Maanantaina 12.3. alkanut Julkisen sanan neuvoston 50-vuotisjuhlavuoden kampanja pyrkii kertomaan suurelle yleisölle, mitkä mediat kuuluvat JSN:n piiriin ja ovat siten sitoutuneet julkaisemaan vastuullista journalismia. Tämän vuoksi myös Kulttuurivihkojen verkkolehden sivujen alalaitaan on ilmestynyt Vastuullista journalismia -tunnus.
Kulttuurivihkot on ollut JSN:n piirissä siitä alkaen, kun Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry. liittyi Julkisen sanan neuvoston kannatusyhdistyksen jäseneksi vuonna 2014. Monet alan lehdet olivat sitä ennen pysyneet kustannussyistä JSN:n ulkopuolella, vaikka noudattivatkin vastuullisen journalismin periaatteita. Edelleenkään monet pienet, esimerkiksi Kulttiin kuulumattomat julkaisut eivät ole JSN:n jäseniä, eikä niitä pelkästään tästä syystä voi leimata valemedioiksi.
Julkisen sanan neuvosto on median itsesäätelyelin. Sen piiriin kuuluvat viestimet ovat sitoutuneet noudattamaan Journalistin ohjeita, ja niissä havaituista mahdollisista hyvän journalistisen tavan rikkomuksista voidaan kannella JSN:oon. Tiedotusvälineen on julkaistava JSN:ltä saamansa huomautukset.
Vastuullista journalismia -kampanjassa korostetaan Journalistin ohjeiden ja JSN:n merkitystä yleisön oikeuksien kannalta. ”Journalisti on vastuussa totuuden kertomisesta sinulle, ei mainostajalle, ministerille eikä edes lehden omistajalle”, kampanjasivuilla todetaan.
Kulttuurivihkot on noudattanut hyvää journalistista tapaa jo ennen Julkisen sanan neuvoston jäsenyyttä, eikä lehdestä ole jäsenyyden aikana tehty yhtäkään kantelua neuvostolle.
Olemme aina myös kannustaneet lukijoita mediakritiikkiin. Viestimiä seuraavan yleisön mahdollisuuksissa muodostaa monipuolinen ja todenmukainen kuva maailman tapahtumista on runsaasti ongelmia. Suuret viestimet ovat vahvasti verkostoituneet muiden yhteiskunnallisten valtarakenteiden kanssa, mikä vinouttaa tiedonvälitystä tavalla, johon Julkisen sanan neuvostokaan ei kykene puuttumaan. Kulttuurivihkojen kohdalla tällaista ongelmaa ei ole, mutta toki senkin uutisointia on syytä tarkastella yhtä kriittisesti. Mikään merkki ei voi korvata lukijan omaa ajattelutyötä.
