Improvisaatio-orkesteri Katriinamies on järjestänyt nimeään kantavaa klubia vuodesta 2010 lähtien. Sitä juhlitaan kuluvan kuun torstaisilla klubeilla Bar Loosisterissa Helsingissä. Katriinamiehen innostava alttiiksi heittäytyminen ja jopa absurdismiin johtavat biisi-improvisaatiot aloittavat jokaisen klubin. Jo ensimmäisenä torstaina he saivat alku-illan yleisön avautumaan, tirskumaan, jopa ääneen hekottamaan.
”Nyt meillä on ollut taukoa viime syksystä. 2010-2014 klubi oli Kustaa Vaasassa, 2015 On the Rocksissa ja 2016 Loosessa”, kertovat muusikko, kuvittaja Karri Lehtonen sekä improvisaatiomuusikko, valokuvaaja Antti Hintsa.
Miehet lähtivät järjestämään rentoa ja tunnelmarikasta juhlaklubia.
”Halusimme mukaan sellaisia artisteja, jotka ovat vuosien varrella olleet Katriinamiesklubilla soittamassa. Näiden lisäksi tahdoimme headlinereita, jotka toisivat myös uusia tyyppejä paikalle.”
Onnistuneen klubin huomaa kasvoilta
Karri Lehtosen ja Antti Hintsan mielestä hyvä klubi jättää kokonaisuutena hyvän fiiliksen ja on tunnelmaltaan yhtenäinen.
”Onnistuneen klubin huomaa myös ihmisten kasvoilta. Viime klubillakin oli hauska katsoa ihmisiä, jotka katsoivat Joose Keskitalon keikkaa. Moni fiilisteli silmät kiinni, joku nojasi hymyillen sohvaan ja kaikki olivat aivan hiiren hiljaa. Siinä tulee helposti sellainen fiilis, että nyt ollaan jonkun ainutlaatuisen hetken äärelllä ja me olemme pystyneet tarjoamaan tämä näille ihmisille. Siitä saa parhaat kiksit klubijärkkääjänä.”
Klubit ovat ilmaisia.
”Lava on ollut vapaa kaikelle, ja siellä on esiintynyt paljon tuntemattomia artisteja, ensiesiintyjiäkin. Monien esitys on jäänyt myös viimeiseksi. Tarkoituksenamme oli varsinkin klubin alkuaikoina tarjota koelaboratorio artisteille. Tästä syystä klubi päätettiin pitää ilmaisena, ja tästä syystä se on pysynyt ilmaisena.”
Jokaisella yksittäisellä juhlaklubiviikolla on teemapitsa, jonka yleisö saa päättää. Tämän viikon pitsassa on villisikaa, mozzarellaa, chiliä, rucolaa, pohjassa tomaatti-chipotle -kastike.
”Pohdimme myös juhlashottia, mutta pitsa tuntui tässä kohtaa raikkaammalta ajatukselta, täytemaailma sopi hyvin improvisaatioajatukseen ja onhan se hienoa kun on nimikkopitsa!”
Improvisaatio vie hetkeen
Katriinamies erkaantui alkujaan omaksi yksiköksi Taideteollisen korkeakoulun Kova Data -improvisaatioryhmästä.
”Aluksi emme käyttäneet erityisiä tekniikoita, vaan kysyimme yleisöltä aiheen ja tyylilajin ja sitten improvisoitiin biisi. Nykyisin meillä on kuitenkin paljon tekniikoita, jotka estävät keikkaa kaatumasta ja auttavat elämään yleisön tunnelman mukaan. Ne luovat keikalle rungon ja antavat yleisölle isomman roolin osallistujana”, Karri Lehtonen ja Antti Hintsa kertovat.
Yhtye on kehittänyt vuosien varrella nimenomaan tarinallista biisi-improvisaatiota, ja siinä se eroaa muista musiikki- ja teatteri-improvisaatiota tekevistä ryhmistä.
”Nyt kymmenen vuoden jälkeen voikin todeta, että Katriinamiehen improvisaation muoto on hioutunut varmuudeksi emmekä enää hätäänny lavalla, jos asiat eivät heti ala rullaamaan. Niin kuitenkin aina välillä improvisaatiossa käy.”
Mikä miehiä edelleen innostaa improvisoimaan?
”Tämän voisi kai tiivistää näin: Improvisointi on hauskaa! Muuten homma olisi laitettu aikaa sitten tauolle. Improvisaatiokeikka on hyvin vapauttava ja energisoiva kokemus. Keikalla pääsee usein voimakkaaseen flow-tilaan ja 45 minuuttia tuntuu viideltä.”
Lehtonen ja Hintsa miettivät, että rakkaus improvisaatioon pistää jatkamaan. He eivät koe edes oikeastaan olevansa esiintyjät Karri ja Antti, vaan yleisö on yksi keikan tekijöistä.
”Hyvässä improvisaatiossa sekä esiintyjän että yleisön on päästävä kiinni siihen kokemukseen, että tämä tapahtuu tässä ja nyt. Se on myös improvisaation tärkein voima. Jos antaa itselleen vapauden olla spontaani, improvisaatio usein yllättää myös tekijänsä yhtä lailla kuin yleisön. Fiilis siitä, että mitä ihmettä just äsken tapahtui, on niitä parhaita tuntemuksia, joita improvisaatiosta hakee.”
Kaksikon tunne lavalle nousemisesta on muuttunut paljon.
”Vieläkin jännittää, mutta ei enää niin paljon kuin ennen. Nykyään lavalla noustessa on huomattavasti hallitumpi olo. Luulen että syynä ovat menneet 10 vuotta ja sadat yhteiset keikat.”
Biisit yhdessä yleisön kanssa
Jopa kappaleen nimen huutaminen koetaan Karri Lehtosen ja Antti Hintsan mukaan voimakkaana osallitumisena.
”Keikan jälkeen joskus on tullut keskustelua biisin nimen huutajan kanssa siitä, miten hienoa oli tehdä yhdessä biisi. Meidän tapa osallistaa antaa yleisölle myös mahdollisuuden miinata artistia eli Katriinamiestä. Tarinan kertomista voi hankaloittaa niin paljon kuin kehtaa, ja tästä syntyy komiikkaa. Useimmiten yleisö ei halua nähdä onnistumista vaan kaatumisen.”
Improvisaatiota tehdään heidän mukaansa yhdessä yleisön kanssa. Se ei ole koskaan itseisarvo.
”Muuten voisimme aivan hyvin myös säveltää ja sanoittaa nämä biisit ja jättää improvisaation kokonaan pois. Yleisöllä on tässä merkittävä rooli. Vuorovaikutus yleisön kanssa on juuri se tekijä, joka laittaa impron toimimaan. Me nousemme ja kaadumme tietyllä tavalla myös yhdessä. Jos epäonnistumme, yleisökin voivottelee, että tulipas paskaa. Jos taas onnistumme, sekin tapahtuu yhdessä yleisön kanssa. Kaikki jännittävät yhteisesti, että mitenhän tässä käy.”
Villihevosten säveltäjä debytoi viimein
”On hauskaa myös yhdistää yllättäviä artisteja keskenään. Tällainen case on esimerkiksi nyt 11. toukokuuta pidettävä klubi, jossa paikalla ovat #JPTH ja Martti Heikkilä”, klubijärjestäjät miettivät.
Myös Suomen katusoittokeisarin titteliä kantava Juha Pekka Tapani Heikkinen esiintyy tulevana torstaina keikataan duolla #JPTH kera beatboxaaja Spittarin.
”Katriinamiehen jäbät ovat pitkäjänteisesti tehneet omaa juttuaan, ja arvostan sitä suuresti! On kunnia päästä esiintymään heidän juhlaklubilleen. Myöskin torstaina ennen minua ja beatboxaaja Spittaria esiintyvä Martti Heikkilä on arvostettava pitkän linjan musiikkimies. Hän on muun muassa säveltänyt ja sanoittanut Villihevosia-biisin, joka on yksi maailmankaikkeuden kovimmista biiseistä!” Heikkinen hehkuttaa.
Martti Heikkilä julkaisee folk-henkisen debyyttialbumin 63-vuotiaana. Heikkilä on tehnyt lauluja lähes viisikymmentä vuotta. Ensimmäiset sävellyksensä hän teki 13-vuotiaana Yrjö Jylhän runoihin. Nyt ilmestyneen Varjo lumessa -levyn laulut ovat syntyneet vuosina 1977–2015. Ainoa aikaisemmin julkaistu on Villihevosia, jonka Hanna Ekola levytti vuonna 1990.
Muita kevään klubiesiintyjiä ovat muiden muassa Tero-Petri, Hyvä herra ja syvämerensukeltajat, Kauko Röyhkä ja Lempi.
Juhlakatriinamiesklubit, Bar Loosister (Hämeentie 50, Helsinki), torstaisin 11.5., 18.5., 25.5. kello 19 alkaen. Ilmainen sisäänpääsy.
