kuvastavat jokaisen oven takaa löytyviä esineitä. Valaistussuunnittelija Kimmo Karjusella on luultavasti ollut hauskaa näyttämöllepanoa suunnitellessa. Ja tärkeintä on, että se toimii. Orkesteritekstuuri korostaa vaihtuvia tunnelmia dramaattisella torvien ja jousien yhteissoinnilla.
Ooppera on näyttämötaidetta, jonka päämääränä on mimeettisen illuusion luominen. Jos Herttua Siniparrassa syvennetään jatkuvasti illuusiota, kunnes lopulta on jäljellä vain tyhjyys, kuolema, Pajatsossa leikitään jatkuvasti todellisuuden ja kuvitelman välisellä häilyvällä rajalla ja luotetaan romanttiseen tekstuuriin.
Pajatso käynnistyy konkreettisesti näytelmän sisältä oopperan ohjaaja Tonion (Jorge Lagunes) esitellessä seuraavaa näytelmää ja kiittäessä laulajia. Canio (Mikhail Agafonov) kertoo illan läpimenosta ja paljastaa mustasukkaisuutensa vaimostaan Neddasta (Sabina Cvilak). Hän myös kertoo illan näytöksestä. Tonio lähentelee Neddaa ja saa ruoskasta kasvoihinsa. Näyttämömies Silvio (Waltteri Torikka) saapuu tapaamaan Neddaa ja yllättää tämän vaimonsa kanssa. Todellisuus ja kuvitelmat sekoittuvat illan esityksen alkaessa ja Colombinan (Neddan) odottaessa rakastajansa Harlekiinin (Juha Riihimäki) tuloa. Pajatsolla (Canio) on kuitenkin yllättäviä suunnitelmia Neddan varalle.
Illan esitys on äärimmilleen viety italialaishenkinen puskafarssi komediallisine hahmoineen. Kapellimestari Mikko Franck keskeyttää sen lopulta sanoihin: ”La commedia é finita.”
Molemmat esitykset oli miehitetty erinomaisilla laulajilla ja se yhdistettynä oivaltaviin näyttämöllepanoihin tuotti elämyksiä.
Pajatso sisältää upeita kuorokohtauksia, ja ohjaaja Vilppu Kiljusen toteutuksessa mimeettisellä illuusiolla kuoron jäsenet ovat lavalla omina itsenään kuvitteellisen oopperaesityksen tekijöinä.
Béla Bartók: Herttua Siniparran linna. Ohjaus Vilppu Kiljunen, musiikinjohto Mikko Franck / Dalla Stasevska, lavastus Sampo Pyhälä, valaistus Kimmo Karjunen. Rooleissa Niina Keitel ja Vladimir Baykov.
Ruggiero Leoncavallo: Pajatso. Ohjaus Vilppu Kiljunen, musiikinjohto Mikko Franck / Giancario Rizzi, lavastus Sampo Pyhälä, valaistus Kimmo Karjunen. Rooleissa Jorge Lagunes / Stephen Gadd, Mika Pohjonen / Mikhail Agafonov, Luthando Qave / Valtteri Torikka, Helena Juntunen / Sabima Cvilak, Aki Alamikkotervo / Juha Riiihimäki, Kai Pitkänen / Joonas Eloranta, Robert McLoud / Marko Puustinen.
Suomen Kansallisooppera, esitykset 10.5. saakka.