Teatteri Kollektiivin Mysteerio Buffo on neliosainen monologinäytelmä, joka kertoo raamatun teksteihin perustuvia tarinoita keskiaikaisesta Italiasta. Dario Fon käsittelyssä Raamatun tekstit muuttuvat räiskähteleviksi, pirullisiksi, hauskoiksi ja raadollisiksi. Myös Fon vahva, lähes anarkososialistinen yhteiskuntakritiikki näkyy Buffon tekstissä vahvana ja näyttäytyy eriarvoistuvassa Suomessa vahvasti ajankohtaisena. Teatteri Kollektiivi tekee omassa tulkinnassaan tarkasti kunniaa sekä Fon tyylille että motiiveille, ja herättää ne täyteen voimaansa.
Näyttelijä Hannu Rantalan tehtävä monologissa, jossa on parikymmentä roolia, ei ole helppo. Hänen tunnelmansa vaihtelevat ”Ilveilijän synnyn” murskaavasta, epäreiluudesta hiljaisuudesta ”Kaanaan häiden” juopon väsyneeseen hilpeyteen ja ”Lasaruksen kuolleista heräämisen” humoristiseen täystykittelyyn. Rantala on tilanteessa kuin kotonaan. Hän kirjaimellisesti hyppii roolista toiseen. Ilme- ja äänensävyrepertoaari on uskomaton, nuori näyttelijä ei säästele itseään milliäkään. Rantalan ”vastanäyttelijänä” toimii poljettava loopperi, jolla Rantala nauhoittaa ja soittaa omaa ääntään ja luo sillä kokonaisuudessaan näytelmän äänimaiseman. Loopperin käyttöä ei ole peitelty, vaan se on otettu kekseliäästi mukaan tarinaan.
Milja Nordströmin ohjaus on toisaalta kepeän kansantajuinen, mutta samalla syvälle ihmisyyden ytimeen menevä ja monitasoisuudessaan sekä tarinoiden polveilevuudessa katsojaa haastava. Tunnetilojen syvyys ei kärsi huumoria runsaasti viljelevässä tulkinnassa, vaan nauru toimii porttina raskaiden teemojen käsittelyyn. Suullisessa ilmaisussa nähdään kaikkea urheiluselostamisesta itkuun, pahisnaurusta virren veisuuseen. Esineillä, sekä kuvitteellisilla että fyysisillä, on vahva rooli. Tämä tulee esille esimerkiksi ’Kaanaan häiden’ juopon viinipullossa, joka saa Juopon tarinoinnissa esittää myös Jeesusta ja Neitsyt Mariaa. Vallanhimoisen ja julman Paavi Bonifaciuksen tarinassa kuviteltu hiippa näyttäytyy rajanvetona naurettavuuden ja arvokkuuden välillä. On ihailtava tarkkuutta ja logiikkaa, jolla esineet sekä muu fyysinen maailma on esittäytyvät.
Teatteri Kollektiivin tulkinta on yhteiskunnallisuudessaan Folle uskollinen, oikeastaan tekstin sanomaa vielä moninkertaisesti radikaalimpi. ”Ilveilijän synnyssä” maanviljelijältä viedään kaikki: omaisuus, perhe ja omanarvontunto. Jälkimmäisen hän kuitenkin saa takaisin, kun Jumala puhuu itsemurhaa jo tekevälle viljelijälle: Ei ole pakko alistua, valtaapitävät voi haastaa. Syntyy ilveilijä, joka tekee täysin anarkistisesti pilkkaa herrojen kustannuksella, ja vetää mukaan tähän myös muut. Tässä piilee näytelmän syvin viesti: Yhteiskunnalliseen epäreiluuteen ei tarvitse tyytyä. Meissä kaikissa asuu ilveilijä.
Minna Sumelius
Teatteri Kollektiivi: Mysteerio Buffo. Teksti Dario Fo, suomennos Aira Buffa, ohjaus, lavastus ja puvustus Milja Nordström. Ensi-ilta Turun ylioppilasteatterissa 27.11.
